Tavoitteena Hyvinvoiva Koira - Pohdinnassa koiralähtöisyys kouluttamisessa

Olen useasti pohtinut koiralähtöisyyttä arjessa sekä kouluttamisessa Helinän kanssa touhuillessani. Mitä todella on koiralähtöisyys? Kuinka koiralähtöisiä pystymme olemaan yhteiskunnan asettamissa rajoissa? Ja mikä takaa koiralähtöisyyden?
Tietysti koiralähtöisyyttä on tuntea koira eläimenä ja huolehtia sen perustarpeista, kuten esimerkiksi oikeanlaisesta ja riittävästä ravinnosta. Pohdintani kohteena ovat kuitenkin koulutukselliset asiat niin arjessa kuin treeneissä aktiivisen koiran kanssa.

Erittäin aktiivisen ja ongelmallisesti käyttäytyvän koiran kouluttamisen kanssa törmää jatkuvasti ristiriitatilanteisiin, joissa joutuu puntaroimaan koiran hyvinvointia, koiralähtöisyyttä sekä elinympäristön ja yhteiskunnan asettamia haasteita, kuin myös omia mieltymyksiä koiran käyttäytymisestä. Päivänselvää tietysti on, että koirat ovat täysin meidän toimintamme armoilla. Pystymme hallitsemaan koiran elämää lähes täysin. Lisäksi yhteiskunta asettaa vaatimuksiaan niin koiran kiinnipitämisestä kuin ihmisten työpäivien pituudesta, mitkä olennaisesti liittyvät koirien hyvinvointiin. Tämän lisäksi ovat meidän jokaisen henkilökohtaiset mieltymykset koirien "hyvästä" käyttäytymisestä. Koulutustavoitteemme, niin harrastuksissa kuin arjessakin ovat hyvin usein meidän keksimiä ja lähtöisin meidän tarpeistamme. Hyvin usein vielä koulutamme koiralta pois sen lajityypillisiä käyttäytymismalleja, jotka ovat meidän näkökulmastamme ongelmallista käyttäytymistä. Tämähän ei tietysti ole huono asia ja kouluttamalla pois jotain lajityypillistä käyttäytymistä, kuten liikeärsykkeiden laukaisemaa jahtaamista, todennäköisesti onnistumme lisäämään koiran hyvinvointia, tietysti sillä, että koira pysyy hengissä, eikä jää jahtaamansa auton alle, mutta myös sillä, että kouluttamalla positiivista vahvistamista hyödyntäen autoista luopumisen, onnistumme todennäköisesti vähentämään koiralle lenkkeilyn aikana aiheutuvaa negatiivista stressiä. Koiralähtöisyyden toteutumista joudumme miettimään tilanteissa, joissa koulutamme koiralta pois luontaista käyttäytymismallia, joka ei ole haitallinen kenellekään osapuolelle, vaan ainoastaan henkilökohtaisesti ihmistä häiritsevää. Näissä tilanteissa joutuu puntaroimaan millaisen kompromissin tekee ja jos päätyy kouluttamaan koiralta pois jotain sille tärkeää maneeria, tulisi sille antaa mieluisa vaihtoehtoinen tapa toimia.

Treenikaverini esitti erittäin hyvän kysymyksen koiran persoonallisuuden huomioimisesta koulutuksessa. Tuntuu, että varsin usein törmää mielipiteisiin, joissa koiran käyttäytymisellä on tietynlaiset ennalta määritellyt tavoitteet ja halutaan lopputuloksen olevan tietynlainen, on koira sitten millainen tahansa. Eli ns. "samaan muottiin" kouluttamista. Erityisen usein tähän törmää kiihkeiden koirien kanssa. Jossain koulukunnassa ajatellaan, että kiihkeä koira on jo itsessään niin kiihkeä, ettei sen tule päästä kiihtymään laisinkaan, vaan tavoitellaan rauhallista käyttäymistä. Rauhoittumisen taito on erittäin tärkeä ja se ihan varmasti lisää koiran hyvinvointia. On kuitenkin näytetty toteen, että kiihkeillä koirilla on fysiologinen tarve kiihtyä. Herääkin kysymys, että onko eettisesti oikein ottaa kiihkeä koira ja tavoitella koulutuksella siitä löysästi remmissä löntystävää kaupunkikoiraa? Mielestäni tuo ei ole koiralähtöistä kouluttamista, vaan kiihkeiden koirien tulisi päästä kontrolloidusti purkamaan kiihtymisen tarvettaan, esimerkiksi säännöllisen turvallisessa ympäristössä tapahtuvan vapaana juoksemisen/ihmisen kanssa leikkimisen/vetoliikunnan parissa, jotta ne olisivat hyvinvoivia.
Uskon, että yksi Helinän edistymisen kulmakivistä on säännöllinen vapaana liikkuminen metsässä. Puolitoista vuotta sitten vapaana liikkuminen oli todella maanista ja sisälsi paljon varjojen jahtaamista. Juoksemisesta ja fyysisestä rasituksesta oli tullut arvokas resurssi, joka kannatti käyttää loppuun asti, koska tietoa seuraavasta kerrasta ei ollut. Nyt, kun vapaana liikkuminen on jokapäiväistä, on se huomattavasti rauhallisempaa ja koiralle turvallista, eikä tarvitse pelätä, että se juoksee itsensä hengiltä törmäämällä johonkin. Fyysisyydestä nauttiva koira tarvitsee tarpeeksi fyysisiä aktiviteetteja.

Valinnan mahdollisuuden on todettu lisäävän koiran hyvinvointia. Tämä on helppo uskoa, hyvinvointiyhteiskunnassamme meillä ihmisillä on joka päivä lukemattomia valinnan mahdollisuuksia ja se aivan varmasti lisää meidän hyvinvointia. Koirilla valinnan mahdollisuuksia on huomattavasti vähemmän. Mielestäni koiralähtöiseen ajatusmalliin liittyy valinnan mahdollisuuksien pohtiminen ja niiden tarjoaminen siinä määrin kuin se on mahdollista. Arjen esimerkkejä keksii helposti, esimerkiksi saako koira nukkua missä haluaa. Harrastamisen kannalta on oleellista, että koiralla on mahdollisuus valita haluaako se treenata vai eikö se halua. Valitaanko lajit koiralle etukäteen ihmisen mieltymyksen mukaan vai valitaanko lajit koiran kykyjen/mielenkiinnon kohteen mukaan? Huomioidaanko harrastuksissa nuoren koiran kehitys vai mennäänkö eteenpäin ohjaajan aikataululla? Jännittävien ympäristöjen/asioiden kohtaamisessa on oleellista, että ajattelemmeko, että koiran pitää tulla jännittävästä oviaukosta, koska meillä on kiire treeneihin, vai annammeko koiralle mahdollisuuden edistyä tehtävässä omaan tahtiin ja jokaisen palkkion saamisen jälkeen sillä on mahdollisuus valita miten lähelle se tulee ja millä nopeudella. Koulutustilanteissa olen hyödyntänyt Helinän kanssa paljon peliä, jossa treeni alkaa sillä, että Helinä saa itse valita millä lelulla hän haluaa leikkiä. Suosittelen kokeilemaan! Leikki sisältää yllättäviä valintoja ja tuo todella kivasti voimaa tekemiseen. Ja palkkion laadusta voi olla varma :) Toinen treenitilanteissa valinnan mahdollisuutta hyödyntävä tapa on se, että olen asettanut esim. kolme erilaista kohdetta rinnan ja koira on itse saanut valita mitä tehtävää hän ensiksi haluaa suorittaa. Koiran valitsema kohde otetaan esille ja sitä treenataan, treenin jälkeen valitaan uusi kohde kahdelle jäljelle jäävästä jne. Nämä pelit ovat olleet oleellisia koiran treenimotivaatiota lisääviä tekijöitä.
Eileen and dogs -blogista löytyy hyvä kirjoitus: http://eileenanddogs.com/2015/06/19/giving-dogs-choices/

Sanasta "operantti" on tullut todellinen trendisana. Takaavatko operantit koulutusmenetelmät koiralähtöisyyttä? Eivät takaa. Ihan jo siksi, että operanttiin koulutusmenetelmään kuuluu positiivisen vahvistamisen lisäksi niin positiivinen rankaisu, kuin negatiivinen vahvistaminenkin. Koulutus voi sisältää suurilta osin näitä ja olla silti täysin operanttia. Takaavatko sitten positiiviset koulutusmetodit koiralähtöisyyttä? Eivät takaa. Koiraa voi kouluttaa täysin positiivisesti ajattelematta lainkaan koiralähtöisesti. Opetettavat asiat voivat olla täysin ihmislähtöisiä ja koira ns. "pistetään tekemään", vaikka positiivisesti koulutetaankin. Voiko sitten  edes harrastaa täysin koiralähtöisesti? En tiedä. Harrastuksiin liittyy paljon asioita, joiden parissa joudumme miettimään koiralähtöisyyttä. Kuitenkin harrastukset ovat niitä, mitkä tarjoavat monelle koiralle säännöllistä aivojumppaa, leikkimistä, onnistumisen tunteita ja sosiaalista toimintaa ihmisen kanssa. Varmaa on se, että oma ajatusmallimme ja halumme kouluttaa koiralähtöisesti ratkaisee. Hyvinvoinnin avaimet ovat meidän käsissämme. Oma tavoitteeni on kouluttaa positiivisen vahvistamisen tekniikoita hyödyntäen koiralähtöisesti. Sillä ajatuksella treenisuunnitelmia kirjoittelemaan!