Hyvinvoiva koira - Haaste heitetty koiraharrastajille!

Me aktiiviset koiraharrastajat usein koemme olevamme huomattavasti parempia koiranomistajia, kuin naapurin Mustin omistaja, joka vain lenkkeilee koiransa kanssa. Meidän koirillammehan on harrastukset, ruokavaliot, lisäravinteet, BOTit, magneettitakit, fyssarit, osteopaatit, akupunktiot...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jos kuitenkin pysähdymme hetkeksi miettimään asiaa ja unohdamme materialistisuuden, mitä jää jäljelle? Ovatko koiramme todella fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivempia kuin naapurin Musti? Millä perusteella? Ja kenen mielestä?

Aihetta kirvoitti ajattelemaan taas enemmän Vantaalla -postauksen kommentointi. Todellisuus on, että hyvin monella koiralla treenataan aivan järkyttäviä määriä viikossa. Jatkuvassa ylirasitustilassa olevia koiria tulee mieleen pitkä lista. On parantumatonta revähdysvammaa, venähdysvammaa, puujalkoja, jatkuvasti toistuvia jumikohtia rangassa, lihaskireyttä, rajoittunutta liikerataa, lihasepätasapainoa, toispuoleisuutta. Fyysistä väsymistä. Uupumista. Tekemisestä puuttuu voima, laukka on tikutusta, nopeat suunnanmuutokset ja äkkipysähdykset mahdottomia. Mutta miten se vaikuttaa treenaamiseen? Aika monella ei mitenkään tai korkeintaan pariksi viikoksi. Ja esim. käännösten ollessa vammojen vuoksi huonoja, treenimäärä saattaa jopa kasvaa? Entäs vammat arvokisakaudella, kuka jää pois tärkeistä kisoista, kuka ei? Kuka douppaa, kuka ei? Kuten sanottu, uskallan väittää, että kukaan koira ei halua mennä agilityä/tokoa/pk-lajeja vammautuneena tai suutu omistajalleen, mikäli arvokisat jäävät kisaamatta. Kun kerran selityksiä inhimillistetään näissä asioissa, niin inhimillistettäisiin myös kropan kunnon näkökulmasta.

Fyysisen puolen lisäksi olen huolissani aktiiviharrastajien koirien psyykeestä. Paljon puhutaan ohjaajien mentaalipuolesta, mutta entäs koirien? Tekninen osaaminen korostuu lajeissa kilpailun koventuessa. Miten koiria viedään eteenpäin? Pilkkomalla taito pieniin osiin, vahvistamalla jokaista pientä osaa ja takaperinketjuttamalla liike varmaksi? Vai huomauttamalla vääristä? Fyysisesti korjailemalla? Pistämällä painetta? Prässäämällä häiriötreeneillä? Onko koulutuksen tavoite saada koirasta iloisen rento suorittaja vai varovaisen tarkka? Virheen sattuessa miten toimit? Mietitkö mitä vahvistit, vai sanotko koiraa k**ipääksi? Onko treeneissä tavoitteena saada koira onnistumaan, vai epäonnistumaan?
Vilkkaita, sähäköitä ja reaktiivisia koiria arvostetaan monessa lajissa. Monesti kuulee, kuinka koirat ovat niin ja näin hulluja. Ja hulluilla koirilla on automaattisesti treeneissä aina kivaa ja niille voi sanoa. Mutta miksi ihmeessä niille pitää huomautella? Oman kokemukseni mukaan ne "hullut" ovat juuri niitä, joiden psyykeestä pitää eniten huolehtia. Ne ovat niin kiihkeitä, että stressaantuvat helposti, eivätkä välttämättä saa kierroksia alas. Tuskin ne nauttivat huomauttelusta/kurituksesta sen enempää kuin ne herkemmätkään koirat? On järkyttävää katsoa "pakettiin" laitettujen koirien tekemistä mm. seuraamisessa ja hyppäämisessä. Kroppa on jännittynyt, jalat ovat rungon alla, yliyrittäminen paistaa katsomoon asti.

Treenien lisäksi arkielämä vaikuttaa suuresti koiran hyvinvointiin. Millaista on koiran fyysisestä kunnosta huolehtiminen? Onko mietitty loppuun asti miten koiran fyysistä kuntoa rakennetaan lajityypilliseksi? Sisältävätkö lenkit myös palauttavia ravilenkkejä? Onko koira lenkeillä jatkuvasti käskyn alla, vai saako se rennosti jolkotella menemään? Vai onko lenkkeily ainaista tykittämistä lauman muiden koirien kanssa? Onko palauttavan lenkkeilyn ja peruskuntoa kohottavan/ylläpitävän liikunnan välillä selkeä ero? Miten fyysisestä kunnosta huolehtiminen on liitetty treeniaikatauluuun? Toivottavasti esim. rankkojen agilitytreenien jälkeen ei lähdetä tunnin juoksulenkille.
Entäs sisällä? Miten koira tulee toimeen lauman muiden koirien kanssa? Kiusataanko sitä tai onko se kiusaaja? Onko sillä kovasti rajoja/sääntöjä, vai saako se olla vapaalla? Onko se hermostunut, kulkeeko se jatkuvasti ympäri huoneistoa vai osaako se ottaa rennosti? Onko se pistetty aina väistämään ihmistä? Piiloutuuko se sängyn alle, vai uskaltaako se olla muun lauman kesken?

Viisi vapautta - hyvinvoinnin perusta

Tutkijat määrittelevät usein eläinten hyvinvoinnin erilaisten vapauksien perusteella:
1 vapaus nälästä, janosta ja väärästä ravitsemuksesta
2 vapaus epämukavuuden tunteesta
3 vapaus kivusta, vammoista ja sairauksista
4 vapaus käyttäytyä lajilleen tyypillisesti
5 vapaus pelosta ja kärsimyksestä.

Vastuu koiriemme hyvinvoinnista on täysin meillä. Pelkällä lajitreenaamisella emme voi sanoa itseämme paremmiksi koiranomistajaksi, kuin naapurin Mustin omistaja, joka lenkkeilee rennosti koiransa kanssa päivittäin, eikä sille aiheuteta turhaa stressiä. Mutta onko edes mahdollista harrastaa, tuottamatta koiralle liiallista stressiä? Kuinka vetää raja siihen, että milloin stressi on vielä positiivista/sopivaa ja milloin se on jo ylikuormittavaa? Kukaan meistä tuskin on täydellinen, mutta mikä on perusajattelumme ja pyrkimyksemme?

HAASTANKIN KAIKKI AKTIIVISESTI HARRASTAVAT pohtimaan oman koiransa hyvinvointia syvemmin. Aseta itsesi koirasi asemaan. Jos sinun elämäsi olisi sellaista, kuin koirasi elämä tällä hetkellä, olisitko onnellinen? Kokisitko elämän olevan reilua? Kirjoita postaus Hyvinvoiva koira -haaste otsikolla ja haasta kaverisikin mukaan!

Ensimmäisenä haastan meidät linkittäneet blogit:
darcyjabingley.blogspot.fi
havingfunwhileontheway.blogspot.com
heikinlaaksonhirmut.blogspot.fi
lassekaapo.vuodatus.net
monsterit.blogspot.fi
oikeeasenne.blogspot.fi
rasputti.blogspot.fi
rollenneminjamoonanseikkailut.blogspot.com
sulonjastellanelama.blogspot.fi