.jpg)
Me aktiiviset koiraharrastajat usein koemme olevamme huomattavasti parempia koiranomistajia, kuin naapurin Mustin omistaja, joka vain lenkkeilee koiransa kanssa. Meidän koirillammehan on harrastukset, ruokavaliot, lisäravinteet, BOTit, magneettitakit, fyssarit, osteopaatit, akupunktiot...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jos kuitenkin pysähdymme hetkeksi miettimään asiaa ja unohdamme materialistisuuden, mitä jää jäljelle? Ovatko koiramme todella fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivempia kuin naapurin Musti? Millä perusteella? Ja kenen mielestä?
Aihetta kirvoitti ajattelemaan taas enemmän Vantaalla -postauksen kommentointi. Todellisuus on, että hyvin monella koiralla treenataan aivan järkyttäviä määriä viikossa. Jatkuvassa ylirasitustilassa olevia koiria tulee mieleen pitkä lista. On parantumatonta revähdysvammaa, venähdysvammaa, puujalkoja, jatkuvasti toistuvia jumikohtia rangassa, lihaskireyttä, rajoittunutta liikerataa, lihasepätasapainoa, toispuoleisuutta. Fyysistä väsymistä. Uupumista. Tekemisestä puuttuu voima, laukka on tikutusta, nopeat suunnanmuutokset ja äkkipysähdykset mahdottomia. Mutta miten se vaikuttaa treenaamiseen? Aika monella ei mitenkään tai korkeintaan pariksi viikoksi. Ja esim. käännösten ollessa vammojen vuoksi huonoja, treenimäärä saattaa jopa kasvaa? Entäs vammat arvokisakaudella, kuka jää pois tärkeistä kisoista, kuka ei? Kuka douppaa, kuka ei? Kuten sanottu, uskallan väittää, että kukaan koira ei halua mennä agilityä/tokoa/pk-lajeja vammautuneena tai suutu omistajalleen, mikäli arvokisat jäävät kisaamatta. Kun kerran selityksiä inhimillistetään näissä asioissa, niin inhimillistettäisiin myös kropan kunnon näkökulmasta.
Fyysisen puolen lisäksi olen huolissani aktiiviharrastajien koirien psyykeestä. Paljon puhutaan ohjaajien mentaalipuolesta, mutta entäs koirien? Tekninen osaaminen korostuu lajeissa kilpailun koventuessa. Miten koiria viedään eteenpäin? Pilkkomalla taito pieniin osiin, vahvistamalla jokaista pientä osaa ja takaperinketjuttamalla liike varmaksi? Vai huomauttamalla vääristä? Fyysisesti korjailemalla? Pistämällä painetta? Prässäämällä häiriötreeneillä? Onko koulutuksen tavoite saada koirasta iloisen rento suorittaja vai varovaisen tarkka? Virheen sattuessa miten toimit? Mietitkö mitä vahvistit, vai sanotko koiraa k**ipääksi? Onko treeneissä tavoitteena saada koira onnistumaan, vai epäonnistumaan?
Vilkkaita, sähäköitä ja reaktiivisia koiria arvostetaan monessa lajissa. Monesti kuulee, kuinka koirat ovat niin ja näin hulluja. Ja hulluilla koirilla on automaattisesti treeneissä aina kivaa ja niille voi sanoa. Mutta miksi ihmeessä niille pitää huomautella? Oman kokemukseni mukaan ne "hullut" ovat juuri niitä, joiden psyykeestä pitää eniten huolehtia. Ne ovat niin kiihkeitä, että stressaantuvat helposti, eivätkä välttämättä saa kierroksia alas. Tuskin ne nauttivat huomauttelusta/kurituksesta sen enempää kuin ne herkemmätkään koirat? On järkyttävää katsoa "pakettiin" laitettujen koirien tekemistä mm. seuraamisessa ja hyppäämisessä. Kroppa on jännittynyt, jalat ovat rungon alla, yliyrittäminen paistaa katsomoon asti.
Treenien lisäksi arkielämä vaikuttaa suuresti koiran hyvinvointiin. Millaista on koiran fyysisestä kunnosta huolehtiminen? Onko mietitty loppuun asti miten koiran fyysistä kuntoa rakennetaan lajityypilliseksi? Sisältävätkö lenkit myös palauttavia ravilenkkejä? Onko koira lenkeillä jatkuvasti käskyn alla, vai saako se rennosti jolkotella menemään? Vai onko lenkkeily ainaista tykittämistä lauman muiden koirien kanssa? Onko palauttavan lenkkeilyn ja peruskuntoa kohottavan/ylläpitävän liikunnan välillä selkeä ero? Miten fyysisestä kunnosta huolehtiminen on liitetty treeniaikatauluuun? Toivottavasti esim. rankkojen agilitytreenien jälkeen ei lähdetä tunnin juoksulenkille.
Entäs sisällä? Miten koira tulee toimeen lauman muiden koirien kanssa? Kiusataanko sitä tai onko se kiusaaja? Onko sillä kovasti rajoja/sääntöjä, vai saako se olla vapaalla? Onko se hermostunut, kulkeeko se jatkuvasti ympäri huoneistoa vai osaako se ottaa rennosti? Onko se pistetty aina väistämään ihmistä? Piiloutuuko se sängyn alle, vai uskaltaako se olla muun lauman kesken?
Viisi vapautta - hyvinvoinnin perusta
Tutkijat määrittelevät usein eläinten hyvinvoinnin erilaisten vapauksien perusteella:
1 vapaus nälästä, janosta ja väärästä ravitsemuksesta
2 vapaus epämukavuuden tunteesta
3 vapaus kivusta, vammoista ja sairauksista
4 vapaus käyttäytyä lajilleen tyypillisesti
5 vapaus pelosta ja kärsimyksestä.
Vastuu koiriemme hyvinvoinnista on täysin meillä. Pelkällä lajitreenaamisella emme voi sanoa itseämme paremmiksi koiranomistajaksi, kuin naapurin Mustin omistaja, joka lenkkeilee rennosti koiransa kanssa päivittäin, eikä sille aiheuteta turhaa stressiä. Mutta onko edes mahdollista harrastaa, tuottamatta koiralle liiallista stressiä? Kuinka vetää raja siihen, että milloin stressi on vielä positiivista/sopivaa ja milloin se on jo ylikuormittavaa? Kukaan meistä tuskin on täydellinen, mutta mikä on perusajattelumme ja pyrkimyksemme?1 vapaus nälästä, janosta ja väärästä ravitsemuksesta
2 vapaus epämukavuuden tunteesta
3 vapaus kivusta, vammoista ja sairauksista
4 vapaus käyttäytyä lajilleen tyypillisesti
5 vapaus pelosta ja kärsimyksestä.
HAASTANKIN KAIKKI AKTIIVISESTI HARRASTAVAT pohtimaan oman koiransa hyvinvointia syvemmin. Aseta itsesi koirasi asemaan. Jos sinun elämäsi olisi sellaista, kuin koirasi elämä tällä hetkellä, olisitko onnellinen? Kokisitko elämän olevan reilua? Kirjoita postaus Hyvinvoiva koira -haaste otsikolla ja haasta kaverisikin mukaan!
Ensimmäisenä haastan meidät linkittäneet blogit:
darcyjabingley.blogspot.fi
havingfunwhileontheway.blogspot.com
heikinlaaksonhirmut.blogspot.fi
lassekaapo.vuodatus.net
monsterit.blogspot.fi
oikeeasenne.blogspot.fi
rasputti.blogspot.fi
rollenneminjamoonanseikkailut.blogspot.com
sulonjastellanelama.blogspot.fi
Viisaita sanoja, paljon on omatkin ajatukset pyörineet näiden asioiden ympärillä viime vuosina, kun on koirilla ollu kremppaa ja toisaalta myös siinä mielessä kun Liinun ominaisuudet eivät ole olleet odotusten mukaiset. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, että koira on vain huonopäinen, usein loppujenlopuksi on jotain vaivaa ja kipua. Niin ja miten sitä itse toimiikaan minkäkin koiran kanssa, miten voisi itse kehittyä ohjaajana.
VastaaPoistaTärkeä aihe ja hyvin kirjoitettu. :)
VastaaPoistaPelottavan usein törmää koiriin, joilla ei jokin asia edistyy. Asiaa aukaistessa ja taustoista keskusteltaessa käy ilmi, miten ohjaaja panostaa paljon aikaa, energiaa ja usein myös rahaa koiraansa. Hyvää tarkoittava ohjaaja kaivaa itseään koiransa kanssa suohon. Fyysinen sekä psyykkinen stressi syövät edistymisen.
Tuo on erittäin hyvä pointti, että myös hyvää tarkoittamalla voi saada koiransa ylikuormittuneeksi!
PoistaTreenimäärän liiallisuus on hyvin koirakohtaista, toisen koiran kestäessä 3-4 treeniä viikossa, toinen kuormittuu siitä yli ja alkaa alisuoriutumaan, jolloin ohjaaja saattaa kokea, ettei ole treenannut riittävästi ja vain nostaa treenimääräänsä, koiran huutaessa lepoa. Kun psyyke menee liian kuormittuneeksi, alkaa se näkymään fyysisessäkin puolessa jatkuvana tukkoisuutena. Ja taas menee rahaa ja aikaa, kun koiran fyysistä puolta huolletaan, vaikka todellisuudessa ratkaisu olisikin ollut niin pienessä, kun treenimäärän vähentämisessä ja/tai treenien kuormittavuuden säännöllistämisessä. Ja sama toimii toki toisinkin päin. Koiran voi treenata fyysisesti niin loppuun, ettei psyykekään enää kestä.
Ja pakko vielä lisätä, ettei tule väärinkäsityksiä! Arvostan siis osteopaatteja ja fysioterapeutteja ja sitä, että koiria huolletaan säännöllisesti todella paljon (edustan ammattikuntaa ihmispuolella itsekin)! Mutta pointtina se, ettei hoidot saisi olla ihmiselle hyvän omantunnon ostamista, sillä tunti kerran kuussa ei vaan pysty pitämään koiria kunnossa, jos arki on niille fyysisesti/psyykkisesti liian kuormittavaa.
mitä tarkoitat reaktiivisien koirien suosiolla? ite en oo törmänny lajiin jossa sitä haetaan. harva osaa erotella myöskään viettivoimaista suoritusta tai yliyrittämistä. Ite treenaan koirat aina vietillä ja kovaan viettiin.
VastaaPoistaKiihkeys ei tarkota että koira on stressaantunu. Kiihkeä koira hyvällä hermorakenteella on optimi. Se osaa myös rauhottua mutta siinä riittää draivia harrastaa ilman että tarttee koko ajan kisutella tekemään. Paljon ohjaamisesta kiinni. Kiihkeä koira oppii virheet yhtä nopeesti kuin onnistumiset. Ja kiihkeän koiran saaminen haluttuun suorittamistilaan on taitolaji, jonka harva handlaa. Kiihkeä vietikäs aktiivinen koira oikein ohjattuna on upea ilmestys. Siinä on voimaa ja tunteiden paloa.
en koe esim PK tai IPO lajeja raskaiksi. Jos ne on koiralle liian raskaita, koirassa ei oo tarpeellisia ominaisuuksia niitten harrastamiseen. Fyysisesti terve ja psyykkisesti ominaisuudet omaava koira pystyy niihin kuormittumatta liikaa. Paineen sieto on myös osa koiran ominaisuuksia jota siltä monessa lajissa vaaditaan. Ja jos koira olisi lajitreenistä niin stressaantunut että sen elämänlaatu siitä kärsisi, niin kärsisi myös lajin harrastaminen.
tärkeä pointti tekstissä on arjessa koiran terveydestä huolehtiminen jotta siltä voi vaatia suorituskykyä harrasteissa. mutta ei se mitään rakettitiedettä ole. normaali harrastuskoira kykenee työskentelemään ilman pilkuntarkkoja treeni-ruokinta-vaatetus tms hässäköitä. Lajitreenit toki sitten erikseen, oli ne lihaskuntoa kestävyttä nopeutta tms. Mutta tärkeää on huolehtia että harrastetaan terveellä koiralla ja se tutkimus lähtee kotoa :)
Hei!
PoistaKiitos kommentistasi! Puhumme selkeästi hyvin monessa kohdassa hyvin eri näkökulmista. Pointtini oli ohjaajan koiralle tuottamassa ylikuormittavassa stressissä, ei koirien kyvyssä sietää stressiä. En ajatellutkaan, että joku voisi sen ymmärtää noin :)
Ensinnäkin, luulen, että pk-harrastajana puhut reaktiivisuudesta reaktiivisena aggressiona, jota minä en tekstissäni tarkoita. Puhun reaktiivisuudesta kykynä reagoida ärsykkeihin (esim. käskyihin) nopeasti, uskon sen olevan monessa lajissa haluttu ominaisuus :)
Ja viettivoimaisen suorituksen kyllä erottaa yliyrittämisestä, mikäli koiran elekieltä osaa yhtään lukea (ja ohjaajan käytös, etenkin virheen sattuessa, auttaa aivan erinomaisesti erottamaan kummasta on kyse) :)
Tämä nyt menee hieman ohi aiheen, sillä tarkoituksenani ei tosiaan ollut arvostella koirien ominaisuuksia, vaan sitä stressin määrää, mitä niihin ihmisen välityksellä harrastuksissa kohdistuu. Kiihkeä koira hyvällä hermorakenteella on ehkä optimi, mutta eikö muunlaisilla koirilla sitten voisi harrastaa? Pointtini on nimenomaan siinä, että moni ohjaaja voisi tarkastella käytöstään oman koiransa kanssa. Kaikki koirat eivät valitettavasti ole näitä optimikoiria (ja mikä sitten kenelle on optimi on taas yksi kysymys?), mutta voivat silti olla oikein treenattuina hienoja, ei liiallisesta stressistä kärsiviä, harrastuskoiria. Eikä "optimikoiriinkaan" mielestäni ole eettisesti oikein kohdistaa voimakasta stressiä, vaikka ne sitä sietäisivätkin.
Kyse kirjoituksessa olikin juuri positiivisen, toimintakykyä lisäävän, ja liiallisen stressin erottamisesta. Kaikissa koulutuksellisissa asioissa voi olla kaksi puolta :) Otetaan esimerkiksi hakurata. Hakuradalla ohjaajasta erkaantuminen aiheuttaa koiralle positiivista stressiä, kun se tietää, että erkaantumisen seurauksena se voi löytää maalimiehen, jonka kautta se saa sille mieluisan palkkion. Mutta jos koira onkin liiallisilla pakotteilla koulutettu juoksemaan pisto täydellisen suoraan, tuottaa ohjaajasta erkaantuminen sille ylikuormittavaa stressiä.
Ja tuohon allaolevaan kommentiin sen verran, että johtajuusteoriat on kumottu jo aikapäiviä sitten. Toivon erityisesti niihin uskovien lukevan tämän tekstin ja löytävän sen todellisen pointin :)
Ja paineensiedolla tarkootan esim. rakennusetsinnässä kykyä toimia paineistavassa ympäristössä, alustoilla, ahtaalla jne. tai suorituksen keston aiheuttamaa painetta esim FH jäljellä. Tai painetta erkaantua laumavietistä hakumetällä ja toimia etäisyyksillä. Ohjaajapaine on sitten asia erikseen, mutta harva koira mitään suorittaa ilman laumaviettiä ja siihen taas liittyy ohjaajan kunnioitus joka liittyy taas ohjaajapaineeseen. :)
VastaaPoistaKiitos Tiina hyvästä jutusta! Toivottavasti antaa monille ajattelemisen aihetta �� t: Annukka
VastaaPoistaHirveen hyvä teksti ja pistää ajattelemaan! Virheistä tulee kyllä sanottua koiralle, tosin vähän leikkikouluntätimäiseen tapaan, mutta joka tapauksessa. Ja joskus on "pakko" testata osaamistasoa sillä oletuksella, että kyllä se nyt varmaan epäonnistuu (onko?). Otan postaushaasteen vastaan, vaikken sitä ihan henkilökohtaisesti saanutkaan. Tässä on käsillä kuitenkin mielenkiintoinen ja erityisesti tärkeä aihe.
VastaaPoistaJes, hienoa! Haaste on avoin ihan kaikille! :)
PoistaVieläkin on näitä vietti/lauma/johtajuus hörhöjä, joilla ei ole uponnut kalloon nykyisen tieteen tuomia faktoja koirasta edes eläimenä, saati sitten tietoa parhaista ja oikeista koulutusmetodeista. Sitten koiraa koulututetaan tuollaisten höpöhöpö-teorioiden pohjalta, usein aikaansaaden näitä "jokaisen arvostamia ADHD-koiria". Huuh. Tieto leviää, mutta tuskallisen hitaaaasti. Hieno kirjoitus ja pistää miettimään monen harrastuskoiran elämää.
VastaaPoistaHuolestuttavaa minusta, jos sinun mielestäsi koiran vietit ovat tieteellä todistettavasti historiaa, eikä esim. laumavietti, saalisvietti ja puolustusvietti tai edes lisääntymisvietti merkitse sinulle mitään.
PoistaHieno teksti ja mainio haaste. Täytyy tarttua tähän omassa blogissa, kunhan ehdin ja pystyn. Tekstiisi on summattu monta sellaista juttua, jota olen miettinyt kovasti viime aikoina. Osa näistä jutuista on hankalia, koska ne on sisäänrakennettu osaksi lajeja (kuulostan tähän aikaan yöstä typerältä ja tätä on vaikea ilmaista :D). Jopa kentänlaitakäytöksen opettaminen voi olla vaikeaa, kun osan ideaaliagilitykoira on kiihkeä ja sen sijaan, että siihen puututtaisiin koulutuksen keinoin, koira dumpataan autoon. Toki jos arkikäytösten koulutus on omassa mielessä jossain kultaisella 1800-luvulla tai jossain, ei ehkä ymmärretä, millä eväin ongelmiin voisi puuttua murtamatta koiran mielentilaa.
VastaaPoistaStressikin on mielenkiintoinen juttu. Hyvän ja huonon stressin välillä on hiuksenhieno ero, käytännössä kyse taitaa olla lähinnä stressin kestosta. Jos koira treenaa kiihdyttävää lajia, vaikkapa agilityä, kahdesti viikossa ja kisaa viikonloppuna kolme starttia, milloin se palautuu? Milloin sen kroppa palautuu? Anaerobinen suoritus lataa lihaksiin maitohappoja, jotka poistuvat vasta jopa 48 h päästä.
Olen aivan samaa mieltä tuosta arkikäytöksen opettamisesta, monella on niin kiire opettaa lajeihin liittyviä asioita, että arkikäytöksen opetteleminen jää liian vähälle (tai siihen ei ole keinoja/ei koeta harjoittelua tärkeäksi) ja äkkiä arjessa saattaakin olla paljon kuormittavia tekijöitä. Jos kiihkeä koira treenaa tuon 2x/vko+kisat ja lisäksi kiihtyy arkilenkeillä kaikista vastaantulevista koirista, on stressitaso jo varmasti ylikuormittavan puolella.
PoistaStressi on ilmiönä hyvin mielenkiintoinen, niin koirilla kuin ihmisilläkin :) Pitkäkestoinen stressi aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia, kuten myös toistuva lyhytaikainen stressi. Pakote-/huomautuskeskeisellä koulutuksella koiran saa psyykkisesti loppuun, vaikka treenit ovatkin lyhytkestoisia ja stressi lyhytaikaista, mutta sen toistuessa useasti viikottain, se voi yksilöstä riippuen muuttua nopeastikin ylikuormittavaksi.
Kiitos haasteen vastaanotosta, jään mielenkiinnolla odottamaan kirjoitustasi! :)
Hieno ja inspiroiva teksti sekä ajatuksia herättävät kommentit! :) Täytyypi availla taas ajatuksiaan omaan blogiin. :)
VastaaPoistaTosi hyvin mietitty ja kirjoittu. En nyt ihan ottanut haastetta vastaan ja kirjoittanut otsikolla mutta lisäsinpä linkin sivuilleni ja tulit mainittua muutaman muun mieleen painuvan päivityksen muassa!
VastaaPoistaKiitos kaikille kommentoineille! :) Ihanaa, että tämä aihe puhututtaa!
VastaaPoistaJatko-osa kirjoitukselle: http://elmojeejee.blogspot.fi/2015/02/hyvinvoiva-koira-astetta-syvemmalle.html