Tavoitteena Hyvinvoiva Helinä - Tavoite saavutettu?

Helinän kuulumisia olen viimeksi päivitellyt ihan liian kauan sitten! Aika kertakaikkiaan kuluu siivillä. Helinä on asunut laumassamme nyt 2,5 vuotta. Tähänastinen yhteinen matkamme on ollut kertakaikkisen antoisa ja toki myös työntäyteinen. Pienestä maanisesta laiheliinista on kasvanut aivan ihana tyttönen, johon olen kertakaikkisen rakastunut!

Juoksulenkit ja kickbikelenkit kuuluvat viikottaiseen ohjelmistoon.

Helinä tuli minulle puolen vuoden iässä kodinvaihtajana, aiempia kirjoituksia etsiessäni huomasin, että Blogger on valitettavasti kadottanut ensimmäisen kirjoitukseni Helinästä, miten harmillista! Teen pienen kertauksen tarinaamme, jospa tämä teksti hyödyttäisi jotain vastaavassa tilanteessa joskus, jos joku kouluttaa stereotyyppisesti käyttäytyvää koiraa positiivisen vahvistamisen tekniikoin :)

Helinällä on siis stereotyyppinen käyttäytymismalli varjojen jahtaamisesta. Varjojen jahtaamisen lisäksi käyttäytymismalliin kuului liiallinen juominen, jatkuva liikkuminen sekä pienissä määrin hännän jahtaaminen. Jahtaamista laukaisi näkyvillä olevien varjojen lisäksi lähes kaikki ärsykkeet, erityisesti mikä tahansa liike ja kimeät äänet. Käyttäytymisongelman lisäksi Helinä oli alipainoinen ja hänellä oli suolistotulehdus, jonka hoitoon meni useampi kuukausi. Tullessaan Helinä pystyi nukkumaan öisinkin vain 2-4 tunnin pätkiä, jonka jälkeen hän laittoi valot päälle, saadaakseen varjot makuuhuoneeseen. Hän oppi nopeasti mm. laittamaan telkkarin päälle saadaakseen valoa & ääntä ja avaamaan rullaverhot saadakseen varjoja seinille. Äärimmäisen fiksu neiti siis! Helinä ei hereillä ollessaan tehnyt juuri mitään muuta kuin jahdannut. Edes pissahädän yllättäessä se ei monestikaan pysähtynyt, vaan pissasi juostessaan. Tullessaan Helinä ei ottanut mitään kontaktia ihmisiin, eikä koiriin. Aloitimme ihmisen ääneen reagoimisen harjoittelun niin, että palkaksi Helinä pääsi liikuttelemaan suihkuverhoa, josta tuli siistit varjot! Tämän tyyppisille koirille eivät tietysti namit eivätkä lelut toimi vahvisteina. Kun luoksetulokutsu alkoi toimia, aloimme harjoitella matolle maahanmenoa ja siitä pääsi palkaksi jahtaamaan takaisin. Kun mattopeli alkoi sujua, jätin mattoja lattialle useamman ja Helinä alkoi niitä tarjoilla, joista pääsi takaisin jahtaamaan. WC-paperin levittäminen oli ensimmäisiä vaihtoehtoisia käyttäytymisiä jahtaamisen tilalle, siitä niin iloitsin! :)

Hellun kanssa laitettiin kynsilakkaa ja lähdettiin kaupungille! :D

Asuimme Helinän tullessa kaupungissa, mutta se oli Helinälle aivan liian vaikea ympäristö kaikkine pelottavine ärsykkeineen. Muutimme maalle ja se on varmasti yksi olennainen tekijä miksi olemme päässeet näin hienoon tilanteeseen, jossa nyt olemme! Helinä oli todella stressaantunut, sillä hän jännitti ihan hirveästi, ihan kaikkea. Tekemistämme ympäristön sietoon liittyvistä treeneistä voi lukea täältä. Myös sisällä oli paljon ärsykkeitä, joita Helinä jännitti. Mm. oven päällä kuivuva lakana sai aikaan voimakkaan pelkoreaktion. Vastaehdollistamista ja siedättämistä tarvittiin siis rutkasti. Unen laadun parantumiseen ja sitä kautta kortisolitasojen laskemiseen käytin apuna Zylkene-valmistetta, josta oli meille paljon hyötyä.

Yksi Helinän koulutuksen suurimmista tavoitteista on ollut saada se nukkumaan kunnolla. "Uni paras lääke on". Jotta unen määrä lisääntyisi ja laatu parantuisi, täytyi kaikilla heikoilla osa-alueilla tehdä töitä. Suolistoa jouduttiin lääkitsemään melko pitkään, ennen kuin se lähti toipumaan. Koko ensimmäisen vuoden Helinä söi RC:n gastro intestinalia, ennen kuin suolisto suostui sulattamaan mitään muuta. Todennäköisesti suolisto-ongelmien seurauksena Helinällä oli jatkuvasti antura- ja kynsiongelmia, mitkä eivät olleet kovin helppoja hoitaa koko ajan liikkuvalla koiralla. Tämä vuosi on ollut ensimmäinen, milloin anturarikkoja on ollut tosi vähän ja miten mahtavaa se on ollutkaan!!
Unen laatuun olennaisesti vaikuttava tekijä on ollut lajityypillisten käyttäytymistarpeiden täyttäminen.

Vapaana juokseminen on ollut ja on edelleen yksi Helinän hyvinvoinnin kulmakivistä. Aluksi hän irtipäästeessään juoksi reilu 30 minuuttia aivan maanisena ennen kuin otti edes ensimmäistä katsekontaktia kaukana minusta. Kokeilin kaikenlaisia palkitsemiskeinoja erilaisilla ruuilla ja leluilla, mutta Helinä koki ne kaikki rangaistuksenomaisiksi, sillä ne keskeyttivät juoksemisen ja jahtaamisen. Kun aloin palkkaamaan Helinää vapauttamalla hänet jahtaamaan, alkoi luoksetulo toimia superhyvin ja Helinä alkoi hyvin aktiivisesti tarjoamaan lähelle tulemista. 

Helinän käyttäymisen tavoite on voimakas kiihtyminen ja lähdinkin etsimään tapoja täyttää käyttäytymistarpeita jollain muulla kuin jahtaamisella. Helinältä löytyi hyvä taistelutahto, joten käytin leikkimistä hyödyksi. Aluksi en voinut pitää Helinää missään treenikentällä irti, kun remmin irroittaminen laukaisi jahtaamisen. Useamman kuukauden harjoittelun jälkeen pääsimme tilanteeseen, jossa häntä pystyi pitämään vapaana ulkokentillä. Helinä oppi, että remmin irroittaminen tarkoittaa leikkimistä jahtaamisen sijaan :) Hallissa oleminen vaati huomattavasti pidempään harjoittelua, mutta sekin alkoi toimia sinnikkään harjoittelun jälkeen. Treenihetkien lopuksi vapautin Helinän usein jahtaamaan kentällä ja se vähensi merkittävästi jahtaamisen tarvetta kesken treenin. 

Mitä enemmän pystyin aluksi palkkaamaan Helinää jahtaamisella, sen parempiin tuloksiin päästiin. Usein ongelmakäyttäytymisissä pyritään estämään ongelmallinen käyttäytyminen kokonaan, jottei se pääse vahvistumaan. Ja niin tietysti on pakko tehdä, mikäli toiminto on koiralle itselleen tai ympäristölle vaarallista. Varjojen jahtaamista pystyi käyttämään vahvisteena sisätiloissa ja ulkona tietyissä ympäristöissä. Koira valitsee itse vahvisteet ja mitä enemmän pystyy HVR:ää (high value reinforcement) hyödyntämään, sen parempaan lopputulokseen pääsee. Kun ympäristön vahvisteet ovat tonnin seteleitä ja ihmisen keksimät vahvisteet puupennin arvoisia, ei kannata lähteä taistelemaan tonneja vastaan pelkillä puupenneillä. Samaan aikaan käyttäessäni jahtaamista vahvisteena, yritin tehdä helpommin hallittavissa olevista vahvisteista arvokkaita Helinän silmissä. Pitkään jo pelkkä mun vasemman käden meneminen etutaskuun (ruokapalkka) aiheutti Helinän häipymisen paikalta, ruokaa hän ei halunnut. Pikkuhiljaa saatiin ruokavahvisteitakin markkinoitua niin, että Helinä ensin pystyi syömään yhden namin häipymättä paikalta ja sen jälkeen sai palkaksi leikkiä. Tätä maltillisesti harjoitellessa ollaan päästy tilanteeseen, jossa voin käyttää monta ruokavahvistetta peräkkäin! Se on mm. vireenhallinnan ja toistojen määrän kannalta mukava asia. Koirat tosiaan valitsevat itse vahvisteet ja tälläiset koirat, jotka saavat jatkuvasti vahvisteita ympäristöstä, ovat hieman haasteellisia kouluttaa. Olen ennen ajatellut valtaosan tavoin, että ongelmakäyttäytyminen tulisi estää, jotta se ei pääse vahvistumaan. Helinän kautta minulle on avautunut aivan uusi maailma tälläkin saralla ja nyt ymmärrän asian olevan toisin. On koiria, joiden kanssa ei voi lähteä mistään muusta vahvisteesta liikkeelle, kun mikään muu ei toimi ja koira kokee kaikki rangaistuksenomaisiksi, niin että kaikki keinotekoiset vahvisteet heikentävät tavoitekäyttäytymistä. Mikäli joku arvokas asia on täysin kiellettyä, se vain lisää halua tehdä sitä. Ja toisaalta, koira saattaa jossain tilanteessa jättää jotain arvokasta tekemättä, mutta purkaa käyttäytymistarpeen toisessa tilanteessa. Olennaista on ymmärtää käyttäytymistarpeet ja -syyt ongelmakäyttäytymisen taustalla ja täyttää niitä mahdollisimman moninaisesti, jotta ongelmakäyttäytyminen alkaa purkaantua. Olennaista on myös ymmärtää mikä toiminnassa on koiralle arvokasta, jahtaamisessa Helinän tavoite on kuormittua fyysisesti ja kokea ihon alla kiihtymisen tunne. Mitä enemmän pystyn tarjoamaan näitä muilla tavoin, sitä vähemmän jahtaamista ilmenee. Sisäsiisteyden harjoittelussa kävi hauskasti, kun harjoittelu oli edennyt niin, että vahinkoja ei juuri tullut poissaolessani, mutta kotona ollessani kyllä. Jossain kohtaa tajusin, että suihkupullosta pesuaineen suihkuttaminen siivouksen yhteydessä oli Helinästä aivan sairaan siistiä ja pissaaminen lattialle ei ollutkaan enää pidättämisestä kiinni, vaan sisälle pissaaminen vahvistui lattian pesemisen yhteydessä. Kun tämän tajusin, aloin käyttämään suihkupullosta suihkuttamista vahvisteena sisällä pysähtymisestä/rauhoittumisesta ja pesin lattiat ilman suihkupulloa. Ja kas, kohta mulla oli täysin sisäsiisti koira! :D

Helinä on tottakai bordercollieille tyypilliseen tapaan jahdannut myös autoja ja pyöriä. Autojen jahtaamisessa oli paljon pelkoa mukana ja kun sain vastaehdollistettua paikallaan olevat (pääasiassa raskaankaluston) autot kivoiksi, edistyimme hurjasti myös liikkuvien autojen kanssa. Erityisen jännittävää oli raskaasta kalustosta kuuluva ilmanpaineen päästö, sen sietäminen vei hieman enemmän aikaa. Kävimme porttikongeissa harjoittelemassa ohikulkevien autojen liikettä. Vaikeinta oli, kun Helinä pelkäsi autossa kyydissä ollessaan ikkunasta näkemiään isoja autoja. En millään pystynyt ajaessa sitä kouluttamaan. Paikalla olevassa omassa autossa pystyimme kuitenkin harjoittelemaan ikkunasta näkyviä pakettiautoja ja rekkoja. Nykyään pääsemme kapeallakin tiellä autojen ohi turvallisesti, eikä Helinä enää reagoi ohikulkeviin autoihin oman auton ikkunasta katsellessaan.

Näin iloiselta hän näyttää nykyään joka päivä!

Voimme siis todeta, että kaikki todella vaikuttaa kaikkeen ja olen oppinut kokonaisuuden hallinnasta Helinän kanssa touhuillessani aivan älyttömästi. Hänen viikko-ohjelmansa on pitänyt suunnittella erittäin huolellisesti stressitason alhaalla pysymiseksi. Helinä ilmentää jahtaamisella nälkää, janoa, pissahätää, pelkoa, stressiä jne. Toisaalta se on myös keino viihdyttää itseään.

Nyt olemme todella onnellisessa tilanteessa, jossa Helinää voi kaiketi kutsua yhteiskuntakelpoiseksi :) Olen kuvannut Helinän yksinoloa ja jahtaamisminuutit ovat koko päivän aikana yhden käden sormilla laskettavissa, mikäli jahtaamista on ollenkaan! Laukaisevia tekijöitä ovat meille tulevat vieraat ja mun puhelimessa puhuminen. Kaikki muut miljoonat syyt ollaan saatu pois! Kesän aikana on tapahtunut todella suurta edistystä. Helinä on jo pitkään nukkunut yöt hyvin, mutta nukkumaanmeno ja illat ovat olleet hieman vaikeita. Samoin lenkkien jälkeiset tilanteet, sisälle tullessaan lenkiltä on usein jalat jääneet päälle. Treenien jälkeen nukkumaan meneminen on onnistunut jo pidempään ja sitä harjoittelimme paljon mm. automatkoja hyödyntäen. Nyt kesän aikana aivan ihanana asiana, Helinä on alkanut nukkumaan lenkkien jälkeen ja hän on alkanut menemään nukkumaan iltaisin ennen minua! Tämä on aivan mielettömän hieno asia. Lisäksi hän on alkanut tulla omatoimisesti pihalta sisälle.
Eri ympäristöissä toiminen sujuu jo todella mallikkaasti. Toki minun pitää olla tarkka ja on pelkoa aiheuttavia ärsykkeitä edelleen, mutta treenaamisesta on tullut Helinän mielestä niin siistiä, että se onnistuu jo lähes missä vaan! Eikä hän lähde enää edes vapauttaessa jahtaamaan kentillä. Olemme tehneet tokoa ja pk-juttuja pääasiassa. Helinällä on tosi hieno nenä ja hän on jäljellä oikein hyvä. Hakua ollaan tehty ihan vähän ja agilityynkin tutustuttiin, mutta se ei oikein meidän kummankaan mielestä ole niin siistiä kuin muut lajit. Tokosta saimme keväällä vieraassa hallissa ALO1-tuloksen, se oli meille maailmanmestaruuden arvoinen tulos! Tuloksilla ei Helinän kanssa ole mitään väliä, kaikki mitä pääsee harrastamaan on ekstraa, kun ihan jo hallissa oleminen ja ylipäätään minun kanssa tekeminen on vaatinut todella paljon töitä. Helinä on ihan superälykkö, joten tokotemppujen kouluttaminen ei ole ihan simppeliä. Sanomattakin selvää, että motivaatiota hänelle on todella saanut rakentaa, kun ympäristö on ollut tokotemppuihin verrattuna aika paljon siistimpi!
Helinästä on tullut aivan ihanan iloinen koira :) Hän leikkii muiden koirien kanssa, touhuaa kaikkea koiramaista, suolisto toimii, maailma ei putoa enää päälle ja elämä on vaan aika siistiä! Olen niin kertakaikkisen onnellinen, että hänet otin, minkä mahdollisuuden oppimiselle sainkaan! Todella paljon ollaan tehty kaikkea, tekstistä varmasti puuttuu vähintään puolet. Työ jatkuu joka päivä, tilanteen ylläpitäminen ei tule ilmaiseksi. 3-4 tuntia aktiivista toimintaa päivässä pitää Helinän tällä hetkellä tyytyväisenä. Se on hurjan vähän verrattuna alkutilanteeseen!

Olen monesti miettinyt miten hurjan muokattavissa koirat ovat. Se on toki Helinän kanssa aivan mahtavan hieno asia, mutta toisaalta pelottavaakin, että miten pystymme muokkaamaan koiran käyttäytymistä. Halusin alusta alkaen kouluttaa Helinää positiivisesti. Minulle on ollut tosi tärkeää, että Helinä saa olla juuri niin aktiivinen kuin haluaa, tavoitteena on ollut vähentää hyvinvointia heikentävää käyttäytymistä ja korvata jahtaamista muulla tekemisellä. Usein tuntuu, että ongelmakäyttäyjien kohdalla ihmisille riittää, että koira lopettaa ihmisen mielestä haitallisen käyttäytymisen, eikä niinkään pohdita tai opeteta korvaavia käyttäytymisiä tilalle. Passivoitunut koira ei ole onnellinen koira.