Edellisen julkaisuni teemana olivat äänet, joten jatkan siitä mihin viimeksi jäin. Helinää on pelottanut hyvin monenlaiset äänet, röhköpossusta metallikupin kolinaan jne. Äänten kanssa kaikista toimivimmaksi tavaksi olen kokenut sen, että koira tuottaa pelottavan äänen itse. Metallikupin kanssa teimme niin, että Helinä ensin koski kuppia ja palkitsin hänet koskemisesta aina ärsykkeestä poispäin. Pikkuhiljaa Helinä alkoi työntää kuppia maata vasten (inhottava ääni) ja palkitsin äänen tuottamisesta. Palkitsemalla poispäin ärsykkeestä, koira saa ruokavahvisteen lisäksi toiminnallisen vahvisteen (etäisyys) ja sen erityisen suuri hyöty on myös se, että näen millä vauhdilla ja intensiteetillä koira menee kohti ärsykettä uudestaan. Se antaa minulle erittäin paljon informaatiota tehtävän vaikeustasosta. Samaa tekniikkaa voi käyttää missä tahansa äänissä. Valinnan mahdollisuutta voi käyttää myös niin, että koiralle opetetaan jokin targetti, ja kun koira esim. painaa tassulla targettia, ihminen voi soittaa youtubesta pelottavaa ääntä. Volyymia nostetaan pikkuhiljaa ja koko ajan pystytään varmistamaan, että koira haluaa, että ääntä tuotetaan, sillä se antaa targettia koskiessaan siihen luvan. Mikäli koira ei anna lupaa, ääntä ei soiteta ja se on omistajalle informaatiota siitä, että edellinen ääni oli liian vaikea ja koiran pelkokynnys ylittyi. Silloin tehtävä kannattaa keskeyttää ja aloittaa seuraavaksi huomattavasti helpommasta äänestä. Helinän kanssa olemme tätä tekniikkaa hyödyntäneet todella paljon ja nykyään hän on ehdottomasti koiristani eniten ääntä tuottava. Se on äärimmäisen hienoa! Metallikupin kanssa olemme edistyneet siihen pisteeseen, että Helinä kolisuttaa metallista vesikuppia nostelemalla sitä ja saa näin minut paikalle täyttämään kupin. Metallikupin kovakaan ääni ei ole enää pelottava.
Toinen jännittävien ärsykkeiden kategoria on ympäristön kiinteät ärsykkeet, kuten roskapöntöt, paikallaan olevat isot autot, lakana kuivumassa oven päällä, jne. Näiden ärsykkeiden kanssa olen pelannut paljon esim pienen kosketustargetin avulla tai targetin puuttuessa olen hyödyntänyt käsikosketusta. Target on tietysti opetettu koiralle tarjoamisen kautta erikseen ennen vaikeisiin tilanteisiin menemistä. Näiden kanssa olen pelannut niin, että laitan targetin asetelmaan minä-target-pelottava ärsyke. Koira käy koskettamasassa targettia ja saa vahvisteen (leikki/ruoka+etäisyys) taas ärsykkeestä poispäin. Koiran kyetessä koskemaan targettia rennosti, voin siirtää targettia lähemmäs ärsykettä. Tämä on toiminut meillä erittäin hyvin! Helinää ei voi houkutella, sillä houkutteleminen aiheuttaa hänelle hyvin suuren epäilyksen tunteen ja sitä kautta pelko voimistuu. Houkuttelussa koira ajetaan liian lähelle pelottavaa ärsykettä ja namin syömisen jälkeen se huomaa ajautuneensa aivan liian pelottavaan tilanteeseen. Toiminnallinen pelaaminen ja tunne vaikutusvallasta tilanteissa lieventävät pelkoa ja pystytään varmistamaan, että koiralla on koko ajan mukava olo, eikä pelkokynnystä ylitetä. Ken Ramirezin pelkoaiheisista artikkeleista aloin joskus miettimään myrkyttymistä. Mm. ohitustilanteissa vahviste (ruoka) saattaa pelkäävillä koirilla useinkin helposti myrkyttyä, mikäli vahvisteen syömisen aikana liikutaan kohti edessä olevaa koiraa. Ruuan esille tuleminen tarkoittaa, että mennään kohti pelottavaa kohdetta, joten koira yrittää kontrolloida tilannetta ja kertoa, ettei halua lähemmäs koiraa lopettamalla syömisen. Täysin looginen toimintatapa. Samaa tapahtuu paljon perinteisessä siedättämisessä esim. juurikin ääniin. Vadillinen ruokaa - äänet alkavat - koira pääsee pelästymään kerran (ääni liian voimakkaalla tasolla tai kuormitusta yhdessä treenissä liikaa)- ruoka myrkyttyy, koska ruuan syöminen johtaa ääneen - koira ei enää syö. Ja sitten ollaankin aika isossa lirissä, kun ruokavahviste ei enää toimi, sillä se heikentää koulutusmahdollisuuksiamme merkittävästi. Sama myrkyttyminen voi tapahtua omistajan toiminnan suhteen. Perinteinen ohjeistus, että iloisesti puhuen käydään taputtelemassa pelottavaa kohdetta (vaikkapa se iso roskis), saattaa yhtälailla johtaa myrkyttymiseen, mikäli koiran pelkokynnys on ylittynyt voimakkaasti. Jos kerran käy niin, että kynnys ylittyy ja koira todella pelkää, saattaa seuraavassa tilanteessa ohjaajan lepertely helpomman ärsykkeen kohdalla voimistaa pelkotilaa, sillä koira muistaa ihmisen lepertelyn johtavan voimakkaaseen pelkoreaktioon. En itse tätä menetelmää käytä, sillä koen, että pahinta mitä voisi tapahtua pelkäävän koiran kanssa on se, ettei se koe minua luotettavaksi pelottavissa tilanteissa. Pahimmillaan se saattaa voimistaa pakenemisen tarvetta poispäin ohjaajasta.
Sosiaaliset ärsykkeet (koirat, ihmiset) ovat hieman haasteellisempia pelkotilojen kannalta, sillä niiden liikkumista ei voi kontrolloida yhtä helposti ja altistus niille voi olla elinympäristöstä riippuen hyvinkin suurta. Sosiaalisten ärsykkeiden kohdalla käytän paljon LAT-peliä, eli palkitsen koiraa ärsykkeen katsomisesta (toki teen tätä peliä myös kiinteiden ärsykkeiden kanssa). Pyrin aina sijoittumaan niin, ettei ärsyke tule meitä kohti, vaan menee vaakalinjassa ohi. Näin pystyn säätelemään etäisyyttä sujuvasti. Käytän myös hyvin paljon leikkiä ärsykkeen mentyä ohi, jotta koira saa purkaa jännityneen olotilansa lelulla leikkimiseen, eikä säntäilyyn ja räyhäämiseen. Kiihkeän koiran kanssa kiihtymään pääseminen on erittäin tärkeää. Koiralla jokatapauksessa on tarve kiihtyä, joten lelulla leikkiminen on helppo tapa purkaa kiihtymisen tarve kontrolloidusti ympäristön kannalta turvallisesti. Samaa LAT-peliä ja leikkimällä purkamista olen käyttänyt autojen jahtaamiseen, mikä oli Helinällä hyvin voimakasta. Jahtaamisessa oli pelkoa mukana (niinkuin useimmissa tapauksissa), joten harjoittelimme erikseen paikallaan olevia autoja (erityisesti raskaankaluston ajoneuvoja) sekä autoihin liittyviä ääniä, jotka olivat ennakkovaroitus tulevasta pelottavasta ärsykkeestä. Autojen liike oli loppujen lopuksi harjoiteltavista asioista helpoin kouluttaa, toki Helinällä oli hyvin paljon vahvistehistoriaa luopumisesta. Nykyään Helinän ollessa 3 vuotta, olemme jo pitkään onnistuneet ohittamaan autot pienellä kylätiellämme jopa niin, että Helinä on vapaana :)
Yksi keskustelun aihe, johon törmää usein (erityisesti uutena vuotena) on, että miten kannattaa toimia, jos koiralla on pelkotila päällä. Ajatus siitä, että silittely/rauhallinen juttelu voimistaa pelkoa elää edelleen. Se on kuitenkin virheellinen ajatusmalli ja sen taustalla lienee suurimpana seikkana se, että pelkääminen ajatellaan käyttäytymisenä, eikä tunteena. Pelko kuitenkin on tunne ja pelko vahvistuu vain voimistamalla tunnetta, eli pelottelemalla lisää, toisinsanoen esim.rangaistuksia käyttämällä (hihnasta nyppiminen ohistustilanteissa, koiraan tarttuminen fyysesti, huutaminen jne). Silittelemällä, rauhallisesti juttelemalla panikoivalle koiralle (jos siis ei päästä pelon aiheuttajasta enää kauemmas, esim. ukkonen) ei voimista pelon tunnetta. Päinvastoin, silittely aiheuttaa oksitosiiniin erittymistä ja sitä kautta jopa vähentää pelkoa. Aiheesta on tieteellistä näyttöä. Myöskään namien syöttely pelkäävälle koiralle, ei voimista pelkoa, vaan auttaa koiraa siirtymään siihen tunnetilaan, jossa se pystyy syömään. Ammattini puolesta olen perehtynyt uusimpiin tutkimustuloksiin ihmisten kokemasta kivusta. Kipu ja pelko kulkevat hyvinkin käsikädessä, sillä kivunpelko on kipukokemuksissa äärimmäisen merkittävä asia. Uudet aivokuvantamistutkimukset ovat mullistaneet käsityksen kivusta. Tutkimuksissa on todettu, että aikuisten reagoiminen lapsen kipuun vaikuttaa voimakkaasti kipukokemukseen ja kivun pelkoon myös aikuisena. Hysteerinen reagoiminen kipuun voimistaa kiputuntemusta, mutta erittäin mielenkiintoisena seikkana välinpitämätön suhtautuminen ja kivun vähättely voimistavat kivun tunnetta aikuisena myös. Puhaltaminen siis todella kannattaa! Sama pätee pelkäävien koirien kanssa. Välinpitämättömällä suhtautumisella tärisevään koiraan saattaa voimistaa koiran pelkoreaktiota suurestikin. Mutta rauhallisella juttelulla ja koiran silittelyllä ei pelkoa pysty vahvistamaan. Hysteerisellä sähläämisellä ja omalla pelkäämisellä toki on mahdollista koiran tunnetta voimistaa.
Toinen keskusteluissa usein esiintyvä aihe liittyy uuteen altistumiseen. Pelolle altistumisen tiedetään lisäävän pelkoa. Koiralla kortisolin poistuminen elimistöstä kestää n.2vrk, joten pelolle altistaminen seuraavana päivänä ei ole kannattavaa. Mikäli pelkoreaktio on hyvin voimakas, kannattaa pitää jopa viikkojen tauko ärsykkeen uudelleen kohtaamisesta, jotta koira pystyy tulemaan tilanteeseen huolestumatta.
Loppukaneettina vielä edelliseen kirjoitukseeni ja tähänkin aiheeseen liittyen, askartelin Helinälle painopeiton. Painopeiton tarkoitus on vaikuttaa syväpainetuntoon, joka lisää mielihyvähormonien tuotantoa aivoissa ja sitä kautta rauhoittaa, lievittää ahdistusta ja helpottaa levottomuutta. Kokeilun tulokset ovat olleet varsin hyviä! :)
Yksi keskustelun aihe, johon törmää usein (erityisesti uutena vuotena) on, että miten kannattaa toimia, jos koiralla on pelkotila päällä. Ajatus siitä, että silittely/rauhallinen juttelu voimistaa pelkoa elää edelleen. Se on kuitenkin virheellinen ajatusmalli ja sen taustalla lienee suurimpana seikkana se, että pelkääminen ajatellaan käyttäytymisenä, eikä tunteena. Pelko kuitenkin on tunne ja pelko vahvistuu vain voimistamalla tunnetta, eli pelottelemalla lisää, toisinsanoen esim.rangaistuksia käyttämällä (hihnasta nyppiminen ohistustilanteissa, koiraan tarttuminen fyysesti, huutaminen jne). Silittelemällä, rauhallisesti juttelemalla panikoivalle koiralle (jos siis ei päästä pelon aiheuttajasta enää kauemmas, esim. ukkonen) ei voimista pelon tunnetta. Päinvastoin, silittely aiheuttaa oksitosiiniin erittymistä ja sitä kautta jopa vähentää pelkoa. Aiheesta on tieteellistä näyttöä. Myöskään namien syöttely pelkäävälle koiralle, ei voimista pelkoa, vaan auttaa koiraa siirtymään siihen tunnetilaan, jossa se pystyy syömään. Ammattini puolesta olen perehtynyt uusimpiin tutkimustuloksiin ihmisten kokemasta kivusta. Kipu ja pelko kulkevat hyvinkin käsikädessä, sillä kivunpelko on kipukokemuksissa äärimmäisen merkittävä asia. Uudet aivokuvantamistutkimukset ovat mullistaneet käsityksen kivusta. Tutkimuksissa on todettu, että aikuisten reagoiminen lapsen kipuun vaikuttaa voimakkaasti kipukokemukseen ja kivun pelkoon myös aikuisena. Hysteerinen reagoiminen kipuun voimistaa kiputuntemusta, mutta erittäin mielenkiintoisena seikkana välinpitämätön suhtautuminen ja kivun vähättely voimistavat kivun tunnetta aikuisena myös. Puhaltaminen siis todella kannattaa! Sama pätee pelkäävien koirien kanssa. Välinpitämättömällä suhtautumisella tärisevään koiraan saattaa voimistaa koiran pelkoreaktiota suurestikin. Mutta rauhallisella juttelulla ja koiran silittelyllä ei pelkoa pysty vahvistamaan. Hysteerisellä sähläämisellä ja omalla pelkäämisellä toki on mahdollista koiran tunnetta voimistaa.
Toinen keskusteluissa usein esiintyvä aihe liittyy uuteen altistumiseen. Pelolle altistumisen tiedetään lisäävän pelkoa. Koiralla kortisolin poistuminen elimistöstä kestää n.2vrk, joten pelolle altistaminen seuraavana päivänä ei ole kannattavaa. Mikäli pelkoreaktio on hyvin voimakas, kannattaa pitää jopa viikkojen tauko ärsykkeen uudelleen kohtaamisesta, jotta koira pystyy tulemaan tilanteeseen huolestumatta.
Loppukaneettina vielä edelliseen kirjoitukseeni ja tähänkin aiheeseen liittyen, askartelin Helinälle painopeiton. Painopeiton tarkoitus on vaikuttaa syväpainetuntoon, joka lisää mielihyvähormonien tuotantoa aivoissa ja sitä kautta rauhoittaa, lievittää ahdistusta ja helpottaa levottomuutta. Kokeilun tulokset ovat olleet varsin hyviä! :)