tag:blogger.com,1999:blog-6402590291497537362023-11-16T09:37:21.647+02:00Elmon ja Jaimen treenejäTiinahttp://www.blogger.com/profile/06195467244681210399noreply@blogger.comBlogger14125tag:blogger.com,1999:blog-640259029149753736.post-33985781330645872212019-01-03T00:58:00.003+02:002019-01-03T01:02:53.235+02:00Tavoitteena hyvinvoiva koira - koiran omaehtoisuuden hyödyntäminen harrastuslajien tarkastuksissaKilpailulajeissa itse kilpailutilanteessa koiran omaehtoisuuden ja valinnan mahdollisuuksien antaminen on varsin rajattua, mutta koirien tarkastuksen ja narttujen juoksutarkastuksen pystyy kouluttamaan oikein hyvin niin :) Suurin osa koirista sietää juoksutarkastuksen/urosten vastaavan kopeloinnin, mutta harvalle se on erityisen miellyttävä kokemus ja osalle alkutarkastus saattaa olla kynnyskysymys kokeisiin osallistumiseen. Tarkastuksestakin pystyy kouluttamaan koiralle varsin mukavan tilanteen koiran oman aktiivisen osallistumisen kautta, passiivisen sietäjän roolin sijaan. Tarkastustilanteen kouluttamisesta hyötyvät niin vilkkaat sählärit, joiden on vaikea pysyä paikallaan, supersosiaaliset pussailijat sekä vieraita ihmisiä jännittävät koirat. Ja voisin kuvitella, että tuomareistakin helposti sujuvat tilanteet ovat miellyttäviä :) Koepäivä alkaa koirien tarkastuksella, joten itse koen tärkeäksi, että koiran päivän ensimmäinen kokemus tuomarista on mukava. Epämiellyttävän tunteen leimahtaminen heti alkuun heijastuu suurella todennäköisyydellä itse kilpailusuoritukseen.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Koirasta riippuen kouluttaminen voi olla hyvin nopea tai sitten pidempi prosessi, riippuen mitä se ajattelee vieraista ihmisistä ja koskemisesta ylipäätään. Olen itse käyttänyt käsikosketusta strarttinappulana ja olen kokenut sen näihin tilanteisiin oivaksi. Mikä tahansa muukin koiralle koulutettu toiminto sopii starttinappulaksi. Ennen tarkastuksen kouluttamista koiralla tulee olla starttinappulakäyttäytyminen hyvin hallussa ja siinä tulee olla riittävä kesto. Videolla esiintyvillä Liialla ja Helinällä starttinappula on kuonokosketus käteen. Stoppinappula on kuonon irroittaminen kädestä. Ideana on, että käsittelyä saa tehdä niin kauan, kun koiralla on kuono kädessä kiinni. Jos se irroittaa kuonon, tulee käsittely lopettaa. Rytmi menee niin, että koira tekee starttikäyttäytymisen -ihminen tekee toiminnon - toiminto päättyy - koira palkataan. Harjoittelu kannattaa aloittaa niin, että ohjaaja itse tekee toiminnon ensin. Ensimmäinen vaihe voi olla ”tarkastuskäden” lähestyminen, siitä seuraavaksi kevyt koskeminen helppoon kohtaan, esim lapaan, sitten sively, takaosaan koskettaminen, jne aina pienissä palasissa vaikeuttaen. Tavoitteena on harjoitella koko ajan tasolla, jolla koira ei joudu painamaan stoppinappulaa. Jos se niin tekee, kannattaa myös siitä palkata, jotta koira oppii kertomaan, milloin se kokee olonsa epämiellyttäväksi. Seuraavaa toistoa sitten aina helpoitetaan. Kun käsittely sujuu oman ohjaajan kanssa, voi harjoittelun aloittaa ensin tutuilla ihmisillä ja sen sujuessa voi vaikeuttaa vieraisiin ihmisiin. Muiden ihmisten kanssa voi koirasta riippuen, ensimmäinen kriteeri olla esim. askeleen ottaminen kohti koiraa, kuten alla olevalla videolla näkyy. </div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dzr-DMv-x2FiO_DN9WD4qIvhQ8GFdOQk9JMphJRnNqFYfBAgCEUionoACBFqPDehYaUGJG8yqNUwDtmEcFzvg' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Videolla esiintyvät Liia ja Helinä </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ihmisillä on usein pelkoja siitä, että koirille valinnanmahdollisuuksia annettaessa, ne vain </div>
<div>
kieltäytyisivät tehtävästä toimenpiteestä. Tämä on turha pelko, sillä on aivan hämmästyttävää mitä kaikkea eläimet antavat meidän tehdä ja minkä luottamuksen voimme saavuttaa, kun koulutamme asiat positiivisen vahvistamisen tekniikoin. <a href="https://www.facebook.com/1334756193201145/posts/2221807071162715/" target="_blank">Tässä linkki facebookissa kiertäneeseen huikeaan videoon aiheesta.</a> Jos eläin jatkuvasti kieltäytyy, tiedämme harjoittelevamme vielä liian haasteellisella tasolla. Samaa tekniikkaa voi soveltaa sirun lukemiseen, mittaustilanteisiin, eläinlääkärin vastaanotoille jne. Helinän kanssa tätä ollaan treenattu huolellisesti ja yleistetty eri ihmisiin, eikä se ole ikinä ”tositilanteessa” kokeessa tai esim verinäytettä otettaessa painanut stoppinappulaa, vaan kaiken on aina saanut tehdä vaivattomasti :) Helinä on koira, jota ei vastaavissa tilanteissa voi yhtään houkutella palkkion perässä tekemään asioita, sillä se alkaa epäilemään tilannetta heti. Tällä tekniikalla epäilykset eivät koskaan ole heränneet ja milloin mitkäkin toimenpiteet on saatu hoidettua helposti :)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kaikkiin tilanteisiin kuonokosketus käteen ei sovellu starttinappulaksi, joten on hyvä olla myös vaihtoehtoisia malleja. Arvokilpailuissa on nykyään ainakin tietyissä lajeissa eläinlääkärintarkastukset (iso peukku tälle!). Niissä mm. raajojen liikeratojen tai hampaiden katsomisen yhteydessä kuonokosketus voi olla hankala. Vaihtoehtoiseksi voi kouluttaa esim. jonkin kohteen tuijottamisen. Kohde voi olla esim pallo, kunhan koulutusprosessia ei ole tehty houkuttelemalla. Houkuttelun vaaroista jännittävien koirien kohdalla olen kirjoittanut <a href="http://elmojeejee.blogspot.com/2018/02/tavoitteena-hyvinvoiva-koira-hui.html" target="_blank">Hui pelottaa! -kirjoitukseni yhteydessä.</a> Ei-jännittävienkin koirien kohdalla kannattaa koulutusprosessiin nähdä vaivaa ja kouluttaa se ilman houkuttelua, jotta koira oikeasti oppii olemaan tilanteissa ja jotta taidot kantavat hankalimmissakin hetkissä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/06195467244681210399noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-640259029149753736.post-78729954848599010672018-11-27T22:10:00.003+02:002018-12-11T15:36:04.193+02:00Kokemusperäinen tieto vs tiede - Oppimismatkalla suojelukoirien maailmassa<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Olen viime aikona pohtinut koirien aggressiokäyttäytymistä sekä siihen liittyviä uskomuksia. Inspiroiduin aiheeseen saadessani sähköpannan käyttöä kritisoidessani palautetta, ettei bordercollieharrastaja ymmärrä suojelusta, eikä koirien aggressiosta mitään. Niinpä lähdin tutustumaan aiheeseen saatuani siihen mahdollisuuden. Halusin saada aiheesta kokemusperäistä tietoa kentiltä ja peilata sitä sitten tieteeseen. Tutustuin IPO:on, viettiteoriaan sekä nykyiseen vallalla olevaan koulutustyyliin saksanpaimenkoiraharrastajien keskuudessa. Koska aihe on mielenkiintoinen ja huomasin oppimismatkallani tieteen ja kokemusperäisen tiedon törmäävän pahastikin aika ajoin, päätin kirjoittaa siitä tekstin. Tämä teksti on pieni pintaraapaisu aihealueeseen.</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Suurkiitos minut aiheeseen tutustuttaneille ja kokemusperäistä tietoa jakaneille. Asianomaisten pyynnöstä ja heitä suojellakseni, en tule vastaamaan kysymyksiin mitä, missä, milloin ja kenen kanssa.</span></span></div>
<b id="docs-internal-guid-91ae4b65-7fff-da1c-324e-607f7679e617" style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Mitä on aggressio?</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Ihan ensiksi piti selvittää, että mitä kokemusperäinen tieto kertoo aggressiosta?</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Saksanpaimenkoiraharrastajien keskuudessa perinteisen suojelukoulutuksen pohjana on Helmut Raiserin kirjoittama teos “</span><span style="background-color: transparent; color: #111111; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Der Schutzhund (The Protection Dog): The Training of Working Dogs in Protection Work” (1984). Jari Kokkonen (viitattu 15.11.2018) on tehnyt teoriasta oman koosteversion, jota käytetään mm. maalimieskoulutuksessa.</span><span style="background-color: transparent; color: red; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Viettiteorian kaavion mukaan aggressio luokitellaan vietiksi, joka voidaan jakaa aktiiviseksi aggressioksi eli sosiaaliaggressioksi ja reaktiiviseksi aggressioksi eli puolustusvietiksi. Aktiivisen aggression viettivire on “</span><span style="background-color: white; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">synnynnäinen, opittua (puolustusvietin vahvistamisen kautta), konfliktin tai turhauman kautta syntynyt”. Sen viettikäyttäytyminen on aggressiivisuus ja viettipäämäärä on aggressiivisuus. Eduksi mainitaan, että se on aktiivinen viettialue ja haitaksi että oppimiskyky on alentunut. (Kokkonen, viitattu 15.11.2018.)</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Reaktiivisen aggression (puolustusvietin) viettiärsyke on kaavion mukaan uhka tai kuormitus, viettikäyttäytyminen on reaktiivinen aggressiivisuus ja viettipäämääränä uhan väistyminen ja rauha. Eduksi mainitaan, että se on aina aktivoitavissa ja haittana on, että se on sama ärsyke kuin väistämisessä. Väistäminen jaetaan kahteen osioon, aktiiviseen ja passiiviseen väistämiseen. Se eroaa reaktiivisesta aggressiosta viettikäyttäytymisellään, joka on uhan aktiivista väistämistä tai toiminnan keskeyttämistä ja passivoitumista. (Kokkonen, viitattu 15.11.2018.) Raiser (1984) kertoo kirjassaan, että siirtymävaihe reaktiivisesta aggressiosta aktiiviseen aggressioon voisi toteutua koiran ollessa 18-30kk. Raiserin mukaan koiran ohjaajalla on suuri merkitys tämän onnistumiseen. Onnistumiseen vaaditaan tarkkaa koiranlukutaitoa, jotta koiran viettipäämäärä vaihtuisi uhan karkoittamisesta aktiiviseksi aggressioksi.</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Kentillä törmäsin eniten puolustusvietistä (reaktiivisesta aggressiosta) puhumiseen ja sen tavoitteluun. Sosiaaliaggressiiviset koirat ovat ilmeisen harvassa, niitä en tavannut.</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: white; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Saksanpaimenkoiraliiton maalimiestoiminnan ja jalostuksen tavoitteena on säilyttää kaksiviettinen koira (spl.fi, viitattu 15.11.2018). Kaksiviettisyys koostuu puolustusvietistä sekä saalisvietistä. Näin ollen suojelukoulutuksen olennaisena osana on puolustusvietin (reaktiivisen aggression) hakeminen uhan/kuormituksen kautta ja siihen törmäsinkin paljon.</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kokkosen viettiteoriakoosteessa ei mainita lähteitä, mutta hänen käyttämänsä viettiteoria pohjautuu käsittääkseni Konrad Lorenzin 1940-luvulla tehneeseen päätelmään, jossa Lorenz esitti, että samaa lajia edustavat eläimet toimisivat aina saman käyttätymiskaavan mukaisesti yksilöstä ja ympäristöstä huolimatta. Lorenzin mielestä oppimisella ei ollut merkitystä viettikäyttäytymiseen. Mervi Niemi on kirjoittanut vuonna 2010 kattavan kirjoituksen viettiteoriasta Canis-lehteen 04/2010, joten en viettiteoriaa tässä tekstissä tarkemmin käsittele. Niemen kirjoitus löytyy otsikolla: Koiran moottori - viettiä, vaistoa vai opittua käyttäytymistä ja se on luettavissa ilmaiseksi täältä: </span><a href="https://canislehti.fi/1_4_lue-artikkeli.html" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: white; color: #1155cc; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">https://canislehti.fi/1_4_lue-artikkeli.html</span></a></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Tiede kertoo aggressiosta näin:</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Nykytiedon mukaan aggressio on käyttäytymistä, jonka taustalla on tunne. Se ei ole geneettisesti ohjelmoitunut tiedostamaton käyttäytymiskaava, eli vietti, vaan synnynnäisen ja opitun käyttäytymisen yhdistelmä. Luescherin&Reisnerin (2008) mukaan aggression ymmärtämiseksi on tärkeää ymmärtää taustalla olevat tekijät ja motiivit. He jaottelevat koirien ihmisiin kohdistuvan aggression kymmeneen eri tyyppiin, joiden nimitykset siis kertovat taustalla olevasta tekijästä tai koiran motiivista:</span></span></div>
<ol>
<li>Fear-induced aggression - Pelkoaggressio</li>
<li>Resource guarding (possessive aggression) - Rerussiaggressio</li>
<li>Conflict-related aggression (dominance aggression) - Konfliktista johtuva aggressio (termiä avataan tekstissä myöhemmin)</li>
<li>Territorial aggression - Reviirin puolustamiseen liittyvä aggressio</li>
<li>Predatory aggression - Saaliskäyttäytymisketjuun liittyvä aggressio</li>
<li>Play-related aggression - Leikkimisen yhteydessä esiintyvä aggressio</li>
<li>Excitement-induced aggression -Kiihtymiseen/turhautumiseen liittyvä aggressio</li>
<li>Pain-induced aggression - Kivusta johtuva aggressio</li>
<li>Maternal aggression - Emon pentujen puolustamiseen liittyvä aggressio</li>
<li>Disease-induced aggression/Irritable aggression - Sairauksista johtuva aggressio</li>
</ol>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">He jaottelevat erilaiset aggressiotyypit tunnepitoisiin (affective) ja ei-tunnepitoisiin (nonaffective). Listasta ei-tunnepitoisia aggressiotyyppejä ovat kohdat 5 ja 6. Saalistukseen liittyvä pureminen on osa ravinnonhankintakäyttäytymistä, eikä näin ollen emotionaaliselta taustaltaan kuulu aggressiivisuuteen. Ravinnonhankintakäyttäytymistä säätelee hypotalamus, jonka tehtävänä on kontrolloida nälkää, mikä oleellisesti liittyy ravinnonhankintaan. Saaliskäyttäytymiseen liittyvä aggressio ei aktivoi sympaattista hermostoa, vaan päinvastoin mantelitumakkeen aktivoituminen inhiboi ravinnonhankintakäyttäytymistä. (Luescher&Reisner, 2008.)</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Tunnepitoisiin (affective) aggressiotyyppeihin liittyvä käyttäytyminen voi olla joko hyökkäävää (itsevarmaa) tai puolustavaa (pelokasta). Aggressiivisten käyttäytymisvasteiden esiohjelmointi tapahtuu aivojen harmaalla alueella. Sympaattinen hermosto aktivoituu, elimistö on hälytystilassa. Hypotalamus ja limbinen järjestelmä, erityisesti mantelitumake, kontrolloivat käyttäytymistä. </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Limbisen järjestelmän aktivoitumiseen vaikuttavat ympäristön ärsykkeet sekä oppimishistoria, eli aggressiivinen hyökkäävä tai puolustava käyttäytyminen ei ole viettiä tai vaistoa.</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> Hyökkäävän tai puolustavan käyttäytymisen tavoitteena on lisätä etäisyyttä uhkatekijään. Tunnepitoisesta aggressiosta johtuvan puremisen jälkeen koirat ovat yleensä ahdistuneita ja käyttäytyvät alistuvasti. (Luescher&Reisner 2008, Summers&Winberg 2006.) Tämä on ristiriidassa siihen, että koiralla tulisi olla hyvä olo “rauhaksi” kutsutussa tilassa, hiha suussa, voitettuaan hihan maalimieheltä, silloin kun pureminen on haettu puolustuskäyttäytymisen kautta.</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Aivotasolla tapahtuvien reaktioiden ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää, sillä sen tulisi vaikuttaa koiran kouluttamiseen hyvinkin monesta näkökulmasta. Sympaattisen hermoston jatkuva aktivoituminen ja voimakas hälytystila altistaa koiran pitkäkestoisen stressin negatiivisille vaikutuksille, joita ovat mm. levoton käytös, ylireagointi, oppimisvaikeudet, paikkojen tuhoaminen, apatia ja uneliaisuus, fyysiset ongelmat, kuten vatsa- ja ihovaivat sekä autoimmunologiset sairaudet. Yllätyksekseni törmäsin kentillä tietoon, että saksanpaimenkoirilla on erittäin paljon suoliston toimintaan liittyviä vaivoja ja suolistotulehduksia. Ilmeisesti suomalainen tutkimusryhmä aihetta tutkiikin ja onkin mielenkiintoista tietää mitä tutkijat aiheesta löytävät. </span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Dominanssi ja aggressio</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Dominanssista puhuminen liittyy suureksi osaksi suojelukoiran kouluttamiseen. Suojelukoira halutaan nähdä vahvana, dominoivana koirana. Dominoinnin ja ylipäätään koiran elekielen tulkitseminen vaihteli harrastajien keskuudessa todella paljon. Voimakkaasti ja herkästi puolustusaggressiolle pärähtävät koirat tulkitaan vahvoiksi ja niitä ihannoidaan. Tämä on kuitenkin virheellinen tulkinta, sillä</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> </span><span style="background-color: white; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">tunnepitoisesti aggressiivisilla koirilla on todettu olevan matalammat aivojen serotoniinitasot, kun taas dominoivilla koirilla tulisi olla korkeat aivojen serotoniinitasot ja dominoivien koirien tulisi näyttää vain vähän aggressiota</span><span style="background-color: white; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> (Luescher&Reisner 2008). </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Serotoniinilla ja aggressiivisella käyttäytymisellä on todettu olevan yhteys hypotalaamisen akselin välityksellä (Summers&Winberg 2006.) Erityisesti puolustusaggressiivisilla koirilla on todettu merkitsevästi alhaisemmat serotoniinpitoisuudet verrattuna muihin koiriin (Rosado ym. 2010.) Jo vanhoissa tutkimuksissa on todettu, että aggressiivinen käyttäytyminen ei korreloi itsevarmaan käyttäytymiseen (</span><span style="background-color: white; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Goddard&Beilharz, 1985.) Wilson ja Sundgren (1997) tutkimuksessaan toteavat, että saksanpaimenkoirien aggressiivisella käyttäytymisellä ja puolustuskäyttäytymisellä oli vain hyvin heikko korrelaatio rohkeuden, hyvän hermorakenteen sekä kovuuden kanssa. Uudemmissa tutkimuksissa ei ole kumottu näitä yhteyksiä.</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Dominanssi on ylipäätään harrastajia puhututtava aihe. Dominanssiteorian juuret pohjautuvat vanhoihin vankeudessa eläneiden susilaumojen tulkintoihin. Bradshaw (2009) esittää mallin, jossa dominanssia tulisi tarkastella kahden yksilön välisessä vuorovaikutuksessa. Yhdessä vuorovaikutustilanteessa dominoivampi osapuoli voi seuraavassa tilanteessa ollakin alistuvampi osapuoli. Ihmisten ja koirien ja ylipäätään kahden täysin eri lajin välisestä hierarkisesta suhteesta ei ole varmaa tietoa. Dominanssiteoriaan koulutuksen pohjaaminen saattavat saada ihmiset kouluttamaan koiriaan koiran hyvinvointia haittaavin keinoin. (Bradshaw, ym. 2009.)</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Luescher&Reisnerin (2008) mukaan dominanssiaggressio -käsitettä käytetään usein tilanteissa, joissa koira kohdistaa aggressiivisen käyttäytymisen omistajaa kohtaan. Todellisuudessa nämä tilanteet on todettu olevan monen tekijän summa, eikä hierarkisesta laumanjohtajan paikan tavoittelusta ole ollut tapauksissa näyttöä, kun käyttäytymisen syytä on tutkittu ammattilaisten toimesta. Tapauksissa on ollut kyse tyypillisimmin konflikteista johtuvasta aggressiosta, pelkoaggressiosta tai resurssiaggressiosta. Siksi he puhuvatkin dominanssiaggression sijaan konfliktista johtuvasta aggressiosta. (Luescher&Reisner, 2008.)</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Konfliktikäyttäytyminen on hyvin laaja käsite ja se tulisi ymmärtää kokonaisuutena koiria kouluttaessa. Konfliktikäyttäytyminen johtuu stressistä, turhautumisesta tai motivationaalisista tekijöistä ja se ilmenee usein tilanteeseen sopimattomana käyttäytymisenä. Stressi usein johtuu ympäristön odottamattomista ärsykkeistä, joita koira ei kykene hallitsemaan. Turhaumaa esiintyy, kun koira on motivoitunut käyttäytymään tietyllä tavalla, mutta ei saa siihen mahdollisuutta. Motivationaalisessa konfliktissa olevalla koiralla on kaksi ristiriitaista motivaatiota, esimerkiksi koira haluaisi tervehtiä ihmistä, mutta samaan aikaan pelkää ihmisen reaktiota tervehtimiseen, jolloin se samaan aikaan sekä haluaisi tervehtiä, että väistää. Konflikteja esiintyy myös koulutustilanteissa, joissa koiralle on epäselvää mitä siltä halutaan ja se pelkää rangaistusta. Konfliktikäyttäytyminen johtuu stressistä ja epävarmuudesta ja siksi konfliktikäyttymisestä ei koskaan tulisi rangaista koiraa. (Luescher&Reisner, 2008.) </span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Kentiltä kuultua..</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kursivoidulla </span><span style="background-color: transparent; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">kirjoitetut tekstit ovat suoria lainauksia harrastajien puheesta.</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Kaksiviettisen koiran säilyttäminen on nostettu yhdeksi tärkeimmäksi SPL maalimiesten arvoksi. Kolme muuta ensisijaista arvoa ovat saksanpaimenkoirajalostuksen tukeminen, ihmisten opettaminen sekä SPL-henkisyys. (spl.fi, 2018.)</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kentällä oppimani mukaan nykyinen koulutustrendi perustuu puolustusvietin esiinsaamiseen: </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Koira tulee käsitellä nuorena, ettei mene saaliille liikaa, koska haukku voi muuten hävitä.”</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> Käsittely tarkoittaa riittävää uhkaa/kuormitusta viettiteoriaan perustuen. Saetre ym. (2006) ovat todenneet tutkimuksessaan, että saksanpaimenkoira reagoi uhkaan enemmänkin saaliskäyttäytymisellä kuin puolustuskäyttäytymisellä. Tämä on helppo ymmärtää, koska saksanpaimenkoira on alkujaan paimenkoira. Ehkäpä tämän vuoksi puolustuskäyttäytymisen esiinsaamiseen tarvitaan toisinaan hyvinkin suurta uhkaa/kuormaa.</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">-“</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Se (koira) pitää ajaa reaktiiviselle (puolustusvietti) alueelle, vaikka passiiviseksi, ja sitten käydä vahvistamaan….ilman reaktiivisuutta (reaktiivinen puolustusvietti) ei koiraa voi vahvistaa.” “Jos kuitenkin menee liikaa saaliille, tulee esim. sisätiloissa käsitellä vaikka passiiviseksi saakka, kunhan menee reaktiiviseksi jotta vahvistaminen onnistuu.” “Vietinvaihtoa (saaliilta puolustusvietille) voi piilolla vahvistaa kipuärsykkeellä (2-viettisen koiran säilyttäminen).” </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br class="kix-line-break" /></span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Nuorten koirien kouluttaminen suojeluun ei siis nykyisen vallalla olevan koulutusideologian mukaan perustu juurikaan saalisvietin hyödyntämiseen, vaan jo hyvin nuorille koirille haetaan puolustuskäyttäytymisen esiintymistä. Viettiteoriankin mukaan reaktiivisen aggression (puolustusvietin) haittana on, että ärsykkeet ovat samat kuin väistämiskäyttäytymisessä (väistäminen, toiminnan keskeyttäminen, passivoituminen). Miten nämä sitten erotellaan, koska luulisi, että väistämiskäyttäytymistä uhan edessä ei missään nimessä haluta suojelukoiralta? </span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br class="kix-line-break" /></span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">-</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Passivoituminen (liiallisen uhkaamisen takia) ei ole huono asia….maalimiehen väistäminen ei ole huono asia. Tilanne on hyvä ja vasta nyt vahvistaminen on mahdollista….Koiran ollessa täysin passiivinen (henkisesti sekä fyysisesti, karkaamismahdollisuus on estetty liinoin) ajetaan päälle.”</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Luescherin&Reisnerin (2008) mukaan pelkoaggressio on tyypillisesti defensiivistä eli puolustavaa ja epävarmaa, mutta voi ilmetä myös hyökkäävästi. Se ilmenee, mikäli koira ei pääse väistämään pelon kohdetta. Vieraiden ihmisten pelkäämisellä on havaittu olevan elinikää huomattavasti lyhentävä vaikutus (Dreschel 2010). </span><span style="background-color: white; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Raiserkin (1984) kirjoittaa suojelukoiran koulutuskirjassaan, että mm. liian kovat otteet voivat lamauttaa koiran viettitoiminnot, eikä viettipäämäärään näin ollen päästä, koska viettivire ei riitä ja koiran itseluottamus murentuu. Jos uhka ylittää koiran henkisen pystyvyyden, koiran usko uhan pysäyttämiseen menetetään. Koiran viettipäämärän tuhouduttua epävarman koiran itsevarmuus ei lisäänny yrityksistä huolimatta. </span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Lukuisista artikkelihauista huolimatta en löytänyt mitään teoriaa tukemaan kaksiviettisyyttä (eli puolustusvietiltä saalisvietille vaihtamista ja toisinpäin) ja perustelemaan vietinvaihtotreenejä. Ollessaan totta, tämä tarkoittaisi sitä, että sympaattisen hermoston aktivoiduttua ja elimistön ollessa “taistele ja pakene” -tilassa puolustuskäyttäytymisen aikana, liikeärsyke sammuttaisi mantelitumakkeen toiminnan ja aktivoisi välittömästi nälän tunteen ja sitä kautta ravinnonhankintakäyttäytymisen. Tämä on päinvastoin, elimistön hälytystilan on todettu ärsykkeen suuruudesta riippuen kestävän hyvinkin kauan. </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Näin ollen kaksiviettiseksi luetun koiran pureminen on jotain muuta kuin saaliskäyttäytymiseen liittyvää puremista. </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Ylläoleva teoria pelkoaggressiivisuudesta johtuvasta puremisesta on todennäköinen, toinen vaihtoehto on konfliktikäyttäytyminen. Jos koirat olisivat oikeasti saalisvietillä piiloja kiertäessään, kuten moni harrastaja kertoo, ja piilolle tullessaan vaihtaisi “viettiä” aktiiviseen aggressioon, olisi todennäköisin purukohde piilon edessä ensimmäisenä koiran näkökenttään osuva tuomari. Koska näin kaiketi tapahtuu harvoin, tulisi ennemmin puhua opitusta käyttäytymismallista mennä piilolle ja alkaa haukkua. Haukkuminen itsessään ei kerro aggressiosta ja haukkuminen esiintyykin aggressiivisen käyttäytymisen yhteydessä vain harvoin, pelkoaggression yhteydessä sen sijaan haukkumista esiintyy erittäin tyypillisesti.</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">“Koiran viettiteorian/oppimisteorian analysointi on turhaa. Teet mitä käsketään.”</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #222222; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Jari Kokkosen (viitattu 16.11.2018) oppimiseen liittyvässä teoriassa esitetään, että: ”</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Koirat eivät ajattele, ne oppivat</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> pelkästään oppimisteoriassa kuvattujen klassisen ja intsrumentaalisen ehdollistamisen kautta. Kummassakin näissä ehdollistamisessa törmäämme vietteihin, joten voitaneen kiertäen sanoa, että koirat elävät ja oppivat viettien maailmassa. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että kouluttaessa koiraa kouluttaja tuntee nämä vietit ja osaa tämän tietämyksen kautta käyttää näitä viettejä hyväkseen koulutuksessa.”</span><span style="background-color: white; color: #222222; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> Tämä ajatusmalli pohjautunee jo aiemmin mainittuun viettiteoriaan, jossa esitetään, että eläin toimii vain tiettyjen rutiininomaisten käyttäytymiskaavojen mukaan. Aiheeseen ja koulutustyyliin tutustuttuani koen, että oppimisteorian tunteminen maalimiesten ja koiranohjaajien keskuudessa olisi välttämätöntä, jotta vältyttäisiin virheellisiltä tulkinnoilta.</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“Tämä koira (13kk) on muuten hyvä, mutta aivan liian itsevarma. Se tulee viedä mahdollisimman nopeasti konttiin (viitataan ahtaaseen työmaakoppiin jossa koiran puolustusviettiä käsitellään). Muuten sillä ei tee mitään.”</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> </span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Mikäli oppimisteorioita ja koiran käyttäytymistä ymmärrettäisiin, ymmärrettäisiin koko tämän koulutusideologian ja -teorian vakavat puutteet. Koirat todella ajattelevat ja tuntevat, tietoa on saatavilla hyvin paljon, esim. Helena Telkänrannan Millaista on olla eläin? -kirjaa tai vaikkapa Adam Miklósin Dog Behavior, Evolution and Cognition nykytietoa tarjoavat teokset. Tami&Gallagher (2009) ovat tutkimuksessaan todenneet, että pelkkä eläminen ja toimiminen koirien kanssa ei riitä koirien käyttäytymisen oikeanlaiseen tulkintaan, vaan taustalla on oltava teoriatietoa. Tutkimuksessa juurikin aggressioon ja itsevarmuuteen liittyviä virhetulkintoja tuli paljon niillä, joilla oli vain käytännön kokemusta.</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Älä nyt vaan päästä sitä autoon!”</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> </span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Vaikka viettiteoriassakin väistämiskäyttäytyminen mainitaan etujen ja haittojen osalta, osataanko sitä kuitenkaan tulkita oikein? Koiran kiireistä ja liinoihin tukeutuvaa poistumista kentältä (kesken treenin) perustellaan sillä, että auto on koiralle suuri palkka. Miksi koira haluaisi ennemmin autoon häkkiin kuin jatkamaan treeniä? Ja miten tämä käyttäytymismalli linkittyy viettikaaviossa esiteltyihin viettipäämääriin? </span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">“</span><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: italic; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Ota se hallintaan! Pakota sitä!”</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Puutteet oppimisteorioiden ymmärtämisessä, koiran käyttäytymisen ymmärtämisessä sekä elekielen tulkitsemisessa aiheuttavat koirille terveydellisen uhan. Treenaaminen itsessään tässä muodossaan altistaa koirat pitkäkestoiselle negatiiviselle stressille, mikä on suuri uhka niiden terveydelle. Lisäksi on suuri riski, että nykyinen systeemi aiheuttaa jalostuksellisia ongelmia, kun koiran elekieli tulkitaan väärin ja mm. pelkoaggressiiviset koirat päätyvät jalostukseen. Lisäksi ei tule vähätellä epigenetiikkaa ja tulisikin olla huolissaan negatiivisten kokemusten periytymisestä.</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">IPO on hieno laji, sillä se on parhaimmillaan koiran luontaista käyttäytymistä tukevaa toimintaa. Arvokkain vahviste on lajissa täysin ihmisen kontrolloitavissa, mikä antaa suuren edun kouluttamiselle. Mahdollisuudet tehdä koiran olosta oikeasti itsevarma ja saada se nauttimaan kamppailusta ihmisen kanssa, on tässä lajissa äärimmäisen hyvät, mutta nykyinen toiminta ja teorian tulkinta eivät anna siihen kovin hyviä lähtökohtia. Toimivia, vaihtoehtoisia malleja onkin jo onneksi olemassa, joskin vähemmistönä. Ohjaaja on aina vastuussa koiransa kouluttamisesta ja hyvinvoinnista.</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img alt="Kuvahaun tulos haulle aggression ladder dogs" height="225" src="https://i1.wp.com/www.farmandpetplace.co.uk/blog/wp-content/uploads/2017/02/Aggression-Ladder-1.png?ssl=1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">http://brightdog.com</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br /></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit; white-space: pre-wrap;">(Kuva: Saksanpaimenkoiraliiton lehti, nro 4&5/2018, s. 54.)</span><br />
<span style="font-family: inherit; white-space: pre-wrap;">Edit. 28.11. klo 19:24 Kuva vaihdettu Aleksi Leppäluoman pyynnöstä (kts kommentit). </span><br />
<span style="font-family: inherit; white-space: pre-wrap;">Edit2. 11.12. Kuva vaihdettu, kts kommentit.</span><br />
<span style="font-family: inherit; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kuvassa on näkyvissä kaikki pelkoaggressiivisen koiran tunnusmerkit, korvat takana, irvistäminen niin, että takahampaat näkyvät, paino takaosalla, häntä alhaalla. Pelkoon liittyvästä aggressiivisuudesta löytyy tietoa esim. </span><a href="https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-kayttaytyminen/aggressiivisuus/pelkoon-liittyva-aggressiivisuus" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">https://www.hankikoira.fi/koiratietoa/koiran-kayttaytyminen/aggressiivisuus/pelkoon-liittyva-aggressiivisuus</span></a><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> </span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Sen sijaan, että pohditaan ihmisten käyttäytymistä suojeluryhmässä, olisi syytä syventyä koiran elekielen tulkitsemiseen, onhan kyse kuitenkin koiran harrastuksesta?</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Lähteet:</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Bradshaw, J., Blackwell, E., Casey, R. 2009. Dominance in domestic dogs - useful construct or bad habit? Journal of Veterinary Behavior 4: 135-144.</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Dreschel, N. 2010. The effects of fear and anxiety on health and lifespan in pet dogs. </span><a href="https://www.sciencedirect.com/science/journal/01681591" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Applied Animal Behaviour Science.</span></a><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> </span><a href="https://www.sciencedirect.com/science/journal/01681591/125/3" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Volume 12</span></a><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">5:157-162.</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Goddard, M.E. & Beilharz, R.G. (1985) Individual variation in agonistic behaviour in dogs. Anim Behav 33, 1338–1342.</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Kokkonen, J. Viettiteoria. BC tuotanto. Viitattu 15.11.2018 </span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><a href="http://archive.li/JFE3w" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">http://archive.li/JFE3w</span></a><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> </span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Luescher, A., Reisner, I. 2008. Canine Aggression Toward Familiar People: A New Look at an Old Problem. Vet Clin Small Anim 38: 1107-1130.</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Raiser, H. 1984.Suojelukoira - Palveluskoiran kouluttaminen suojelutehtävään. Suomennos. </span><span style="background-color: white; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">SPKL/Leopold Öllerin rahasto.</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><a href="https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0168159110000328#!" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Rosado, B., García-Belenguer, S., León, M., Chacón, G., Villegas, A., Palacio</span></a><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">, J. 2010. Blood concentrations of serotonin, cortisol and dehydroepiandrosterone in aggressive dogs. </span><a href="https://www.sciencedirect.com/science/journal/01681591" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Applied Animal Behaviour Science</span></a><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">. </span><a href="https://www.sciencedirect.com/science/journal/01681591/123/3" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Volume 123</span></a><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">: 124-130.</span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: inherit;">Saetre, P., Strandberg, E., Sundgren, P-E., Pettersson, U., Jazin, E., Bergström, T. The genetic contribution to canine personality. Genes Brain Behav 2006, 5: 240-248. </span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Saksanpaimenkoiraliitto. SPL-maalimiesten koulutusohje. 2018. Ahtola, A. Hirvioja, V-P., Kokkonen, J. Viitattu 16.11.2018. </span><a href="http://www.spl.fi/liitto-alaosastot/asiakirjat/liitto-uusi/ohjeet-uusi" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">http://www.spl.fi/liitto-alaosastot/asiakirjat/liitto-uusi/ohjeet-uusi</span></a><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> </span></span></div>
<b style="font-weight: normal;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></b>
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">SPL Kuopio ry. Jape Kokkonen. Teoria. Viitattu 16.11.2018. </span><a href="http://www.splkuopio.net/wp/?page_id=559" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">http://www.splkuopio.net/wp/?page_id=559</span></a><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"> </span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.5; margin-bottom: 8pt; margin-top: 4pt;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: transparent; color: #121313; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Summers, C., Winberg, S. 2006. </span><span style="background-color: transparent; color: #131313; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Interactions between the neural regulation of stress and aggression</span><span style="background-color: transparent; color: #121313; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">. Journal of Experimental Biology 209: 4581-4589.</span></span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.5; margin-bottom: 8pt; margin-top: 4pt;">
Tami, G., Gallagher, A. 2009. Description of the behaviour of domestic dog (Canis familiaris) by experienced and inexperienced people. Applied Animal Behaviour Science. Volume 120: 159-169.</div>
<h3 dir="ltr" style="background-color: white; line-height: 1.3153846153846154; margin-bottom: 2pt; margin-right: 75pt; margin-top: 0pt;">
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Wilson, E., Sungren, PE. 1997. The use of a behaviour test for selection of dogs for service and breeding. II. Heritability for tested parameters and effect of selection based on service dog characteristics. </span><a href="https://www.sciencedirect.com/science/journal/01681591" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Applied Animal Behaviour Science.</span></a><a href="https://www.sciencedirect.com/science/journal/01681591/54/2" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Volume 54</span></a><span style="background-color: transparent; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">: 235-241.</span></span></h3>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/06195467244681210399noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-640259029149753736.post-815896709973581282018-10-05T18:48:00.001+03:002018-10-11T21:52:33.625+03:00Tavoitteena hyvinvoiva koira - valinnan mahdollisuuden hyödyntäminen harrastuskoiran treenitilanteissa<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="background-color: white; white-space: pre-wrap;">Valinnan mahdollisuuden hyödyntäminen hoitotoimenpiteissä on tämän hetken kasvava trendi. Yhä enemmän törmää somen ihmeellisessä maailmassa varsin mukaviin ja koiralähtöisesti toteutettuihin hoitotoimenpidevideoihin. Tämä ilahduttaa minua joka kerta suuresti! Törmäsin valinnan mahdollisuuksien lisäämisen hienoon maailman Eva Bertilssonin johdolla reilu pari vuotta sitten ja inspiroiduin ajatusmallista kovasti. Helinän kanssa olen rakentanut startti- ja stoppinappeja hoitotoimenpiteisiin ja muutenkin hyvin moniin asioihin, kuten edellisistä teksteistäni voi lukea. Nyt myös 7kk vanhan pentuni Jipun kanssa olen tehnyt kaikki hoitotoimenpiteet puhtaasti näin. Jipulla on oma päiväkirja Facebookissa, joka päivittyy hänen koulutuksellisilla kuulumisillaan säännöllisen epäsäännöllisesti, </span><a href="https://www.facebook.com/Jippu-JeeJeen-p%C3%A4iv%C3%A4kirja-128806064644726/?ref=bookmarks" style="white-space: pre-wrap;" target="_blank">klik!</a><span style="background-color: white; white-space: pre-wrap;"> </span></span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="background-color: white; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span>
<span style="background-color: white; font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; white-space: pre-wrap;">Olen aiemmin kirjoittanut lelun valitsemisen antamisen mahdollisuudesta ja tähän törmäänkin harrastuskentillä aina välillä, se on hienoa! Samoin koiralle voi antaa mahdollisuuden valita esimerkiksi erilaisista kohteista, että mitä se tänään haluaa treenata ja missä järjestyksessä. Nämä ovat hauskoja pieniä lisiä treeneihin!</span><br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><span style="background-color: white; white-space: pre-wrap;">Harrastuspuolella varsinaisessa lajitreenaamisessa valinnan mahdollisuuden hyödyntämiseen ei törmää vielä kovin usein. </span></span><span style="background-color: white; font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; white-space: pre-wrap;">Olen ollut onnekas ja saanut työskennellä lukuisten koirien ja koiranomistajien parissa viime vuosien aikana koulutuksellisissa merkeissä. Olen päässyt kokeilemaan ja soveltamaan valinnan mahdollisuuksien lisäämistä harrastuskoiran treeneihin muutaman ennakkoluulottoman ja kokeilunhaluisen ohjaajan kanssa. Kelpie Hippa ja omistajansa Minna ovat yksi heistä :) </span><span style="background-color: white; font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; white-space: pre-wrap;"> Työskentely heidän kanssaan on ollut äärimmäisen inspiroivaa ja mukavaa ja siksi nyt jaammekin Minnan kanssa yhteistyössä kirjoitetun tarinan, jospa siitä olisi iloa muillekin! </span><br />
<span style="background-color: white; font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; white-space: pre-wrap;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img height="266" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.15752-9/43247243_1931689296912473_4174529966274248704_n.jpg?_nc_cat=111&oh=4aaf210fa483fcc14146f001098875b4&oe=5C4B4ED8" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hippa! c. Johanna Kuusi</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br />Hippa on iloinen, vilkas, ympäristön ärsykkeistä kiinnostuva, älykäs kelpie. Palkkioina Hipalle ovat toimineet monin eri tavoin toimitetut ruokavahvisteet sekä leikkiminen moninaisesti. Se on ahne, joten erilaiset ruokavahvisteet ovat toimineet hyvin ja se innostunut täysillä myös niin saalis- kuin repimisleikeistäkin. Haasteena kuitenkin on ollut hyvinkin vaihteleva vire ja viretilan nopeasta vaihtelusta johtuen sopivien palkkaustapojen löytämisen haasteellisuus ja sitä kautta motivaation säilyminen.</span><br />
<br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Hipalla oli hyviä oppimisen taitoja ennestään ja sille lähdettiinkin rakentamaan sujuvaa treenin rakennetta taukomaton avulla. Maton avulla saatiin treenin aloituksia sujuvammiksi, kun Hippa ympäristön tutkiskelun sijaan, alkoi bongata kentältä omaa mattoaan.</span><br />
<i style="background-color: white; font-family: "Helvetica Neue", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; white-space: pre-wrap;">"Tokokiemuroissa löydettiin itsemme Tiinan tokopäivistä ja hyviä työkaluja löydettiinkin. Treenin aloitukseen opetettiin ennakoivia vihjeitä ja treeniä alettiin tauottaa "taikamaton" avulla. Aiemmin treeniin tullessa ns. tyhjä hetki Hippa uteliaana koirana lähti tutkimaan ympäristöä mutta mattoharjoitusten edetessä alkoi tarjota taukoa matolle. Suurimpana ongelmana oli kuitenkin vire joka saattoi heitellä äärilaidasta toiseen ihan samassa treenissäkin esiintyi sekä ympäristön nuuskimista että ohjaajan vaatteiden puremista. Myöskin Hippaa palkitessa tuli usein reaktioita ihan pettymys tyyliin "en mä palloa ois halunnu vaan ruokaa" tai toisin päin Hippan purressa takinhihoihin. Mitään mistä tai millä olisi voinut ennustaa kumpaa palkkiota koira toivoi ei löytynyt."</i><br />
<i style="background-color: white; font-family: "Helvetica Neue", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; white-space: pre-wrap;"><br /></i>
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Minna kirjasi ahkerasti ylös näitä asioita, jotka olisivat ennustaneet, mitä palkkaa Hippa milloinkin oli vailla. Ongelmana oli siis se, että väärän palkkion johdosta tunnelma ja vire lässähtivät ja uudelleenkäynnistyminen oli haasteellista. Yritimme rutinoittaa palkkioita tiettyihin tehtäviin, esim. niin että luoksetulosta saisi aina lelun ja vaikkapa kauko-ohjauksesta ruokaa, mutta tämä ei toiminut. Ihmisaivoilla emme logiikkaa keksineet, jolla Hipan kanssa oltaisiin onnistuttu palkkauksessa aina. Siitä sitten lähtikin mielenkiintoinen oppimisen tie!</span><br />
<i style="background-color: white; font-family: "Helvetica Neue", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; white-space: pre-wrap;">"Talvella -17 sitten päätettiin pitää pidempi tauko tokotreeneistä ja treenatiin vaan nenäjuttuja. Kesäksi varasin taas kuitenkin Tiinan tokotunteja ja mietin sopivaa projektia kesän ajaksi. Tällöin törmäsin yuotubessa videoon jossa spanieli valitsi symbolikorttien avulla palkkioita itselleen. Tästä lähti viesti Tiinalle että oisko ideoita jos tää ois mein kesän treenikertojen projekti? Halusin yksinkertaisemman version valinnasta ruoka ja lelu. Tiina sitten ideoi valinnan värierottelun avulla. Ja sain ohjeeksi ostaa hiekkalapiot sinisen ja keltaisen.</i><br />
<span style="background-color: white;"><i><span style="font-family: "helvetica neue" , "segoe ui" , "helvetica" , "arial" , sans-serif; white-space: pre-wrap;">Alkuun lähdettiin opettamalla lapio kerrallaan että sinisen lapion kuonokosketus tuottaa palkkiosanan JESS ja ruokapalkkion ja vastaavasti keltaisen lapion kosketus palkkiosanan ZIPP ja palloleikin. Tämän jälkeen päästiin tempun jälkeen suorittamaan valintaa kahdesta taskusta esiin otetusta lapiosta ja vihjeeksi tuli valitse. Ja aina tuli mieleinen palkkio!"</span></i></span><br />
<span style="background-color: white;"><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tutkimusten mukaan koira erottelee sinisen ja keltaisen värin hyvin, siitä tämä värivalinta. Omat palkkasanat ruualle ja lelulle kannattavat kaikille koirille, käyttää sitten valintaa palkoissa tai ei. Aivan erityinen hyöty eri palkkiosanoista saadaan niiden koirien kanssa, jotka arvottavat ruuan ja leikin eri arvoisiksi. Palkkasanan kuultuaan koira pystyy orientoitumaan tulevaan palkkioon ja näin vältytään konfliktilta "väärästä" palkasta. Hipan kanssa rutinoimme niin, että vasemmalla puolella oli aina sininen lapio, josta tuli ruokaa ja oikealla keltainen. Tällä pyrimme sujuvoittamaan Hipan valintaa, koska tarkoituksena ei ollut tehdä valinnasta sen suuremmin varsinaista erottelutehtävää.</span></span><br />
<br />
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Palkkion valinta toimi Hipan kanssa todella hyvin ja seuraavaksi aloimmekin miettimään erilaisia sovelluksia, miten palkkion valintaa voisi käyttää tokossa koemaisessa harjoittelussa.</span><br />
<span style="background-color: white;"><i><span style="font-family: "helvetica neue" , "segoe ui" , "helvetica" , "arial" , sans-serif; white-space: pre-wrap;">"Toiseksi vaihtoehdoksi valinnalle tuli toimintatapa jossa lapiot jätetiin kentän sivuun ja vihjeellä taas vapautin lapioille suorittamaan valintaa palkkiosta. Tällä toimintatavalla sain konkreettisesti huomata että valinta ei aina ollut helppo tai itsestäänselvä, sillä ennen lapiota pysähdyttiin ja harkittiin valintaa, eli ei ihme etten voinut mitenkään ennakoida mitä palkkiota Hippa milloinkin odotti saavansa.</span><br style="font-family: "Helvetica Neue", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; white-space: pre-wrap;" /><span style="font-family: "helvetica neue" , "segoe ui" , "helvetica" , "arial" , sans-serif; white-space: pre-wrap;">Palkkion valintaa olen käyttänyt pääasiassa tehtävissä jotka Hippa jo osaa. Mutta uutta opetellessa ovat omat palkkiosanat lisänneet onnistuneiden palkkioiden antamista kun Hippa jo palkkiosanan kuullessaan voi asennoitua tulevaan palkkioon.</span></i></span><br />
<span style="background-color: white;"><i><span style="font-family: "helvetica neue" , "segoe ui" , "helvetica" , "arial" , sans-serif; white-space: pre-wrap;">Tässä vaiheessa ideoi Tiina Hippalle lisää valinnan mahdollisuuksia, koska hyödyt olivat kerrassaan huimat motivaation noustessa todella paljon ja työskentelyvireen tasoittuessa ailahtelevasta ali-ylivireestä rennon innokkaaksi. Seuraavaksi lähdettiin kysymään Hippalta onko hän valmis aloittamaan treenin? Koska jos Hippa aloitti treenin hyvin se myös eteni hyvin. Tätä alettiin työstää niin että ennen kutsua treeniin matolta tein itse jännittymisen johon Hippa vastasi jännittymällä jos oli valmis/halukas aloittamaan treenin. Jos vastajännittymistä ei tullut, en kutsunut treeniin, vaan odotin hetken ja toistin "kysymyksen" tai vaan palkkasin matolla odottamisesta. Näihin tilanteisiin joissa Hippa ei vastannut myöntävästi treenin aloituskysymykseen liittyi yleensä häntä häiritseviä juttuja ympäristössä, kuten esimerkiksi halliin saapuvia haukkuvia koiria tms.</span><br style="font-family: "Helvetica Neue", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; white-space: pre-wrap;" /><span style="font-family: "helvetica neue" , "segoe ui" , "helvetica" , "arial" , sans-serif; white-space: pre-wrap;">Valinnanmahdollisuuksien polulla jatketaan työnalle seuraavaksi kysymys: haluatko jatkaa treeniä?</span><br style="font-family: "Helvetica Neue", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; white-space: pre-wrap;" /><span style="font-family: "helvetica neue" , "segoe ui" , "helvetica" , "arial" , sans-serif; white-space: pre-wrap;">Kiitos parhain treenikaverini Hippa <span style="border-color: initial; border-image: initial; border-style: initial;"><img alt="❤" class="_1ift _2560 img" src="https://static.xx.fbcdn.net/images/emoji.php/v9/f6c/1/16/2764.png" style="border: 0px; display: inline-block; height: 16px; margin: 0px 1px; pointer-events: none; vertical-align: middle; width: 16px;" /></span> ja Tiina jonka tietotaidolla tää on mahdollista."</span></i></span><br />
<span style="background-color: white;"><i><span style="font-family: "helvetica neue" , "segoe ui" , "helvetica" , "arial" , sans-serif; white-space: pre-wrap;"><br /></span></i></span>
<span style="background-color: white;"><span style="white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Tätä kirjoittaessani Hippa on jo harjoitellut jatkamiskysymyksiä tuloksekkaasti ja olemme jo harjoitelleet niitä tokon liikkeiden väleissäkin :) Hipassa on tapahtunut tämän projektin aikana näin ulkopuolisen silmin suuri muutos, se nykyään aina vastaa "JOO!" Minnan kysymyksiin treenaamisesta ja koko treenin aikainen viretila on tasoittunut todella paljon. "Lässähdyksiä" en ole enää nähnyt ja palkkaaminen toimii! Tämän parivaljakon sujuvaa yhteistyötä on mukava katsella. Suurkiitos Hippa ja Minna, että olen saanut olla mukana tässä projektissa!</span></span></span><br />
<span style="background-color: white;"><span style="white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></span></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img height="266" src="https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.15752-9/43180752_726625184344829_8686074402674049024_n.jpg?_nc_cat=108&oh=ddc3cd47443af0e88afda9b9538428b0&oe=5C14597B" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="400" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Minna ja Hippa,c. Jukka-Pekka Lepistö</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></span></div>
<span style="background-color: white;"><span style="white-space: pre-wrap;"></span></span><br />
<span style="background-color: white; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Hipan lisäksi olen muutaman muunkin koirakon kanssa harjoitellut palkkionvalintaa treenitilanteessa. Tämän hetkisen kokemukseni mukaan se sopii monenlaisille koirille, mutta erityisesti siitä hyötyvät ne, jotka valitsevat leikkimistä harvemmin tai leikkimisessä on jotain konfliktia, mutta leikkiminen toisi kuitenkin positiivisia vaikutuksia treeniin onnistuessaan. Näiden koirien kohdalla kannattaa aloittaa valintaa kouluttaessaan sellaisesta leikistä, joka on konfliktiton, vaikkapa heittoleikeistä. Joskus ohjaaja saattaa tahattomasti mm. repimisleikkien yhteydessä kuormittaa koiraa, jolloin leikki ei toimikaan täysin positiivisena vahvisteena. Koiran käyttäytymistä leikkimisen jälkeen tulisi aina seurata tarkoin, koira kyllä kertoo, millaista leikkiä se haluaisi leikkiä. Sitä voi sitten tarvittaessa, mm. treenin sujuvuuden kannalta lähteä hienovaraisesti muuttamaan niin, että säilyttää kuitenkin sitä tapaa, millä koira haluaa leikkiä, eikä pakota koiraa tiettyyn muottiin.</span></span><br />
<span style="background-color: white; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;"><br /></span></span>
<span style="background-color: white; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif;">Näin maalaisjärjellä ajateltuna koiralla tulisi olla aina mahdollisuus päättää, että treenaako se vai ei. Usein kuitenkin me ihmiset huomaamattamme unohdamme tätä kysyä ja saatamme ajaa koiriamme tahattomasti treenaamaan liian vaikeissa tilanteissa. Jos tämä toistuu useasti, ymmärrettävää on, että se aiheuttaa suuria ongelmia treenitilanteeseen monestakin näkökulmasta. Aina emme välttämättä rekisteröi itse esim. ympäristön ärsykkeitä, jotka häiritsevät koiraa. Jos emme harjoittele näistä ärsykkeistä selviytymistä ensin, vaan aloitamme suoraan jonkun lajiin liittyvän asian kouluttamisen, on todennäköistä, että koira ei pysty keskittymään ja se tekee virheitä paljon. Nämä tilanteet ovat hyvin alttiita myös ohjaajan turhautumiselle ja se ei tietysti edesauta tilannetta. </span></span><span style="background-color: white; font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; white-space: pre-wrap;">Hallinnan tunne tutkitusti lisää koiriemme hyvinvointia. Hallinnan tunteen tarjoaminen koiralle tuntuu usein meistä kontrolloimisesta pitävistä ihmisistä haasteelliselta. Kuitenkin, jos ajattelemme kokonaisuutta, huomaamme, että hallitsemme kaikkea ympärillä olevaa edelleen, vaikka antaisimmekin koiralle mahdollisuuden valita aloittaako se treenin nyt vai hetken päästä ja mitä palkkiota se haluaa :)</span><br />
<span style="background-color: white; font-family: "helvetica neue" , "arial" , "helvetica" , sans-serif; white-space: pre-wrap;"><br /></span>Edit. Hauskan sattuman (ja pienen maailman) kautta törmäsin Minnan viittaamaan spanielivideoon <a href="https://www.facebook.com/1650485511/posts/10215317924215274/" target="_blank">Facebookissa</a> Minnnan ja Hipan toteutuksesta tuli hyvin erilainen ja se sovellettiin tokoon, mutta tässä idea, josta toteutus lähti :)Tiinahttp://www.blogger.com/profile/06195467244681210399noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-640259029149753736.post-18255123032359926812018-02-25T13:27:00.002+02:002018-02-26T18:57:16.926+02:00Tavoitteena hyvinvoiva koira - Hui, pelottaa!Tällä kertaa pohdinnassani ovat koirien pelkotilat ja erityisesti pelon vahvistuminen. Helinää on pelottanut erittäin monenlaiset ärsykkeet, joten olemme työstäneet pelkotiloja monenlaisissa tilanteissa ja Helinän kautta olenkin saanut suuria ahaa-elämyksiä koirien pelkotilojen kouluttamisen suhteen. Koulutusideologiani kaikessa tekemisessäni perustuu siihen, että haluan koiran olevan aktiivinen osallistuja kaikissa tilanteissa. Passiivinen sietäjä ei ole koulutuksellinen tavoitteeni, joten en juurikaan käytä siedättämistä koulutuksellisena menetelmänä. Toki siedättämistä aistiyliherkän koiran kanssa väkisinkin tulee, mutta en tee koulutussuunnitelmiani siedättämisen kautta.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Edellisen julkaisuni teemana olivat äänet, joten jatkan siitä mihin viimeksi jäin. Helinää on pelottanut hyvin monenlaiset äänet, röhköpossusta metallikupin kolinaan jne. Äänten kanssa kaikista toimivimmaksi tavaksi olen kokenut sen, että koira tuottaa pelottavan äänen itse. Metallikupin kanssa teimme niin, että Helinä ensin koski kuppia ja palkitsin hänet koskemisesta aina ärsykkeestä poispäin. Pikkuhiljaa Helinä alkoi työntää kuppia maata vasten (inhottava ääni) ja palkitsin äänen tuottamisesta. Palkitsemalla poispäin ärsykkeestä, koira saa ruokavahvisteen lisäksi toiminnallisen vahvisteen (etäisyys) ja sen erityisen suuri hyöty on myös se, että näen millä vauhdilla ja intensiteetillä koira menee kohti ärsykettä uudestaan. Se antaa minulle erittäin paljon informaatiota tehtävän vaikeustasosta. Samaa tekniikkaa voi käyttää missä tahansa äänissä. Valinnan mahdollisuutta voi käyttää myös niin, että koiralle opetetaan jokin targetti, ja kun koira esim. painaa tassulla targettia, ihminen voi soittaa youtubesta pelottavaa ääntä. Volyymia nostetaan pikkuhiljaa ja koko ajan pystytään varmistamaan, että koira haluaa, että ääntä tuotetaan, sillä se antaa targettia koskiessaan siihen luvan. Mikäli koira ei anna lupaa, ääntä ei soiteta ja se on omistajalle informaatiota siitä, että edellinen ääni oli liian vaikea ja koiran pelkokynnys ylittyi. Silloin tehtävä kannattaa keskeyttää ja aloittaa seuraavaksi huomattavasti helpommasta äänestä. Helinän kanssa olemme tätä tekniikkaa hyödyntäneet todella paljon ja nykyään hän on ehdottomasti koiristani eniten ääntä tuottava. Se on äärimmäisen hienoa! Metallikupin kanssa olemme edistyneet siihen pisteeseen, että Helinä kolisuttaa metallista vesikuppia nostelemalla sitä ja saa näin minut paikalle täyttämään kupin. Metallikupin kovakaan ääni ei ole enää pelottava.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgektKBoQxVPWITeGBkozdHbu-9LxYSiakksL85duxPf6uFrWibZbp-b7EGgiIw83j2YKPeg5OZqkXx-cknMECkUUn1zDEV7n2ymblUm-OCrJEc1UZHwkdn8xQkmJ6lYfLvLdzvaxA5J6DF/s1600/21686464_2119444091616379_410794346482298663_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgektKBoQxVPWITeGBkozdHbu-9LxYSiakksL85duxPf6uFrWibZbp-b7EGgiIw83j2YKPeg5OZqkXx-cknMECkUUn1zDEV7n2ymblUm-OCrJEc1UZHwkdn8xQkmJ6lYfLvLdzvaxA5J6DF/s400/21686464_2119444091616379_410794346482298663_n.jpg" width="400" /></a></div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toinen jännittävien ärsykkeiden kategoria on ympäristön kiinteät ärsykkeet, kuten roskapöntöt, paikallaan olevat isot autot, lakana kuivumassa oven päällä, jne. Näiden ärsykkeiden kanssa olen pelannut paljon esim pienen kosketustargetin avulla tai targetin puuttuessa olen hyödyntänyt käsikosketusta. Target on tietysti opetettu koiralle tarjoamisen kautta erikseen ennen vaikeisiin tilanteisiin menemistä. Näiden kanssa olen pelannut niin, että laitan targetin asetelmaan minä-target-pelottava ärsyke. Koira käy koskettamasassa targettia ja saa vahvisteen (leikki/ruoka+etäisyys) taas ärsykkeestä poispäin. Koiran kyetessä koskemaan targettia rennosti, voin siirtää targettia lähemmäs ärsykettä. Tämä on toiminut meillä erittäin hyvin! Helinää ei voi houkutella, sillä houkutteleminen aiheuttaa hänelle hyvin suuren epäilyksen tunteen ja sitä kautta pelko voimistuu. Houkuttelussa koira ajetaan liian lähelle pelottavaa ärsykettä ja namin syömisen jälkeen se huomaa ajautuneensa aivan liian pelottavaan tilanteeseen. Toiminnallinen pelaaminen ja tunne vaikutusvallasta tilanteissa lieventävät pelkoa ja pystytään varmistamaan, että koiralla on koko ajan mukava olo, eikä pelkokynnystä ylitetä. Ken Ramirezin pelkoaiheisista artikkeleista aloin joskus miettimään myrkyttymistä. Mm. ohitustilanteissa vahviste (ruoka) saattaa pelkäävillä koirilla useinkin helposti myrkyttyä, mikäli vahvisteen syömisen aikana liikutaan kohti edessä olevaa koiraa. Ruuan esille tuleminen tarkoittaa, että mennään kohti pelottavaa kohdetta, joten koira yrittää kontrolloida tilannetta ja kertoa, ettei halua lähemmäs koiraa lopettamalla syömisen. Täysin looginen toimintatapa. Samaa tapahtuu paljon perinteisessä siedättämisessä esim. juurikin ääniin. Vadillinen ruokaa - äänet alkavat - koira pääsee pelästymään kerran (ääni liian voimakkaalla tasolla tai kuormitusta yhdessä treenissä liikaa)- ruoka myrkyttyy, koska ruuan syöminen johtaa ääneen - koira ei enää syö. Ja sitten ollaankin aika isossa lirissä, kun ruokavahviste ei enää toimi, sillä se heikentää koulutusmahdollisuuksiamme merkittävästi. Sama myrkyttyminen voi tapahtua omistajan toiminnan suhteen. Perinteinen ohjeistus, että iloisesti puhuen käydään taputtelemassa pelottavaa kohdetta (vaikkapa se iso roskis), saattaa yhtälailla johtaa myrkyttymiseen, mikäli koiran pelkokynnys on ylittynyt voimakkaasti. Jos kerran käy niin, että kynnys ylittyy ja koira todella pelkää, saattaa seuraavassa tilanteessa ohjaajan lepertely helpomman ärsykkeen kohdalla voimistaa pelkotilaa, sillä koira muistaa ihmisen lepertelyn johtavan voimakkaaseen pelkoreaktioon. En itse tätä menetelmää käytä, sillä koen, että pahinta mitä voisi tapahtua pelkäävän koiran kanssa on se, ettei se koe minua luotettavaksi pelottavissa tilanteissa. Pahimmillaan se saattaa voimistaa pakenemisen tarvetta poispäin ohjaajasta. </div>
<div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDikuEKZOCxW6iqNQfbrrrtFik9pv_alW_F9neng1GkV_YiU_ZEwNeZmK6l5bCPBlQ97OlEp53R5gRjKoBO75SXkqA6dsgQAqeCyhC9VbzeuaKaOmuJPfjMefr5YIZHVuzeLyZMNXHpQ4q/s1600/22405457_2128317057395749_60189465397756656_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDikuEKZOCxW6iqNQfbrrrtFik9pv_alW_F9neng1GkV_YiU_ZEwNeZmK6l5bCPBlQ97OlEp53R5gRjKoBO75SXkqA6dsgQAqeCyhC9VbzeuaKaOmuJPfjMefr5YIZHVuzeLyZMNXHpQ4q/s400/22405457_2128317057395749_60189465397756656_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">LAT-pelin ideologia perustuu tähän!</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div>
Sosiaaliset ärsykkeet (koirat, ihmiset) ovat hieman haasteellisempia pelkotilojen kannalta, sillä niiden liikkumista ei voi kontrolloida yhtä helposti ja altistus niille voi olla elinympäristöstä riippuen hyvinkin suurta. Sosiaalisten ärsykkeiden kohdalla käytän paljon LAT-peliä, eli palkitsen koiraa ärsykkeen katsomisesta (toki teen tätä peliä myös kiinteiden ärsykkeiden kanssa). Pyrin aina sijoittumaan niin, ettei ärsyke tule meitä kohti, vaan menee vaakalinjassa ohi. Näin pystyn säätelemään etäisyyttä sujuvasti. Käytän myös hyvin paljon leikkiä ärsykkeen mentyä ohi, jotta koira saa purkaa jännityneen olotilansa lelulla leikkimiseen, eikä säntäilyyn ja räyhäämiseen. Kiihkeän koiran kanssa kiihtymään pääseminen on erittäin tärkeää. Koiralla jokatapauksessa on tarve kiihtyä, joten lelulla leikkiminen on helppo tapa purkaa kiihtymisen tarve kontrolloidusti ympäristön kannalta turvallisesti. Samaa LAT-peliä ja leikkimällä purkamista olen käyttänyt autojen jahtaamiseen, mikä oli Helinällä hyvin voimakasta. Jahtaamisessa oli pelkoa mukana (niinkuin useimmissa tapauksissa), joten harjoittelimme erikseen paikallaan olevia autoja (erityisesti raskaankaluston ajoneuvoja) sekä autoihin liittyviä ääniä, jotka olivat ennakkovaroitus tulevasta pelottavasta ärsykkeestä. Autojen liike oli loppujen lopuksi harjoiteltavista asioista helpoin kouluttaa, toki Helinällä oli hyvin paljon vahvistehistoriaa luopumisesta. Nykyään Helinän ollessa 3 vuotta, olemme jo pitkään onnistuneet ohittamaan autot pienellä kylätiellämme jopa niin, että Helinä on vapaana :)<br />
<br />
Yksi keskustelun aihe, johon törmää usein (erityisesti uutena vuotena) on, että miten kannattaa toimia, jos koiralla on pelkotila päällä. Ajatus siitä, että silittely/rauhallinen juttelu voimistaa pelkoa elää edelleen. Se on kuitenkin virheellinen ajatusmalli ja sen taustalla lienee suurimpana seikkana se, että pelkääminen ajatellaan käyttäytymisenä, eikä tunteena. Pelko kuitenkin on tunne ja pelko vahvistuu vain voimistamalla tunnetta, eli pelottelemalla lisää, toisinsanoen esim.rangaistuksia käyttämällä (hihnasta nyppiminen ohistustilanteissa, koiraan tarttuminen fyysesti, huutaminen jne). Silittelemällä, rauhallisesti juttelemalla panikoivalle koiralle (jos siis ei päästä pelon aiheuttajasta enää kauemmas, esim. ukkonen) ei voimista pelon tunnetta. Päinvastoin, silittely aiheuttaa oksitosiiniin erittymistä ja sitä kautta jopa vähentää pelkoa. Aiheesta on tieteellistä näyttöä. Myöskään namien syöttely pelkäävälle koiralle, ei voimista pelkoa, vaan auttaa koiraa siirtymään siihen tunnetilaan, jossa se pystyy syömään. Ammattini puolesta olen perehtynyt uusimpiin tutkimustuloksiin ihmisten kokemasta kivusta. Kipu ja pelko kulkevat hyvinkin käsikädessä, sillä kivunpelko on kipukokemuksissa äärimmäisen merkittävä asia. Uudet aivokuvantamistutkimukset ovat mullistaneet käsityksen kivusta. Tutkimuksissa on todettu, että aikuisten reagoiminen lapsen kipuun vaikuttaa voimakkaasti kipukokemukseen ja kivun pelkoon myös aikuisena. Hysteerinen reagoiminen kipuun voimistaa kiputuntemusta, mutta erittäin mielenkiintoisena seikkana välinpitämätön suhtautuminen ja kivun vähättely voimistavat kivun tunnetta aikuisena myös. Puhaltaminen siis todella kannattaa! Sama pätee pelkäävien koirien kanssa. Välinpitämättömällä suhtautumisella tärisevään koiraan saattaa voimistaa koiran pelkoreaktiota suurestikin. Mutta rauhallisella juttelulla ja koiran silittelyllä ei pelkoa pysty vahvistamaan. Hysteerisellä sähläämisellä ja omalla pelkäämisellä toki on mahdollista koiran tunnetta voimistaa.<br />
Toinen keskusteluissa usein esiintyvä aihe liittyy uuteen altistumiseen. Pelolle altistumisen tiedetään lisäävän pelkoa. Koiralla kortisolin poistuminen elimistöstä kestää n.2vrk, joten pelolle altistaminen seuraavana päivänä ei ole kannattavaa. Mikäli pelkoreaktio on hyvin voimakas, kannattaa pitää jopa viikkojen tauko ärsykkeen uudelleen kohtaamisesta, jotta koira pystyy tulemaan tilanteeseen huolestumatta.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhY6YOPz796I3EAmEPH7xgHV5xmcmYATxIxcHo5DP5BufLEAMamvtoMXVOxab7C-4iUClE3a3-Xs1J7bJwvUBghpGIhZ9ZmP-eoqdkJUIv-UBdfjqGKB3DQe3GbPLjbR7olMDRUQiUDZkAy/s1600/the-monsters-in-my-head-are-scared-of-love-quote-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="620" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhY6YOPz796I3EAmEPH7xgHV5xmcmYATxIxcHo5DP5BufLEAMamvtoMXVOxab7C-4iUClE3a3-Xs1J7bJwvUBghpGIhZ9ZmP-eoqdkJUIv-UBdfjqGKB3DQe3GbPLjbR7olMDRUQiUDZkAy/s400/the-monsters-in-my-head-are-scared-of-love-quote-1.jpg" width="310" /></a></div>
<br />
Loppukaneettina vielä edelliseen kirjoitukseeni ja tähänkin aiheeseen liittyen, askartelin Helinälle painopeiton. Painopeiton tarkoitus on vaikuttaa syväpainetuntoon, joka lisää mielihyvähormonien tuotantoa aivoissa ja sitä kautta rauhoittaa, lievittää ahdistusta ja helpottaa levottomuutta. Kokeilun tulokset ovat olleet varsin hyviä! :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGzn5hiEEPgIGzQKazU7d5QjHeXFBoFDUAwTM-syNLthIVGMr65FMJqhqZ5tgPrzFQaSpeN6j0GVN-UFFdgajJ7MnZ_RZVKnP-Ms11g2-7CkTIB8FqckG_AupXfrGqjOB8GqxsNbloKijs/s1600/26166559_1974218439261965_1904330975230943479_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="584" data-original-width="960" height="242" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGzn5hiEEPgIGzQKazU7d5QjHeXFBoFDUAwTM-syNLthIVGMr65FMJqhqZ5tgPrzFQaSpeN6j0GVN-UFFdgajJ7MnZ_RZVKnP-Ms11g2-7CkTIB8FqckG_AupXfrGqjOB8GqxsNbloKijs/s400/26166559_1974218439261965_1904330975230943479_n.jpg" width="400" /></a></div>
<br /></div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/06195467244681210399noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-640259029149753736.post-70729614499816631262017-12-21T00:47:00.000+02:002017-12-21T01:00:53.681+02:00Tavoitteena hyvinvoiva koira -Pohdinnassa aistiyliherkkyys ja ääniarkuus<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiemUaLsmMHBkb2TXFnB5LiXdc4Rtp435AfWTPL7CzZFE17VKvBRZbMzgrnNEg0xgp-dOXfnB1LGhrJthcgHB626hLL9k3UJNdaLgeBYPZ5MB0SP9r6FINAO7jqTJGX_HFmRxCOiF56HnS2/s1600/lataus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="225" data-original-width="225" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiemUaLsmMHBkb2TXFnB5LiXdc4Rtp435AfWTPL7CzZFE17VKvBRZbMzgrnNEg0xgp-dOXfnB1LGhrJthcgHB626hLL9k3UJNdaLgeBYPZ5MB0SP9r6FINAO7jqTJGX_HFmRxCOiF56HnS2/s320/lataus.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Tällä kertaa pohdintani kohteena on koirien aistiyliherkkyys, ääniarkuus ja niiden välinen yhteys. Olen pitänyt Helinää alusta asti aistiyliherkkänä koirana. Ammattini (fysioterapeutti) puolesta aistiyli- tai aliherkkyydet erityisesti tunnon osalta ovat ilmiönä tuttuja työskennellessäni neurologisten kuntoutujien parissa. Koirien kohdalla tätä termiä ei kuitenkaan juuri käytetä, vaan ennemmin törmää käsitteeseen arkuus. En kuitenkaan luokittelisi Helinää araksi koiraksi. Se on pohjimmiltaan erittäin avoin ja positiivinen yksilö. Erilaiset ärsykkeet vaan pakottavat sen reagoimaan. Se reagoi ns ”kovaa ja korkealta”, reaktiot ovat aivan ylimitoitettuja ärsykkeen suuruuteen nähden. Helinä reagoi voimakkaasti kuulon, hajun, maun aisteilla. Mm. televisiosta tulevat kimeät äänet ovat olleet sille aina todella vaikeita ja ne laukaisevat jahtaamiskäyttäytymisen. Kimmokkeen tälle aistiyliherkkyyden ja ääniarkuuden väliselle yhteydelle sain keskustelustani Sallan kanssa, kun Sallan islanninlammaskoira Fjòla oli luonani hoidossa. Fjòla on ääniin reagoiva koira. Olen nähnyt Fjòlaa tokotunneillani viikottain, se on iloinen hassu pieni koira, jolla on kova touhu päällä jatkuvasti. Sen on hieman vaikea keskittyä ja kuunnella käskyjä. Se saattaa huolestua tokossa joistain ärsykkeistä, mutta pääasiassa se on erittäin reipas. Nyt vieraaseen ympäristöön hoitoon tullessaan se oli kuitenkin aivan toisenlainen. Toki Fjòlaa huolestutti jo ihan vieraaseen paikkaan jääminen, mutta totuttuaan paikkaan ja eroahdistuksenomaisten oireiden lievennettyä sen huolestuneisuus erilaisia ääniä ja asioita kohtaan tuli ilmi. Fjòla on reaktioiltaan täysin päinvastainen kuin Helinä. Se reagoi hiljaa huolestuen, hidastan liikettään ja laskien häntäänsä. Voimakkaammin pelästyessään (tätä en nähnyt vierailun aikana), sille saattaa iskeä pakenemisen tarve.<br />
<span id="goog_2080923079"></span><br />
<br />
Koirien ääniarkuutta hoidetaan lääkkeillä ja käytösterapialla. Käytösterapiassa on moninaisia keinoja, siedättäminen (poisherkistäminen) ja vastaehdollistaminen ehkä yleisimmin käytössä olevina. (Sipilä, 2017.) Aina ne eivät kuitenkaan tuo hyvää lopputulosta ja tutkimuksissa on todettu, ettei äänipelosta useinkaan päästä kokonaan pois. Äänipelot ovat koirilla yleisiä. Tässä kohtaa on hyvä erottaa koirat, jotka jonkin ikävän kokemuksen perusteella alkavat pelätä jotain yksittäistä ääntä ja koirat, jotka jo lähtökohtaisesti pelkäävät ääniä ilman ikäviä kokemuksia. Jälkimmäinen tila usein yleistyy niin, että myös ennen pelkoreaktiota aiheuttamattomat äänet alkavat aiheuttaa pelkoa. Tämä kohderyhmä on tässä pohdintani kohteena.<br />
<br />
Aistiyliherkkyyksistä löytyy parhaiten tietoa autismin kirjojen yhteydessä. Aistiyliherkkyyttä voi esiintyä millä aistiauleella tahansa (näkö, kuulo, haju, maku, tunto, vestibulaarinen, proprioseptiivinen). Olen saanut hetken työskennellä neurologisten lasten parissa ja sieltä erittäin mieleenpainuvaa kokemuksena jäi 4-vuotias poika, joka CP-vamman lisäksi kärsi autismin kirjon oireista. Tietynlaiset äänet tuntuivat hänellä voimakkaana kipuna, samoin tunto oli herkistynyt niin, että mm. vesipisarat tuntuivat hänen ihollaan puukoniskun omaisena kipuna. Hän tottakai pelkäsi voimakkaasti tilanteita, joissa näitä aistiärsykkeitä voisi tulla. Hänen hoitoringissään oleva psykologi painotti erittäin voimakkaasti, että lasta ei missään nimessä saa altistaa voimakkaille ärsykkeille, vaan hänelle pitää luoda turvallisuuden tunnetta ja mukavia aistikokemuksia. Tämä ajattelu on voimakkaana esillä aistiyliherkkyyksistä kärsivien ihmisten hoidossa. Pelon tiedetään voimistavan pelkoa niin ihmisillä kuin koirillakin. Ja tässä tullaan tähän, miksi tätä asiaa lähdin pohtimaan. Voisiko koirien ääniarkuudessa ollakin kyse aistiyliherkkydestä? Siis sellaisilla koirilla, jotka jo lähtökohtaisesti pelkäävät ääniä ilman epämiellyttäviä kokemuksia? Sillä, jos näin on, niin siedättäminen ja vastaehdollistaminen eivät näiden koirien kohdalla ole välttämättä laisinkaan tuloksekas hoitokeino ja saattaa jopa voimistaa pelkotiloja. Tutkimusnäyttöä siedättämisen ja vastaehdollistamisen hyödyistä on, mutta Sipiläkin kirjallisuuskatsauksessaan sanoo, että mm. ukkosen pelossa koira voi reagoida moniin asioihin, kuten ilmanpaineeseen. On siis varmasti erittäin vaikeaa tehdä asetelmaa, jossa erotettaisiin täysin koirat, jotka ovat ikävän kokemuksen perusteella alkaneet pelätä, koirista jotka jo lähtökohtaisesti pelkäävät ääniä ilman negatiivisia kokemuksia.<br />
<br />
Törmäsin erittäin mielenkiintoiseen ihmispuolen tutkimukseen (jossa sielläkin on aistiyliherkkyyksistä melko vähän dataa varsinkin äänien suhteen). Tutkimuksessa kuvattiin normaalisti kehittyneiden sekä lievästä autismista kärsivien nuorten aivojen reaktiota auditiiviseen aistiärsykkeeseen. Normaalisti kehittyneiden nuorten aivot reagoivat voimakkaasti kuulokeskuksen alueella, mutta lievästä autismista kärsivien nuorten aivot reagoivat kuulokeskuksen lisäksi mantelitumakkeessa. (Green ym. 2013) Tämä on erittäin mielenkiintoinen tieto, sillä se selittää hyvin tunnereaktion voimakkuutta. Mantelitumake on aivojen tunnemuistin ja -merkityksen osio, kaikki tunteet ovat mantelitumakkeesta riippuvaisia. Sen yksi suurista hyödyistä on refleksinomainen toiminta vaaratilanteissa. Se saa meidät liikkeelle, ennen kuin ehdimme tietoisesti tajuta vaaran. Tämä on tietysti selviytymisen kannalta erittäin tärkeä asia, mutta vaarana on ”turhat hälytykset”, joissa pienikin ärsyke laukaisee voimakkaan tunnereaktion, ilman että havaitsemme syytä. Näin näyttää aistiyliherkillä tapahtuvan usein. Tämä tarkoittaa sitä, että alkukantaiselle pelkoreaktiolle ei yksinkertaisesti voi mitään. Jos ääni tuntuu fyysisenä kipuna, on helppo ymmärtää voimakas pelkoreaktio jo pienestä ärsykkeestä. Siksi tällaisia koiria ja ihmisiä on erityisen tärkeää ymmärtää. Emme normaaleilla aisteilla mitenkään voi tietää, miltä aistiyliherkästä ihmisestä tai koirasta epämiellyttävä aistimus tuntuu. Hermostuminen varmasti pahentaa oiretta, kun koira ei itsekään tiedosta, että mitä pelkää.
<br />
<br />
En väitä, että kaikki ääniarat koirat olisivat autisteja, mutta haluan heittää ilmoille ajatuksen, että jos kyseessä on aistiyliherkkyys, niin kannattaako lähteä liikkeelle siedättämisen ja vastaehdollistamisen keinoin? Vai voisiko ajatella, että hoitona olisikin mukavien aistikokemuksien tuominen niin kuin autistien hoidossa? Eli altistettaisiin koira äänille, jotka oikeasti ovat siitä mukavia kuunnella? Tässä tietysti tulee vaikeutena se, että mitkä todella ovat koirien mielestä mukavia ääniä? Jossain tutkimuksessa on todettu useimpien koirien pitävän klassisesta musiikista, sitä ainakin voisi kokeilla. Yksi keino on myös hyödyntää valinnan mahdollisuutta ja antaa koiran tuottaa äänet itse. Helinän kanssa on alusta asti toimittu näin ja nyt ymmärrän miksi se on ollut niin tuloksekasta. Mm. röhköpossun ääni oli hänestä erittäin pelottava alussa, mutta sitä harjoiteltiin niin, että hän painoi possusta ääntä itse ja nykyään hän todella paljon leikkii kyseisellä possulla huvikseen. Muutenkin Helinästä on tullut todella äänekäs ja paljon ääntä tuottava. Tämä korreloi vahvasti sen kanssa, ettei se enää reagoi myöskään ääniin voimakkaasti pelolla, eikä pakonomaisesti (paitsi mun puhelimessa puhumiseen). Samaa tekniikkaa voi tietysti hyödyntää myös muiden aistien, kuten vaikka tunnon suhteen. Ei niinkään yritetä siis siedättää epämiellyttäviin kosketuksiin, vaan yritetään tuoda mukavaa aistiärsykkettä päivittäin, jota kautta tunnon herkistymä alenee ja pikkuhiljaa epämiellyttävätkin asiat (vaikka jotkin valjaat) voivat tuntua miellyttäviltä. Sen sijaan, että altistetaan koiraa jatkuvasti epämiellyttävälle kosketukselle matalallakin tasolla ja sitä kautta voimistetaan yliherkkyyttä. Tunnon puolesta mainittakoon vielä, että autisteilla on todettu olevan miellyttävämpiä selkeät, voimakkaat kosketukset, kuin kevyet kosketukset pienellä pinta-alalla.<br />
<br />
Olen tästä ajatuksesta innoissani! En tiedä olenko oikeilla jäljillä, ehkä olen, ehkä en. Äänimaailman asiat ovat monimutkaisuudessaan ja haasteellisuudessaan erittäin mielenkiintoisia. Usein aistiyliherkillä on yliherkkyyttä monien aistien alueella, mikä tietysti tuo oman haasteensa. Koirien kanssa oleellisena asiana on myös se, että ihmiskorva ei kuule kaikkea, mitä koirat pystyvät kuulemaan. Varmaa on jokatapauksessa, että mitä enemmän yritämme ymmärtää koiran käyttäytymistä hermostumatta, mitä enemmän annamme sille valinnan mahdollisuuksia pelottavien asioiden äärellä ja mitä positiivisemmin koulutamme sille erilaisia työkaluja erilaisista tilanteista selviämiseen, sitä parempaan lopputulokseen varmasti pääsemme. Pohtiminen jatkukoon!<br />
<br />
Lähteet:<br />
Green, S. A., Rudie, J. D., Colich, N. L., Wood, J. J., Shirinyan, D., Hernandez, L., Tottenham, N., Dapretto, M. & Bookheimer, S. Y. 2013. Over-Reactive Brain responses to Sensory stimuli in Youth with Autism spectrum disorders RH: fMRI Response to sensory Stimuli in ASD. American academy of child & adolescent psychiatry.<br />
<br />
Sipilä T-M, 2017. Koirien ääniarkuuden hoito. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma. Helsingin yliopisto.
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/06195467244681210399noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-640259029149753736.post-4327511600089028492017-08-30T14:49:00.002+03:002017-08-31T14:04:47.906+03:00Tavoitteena Hyvinvoiva Helinä - Tavoite saavutettu?Helinän kuulumisia olen viimeksi päivitellyt ihan liian kauan sitten! Aika kertakaikkiaan kuluu siivillä. Helinä on asunut laumassamme nyt 2,5 vuotta. Tähänastinen yhteinen matkamme on ollut kertakaikkisen antoisa ja toki myös työntäyteinen. Pienestä maanisesta laiheliinista on kasvanut aivan ihana tyttönen, johon olen kertakaikkisen rakastunut!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2T-iPY2EQMVj8G2get-ERGIMrozjkYegBqzxMsHFp_Wmp1I2hAT2IZhdoZN0TX4QXGGLWoEwtFzQU31x7ycDXKsgxNVtJbaoX58VXBcpq5mTaZqeuY3EBMplneoTftTJi94EO0vHsnsx1/s1600/21192295_1834488866568257_3244393415551063428_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="540" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2T-iPY2EQMVj8G2get-ERGIMrozjkYegBqzxMsHFp_Wmp1I2hAT2IZhdoZN0TX4QXGGLWoEwtFzQU31x7ycDXKsgxNVtJbaoX58VXBcpq5mTaZqeuY3EBMplneoTftTJi94EO0vHsnsx1/s400/21192295_1834488866568257_3244393415551063428_n.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Juoksulenkit ja kickbikelenkit kuuluvat viikottaiseen ohjelmistoon.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br />
Helinä tuli minulle puolen vuoden iässä kodinvaihtajana, aiempia kirjoituksia etsiessäni huomasin, että Blogger on valitettavasti kadottanut ensimmäisen kirjoitukseni Helinästä, miten harmillista! Teen pienen kertauksen tarinaamme, jospa tämä teksti hyödyttäisi jotain vastaavassa tilanteessa joskus, jos joku kouluttaa stereotyyppisesti käyttäytyvää koiraa positiivisen vahvistamisen tekniikoin :)</div>
<div>
Helinällä on siis stereotyyppinen käyttäytymismalli varjojen jahtaamisesta. Varjojen jahtaamisen lisäksi käyttäytymismalliin kuului liiallinen juominen, jatkuva liikkuminen sekä pienissä määrin hännän jahtaaminen. Jahtaamista laukaisi näkyvillä olevien varjojen lisäksi lähes kaikki ärsykkeet, erityisesti mikä tahansa liike ja kimeät äänet. Käyttäytymisongelman lisäksi Helinä oli alipainoinen ja hänellä oli suolistotulehdus, jonka hoitoon meni useampi kuukausi. Tullessaan Helinä pystyi nukkumaan öisinkin vain 2-4 tunnin pätkiä, jonka jälkeen hän laittoi valot päälle, saadaakseen varjot makuuhuoneeseen. Hän oppi nopeasti mm. laittamaan telkkarin päälle saadaakseen valoa & ääntä ja avaamaan rullaverhot saadakseen varjoja seinille. Äärimmäisen fiksu neiti siis! Helinä ei hereillä ollessaan tehnyt juuri mitään muuta kuin jahdannut. Edes pissahädän yllättäessä se ei monestikaan pysähtynyt, vaan pissasi juostessaan. Tullessaan Helinä ei ottanut mitään kontaktia ihmisiin, eikä koiriin. Aloitimme ihmisen ääneen reagoimisen harjoittelun niin, että palkaksi Helinä pääsi liikuttelemaan suihkuverhoa, josta tuli siistit varjot! Tämän tyyppisille koirille eivät tietysti namit eivätkä lelut toimi vahvisteina. Kun luoksetulokutsu alkoi toimia, aloimme harjoitella matolle maahanmenoa ja siitä pääsi palkaksi jahtaamaan takaisin. Kun mattopeli alkoi sujua, jätin mattoja lattialle useamman ja Helinä alkoi niitä tarjoilla, joista pääsi takaisin jahtaamaan. WC-paperin levittäminen oli ensimmäisiä vaihtoehtoisia käyttäytymisiä jahtaamisen tilalle, siitä niin iloitsin! :)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3hzFtIXS0wyTFKmeoy8NQk48LRcqIau89tg2veB9Gk_fBSGbH9vXA-jA2a9dXYJSaj5Vc-AjrindEIYiR0OWkj-F4khf8cAurEpQ6m9T2PYrM20qhuDtk9pzzpH4AxRQwd5hwwxpGe5y1/s1600/IMG-20170830-WA0003.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3hzFtIXS0wyTFKmeoy8NQk48LRcqIau89tg2veB9Gk_fBSGbH9vXA-jA2a9dXYJSaj5Vc-AjrindEIYiR0OWkj-F4khf8cAurEpQ6m9T2PYrM20qhuDtk9pzzpH4AxRQwd5hwwxpGe5y1/s400/IMG-20170830-WA0003.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hellun kanssa laitettiin kynsilakkaa ja lähdettiin kaupungille! :D</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Asuimme Helinän tullessa kaupungissa, mutta se oli Helinälle aivan liian vaikea ympäristö kaikkine pelottavine ärsykkeineen. Muutimme maalle ja se on varmasti yksi olennainen tekijä miksi olemme päässeet näin hienoon tilanteeseen, jossa nyt olemme! Helinä oli todella stressaantunut, sillä hän jännitti ihan hirveästi, ihan kaikkea. Tekemistämme ympäristön sietoon liittyvistä treeneistä voi lukea <a href="http://elmojeejee.blogspot.fi/2015/10/tavoitteena-hyvinvoiva-helina.html" target="_blank">täältä.</a> Myös sisällä oli paljon ärsykkeitä, joita Helinä jännitti. Mm. oven päällä kuivuva lakana sai aikaan voimakkaan pelkoreaktion. Vastaehdollistamista ja siedättämistä tarvittiin siis rutkasti. Unen laadun parantumiseen ja sitä kautta kortisolitasojen laskemiseen käytin apuna Zylkene-valmistetta, josta oli meille paljon hyötyä.</div>
<div>
<br />
Yksi Helinän koulutuksen suurimmista tavoitteista on ollut saada se nukkumaan kunnolla. "Uni paras lääke on". Jotta unen määrä lisääntyisi ja laatu parantuisi, täytyi kaikilla heikoilla osa-alueilla tehdä töitä. Suolistoa jouduttiin lääkitsemään melko pitkään, ennen kuin se lähti toipumaan. Koko ensimmäisen vuoden Helinä söi RC:n gastro intestinalia, ennen kuin suolisto suostui sulattamaan mitään muuta. Todennäköisesti suolisto-ongelmien seurauksena Helinällä oli jatkuvasti antura- ja kynsiongelmia, mitkä eivät olleet kovin helppoja hoitaa koko ajan liikkuvalla koiralla. Tämä vuosi on ollut ensimmäinen, milloin anturarikkoja on ollut tosi vähän ja miten mahtavaa se on ollutkaan!!<br />
Unen laatuun olennaisesti vaikuttava tekijä on ollut lajityypillisten käyttäytymistarpeiden täyttäminen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dx9STkucT0Oh5IJJrpXiEb6Vk5I13o2Tbi7GLf-zs0THdPXuWDkDnSYixOmxWyIJnwpeQDu2Bo48j6x1nGAzw' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />
<br />
Vapaana juokseminen on ollut ja on edelleen yksi Helinän hyvinvoinnin kulmakivistä. Aluksi hän irtipäästeessään juoksi reilu 30 minuuttia aivan maanisena ennen kuin otti edes ensimmäistä katsekontaktia kaukana minusta. Kokeilin kaikenlaisia palkitsemiskeinoja erilaisilla ruuilla ja leluilla, mutta Helinä koki ne kaikki rangaistuksenomaisiksi, sillä ne keskeyttivät juoksemisen ja jahtaamisen. Kun aloin palkkaamaan Helinää vapauttamalla hänet jahtaamaan, alkoi luoksetulo toimia superhyvin ja Helinä alkoi hyvin aktiivisesti tarjoamaan lähelle tulemista. </div>
<div>
Helinän käyttäymisen tavoite on voimakas kiihtyminen ja lähdinkin etsimään tapoja täyttää käyttäytymistarpeita jollain muulla kuin jahtaamisella. Helinältä löytyi hyvä taistelutahto, joten käytin leikkimistä hyödyksi. Aluksi en voinut pitää Helinää missään treenikentällä irti, kun remmin irroittaminen laukaisi jahtaamisen. Useamman kuukauden harjoittelun jälkeen pääsimme tilanteeseen, jossa häntä pystyi pitämään vapaana ulkokentillä. Helinä oppi, että remmin irroittaminen tarkoittaa leikkimistä jahtaamisen sijaan :) Hallissa oleminen vaati huomattavasti pidempään harjoittelua, mutta sekin alkoi toimia sinnikkään harjoittelun jälkeen. Treenihetkien lopuksi vapautin Helinän usein jahtaamaan kentällä ja se vähensi merkittävästi jahtaamisen tarvetta kesken treenin. </div>
<div>
Mitä enemmän pystyin aluksi palkkaamaan Helinää jahtaamisella, sen parempiin tuloksiin päästiin. Usein ongelmakäyttäytymisissä pyritään estämään ongelmallinen käyttäytyminen kokonaan, jottei se pääse vahvistumaan. Ja niin tietysti on pakko tehdä, mikäli toiminto on koiralle itselleen tai ympäristölle vaarallista. Varjojen jahtaamista pystyi käyttämään vahvisteena sisätiloissa ja ulkona tietyissä ympäristöissä. Koira valitsee itse vahvisteet ja mitä enemmän pystyy HVR:ää (high value reinforcement) hyödyntämään, sen parempaan lopputulokseen pääsee. Kun ympäristön vahvisteet ovat tonnin seteleitä ja ihmisen keksimät vahvisteet puupennin arvoisia, ei kannata lähteä taistelemaan tonneja vastaan pelkillä puupenneillä. Samaan aikaan käyttäessäni jahtaamista vahvisteena, yritin tehdä helpommin hallittavissa olevista vahvisteista arvokkaita Helinän silmissä. Pitkään jo pelkkä mun vasemman käden meneminen etutaskuun (ruokapalkka) aiheutti Helinän häipymisen paikalta, ruokaa hän ei halunnut. Pikkuhiljaa saatiin ruokavahvisteitakin markkinoitua niin, että Helinä ensin pystyi syömään yhden namin häipymättä paikalta ja sen jälkeen sai palkaksi leikkiä. Tätä maltillisesti harjoitellessa ollaan päästy tilanteeseen, jossa voin käyttää monta ruokavahvistetta peräkkäin! Se on mm. vireenhallinnan ja toistojen määrän kannalta mukava asia. Koirat tosiaan valitsevat itse vahvisteet ja tälläiset koirat, jotka saavat jatkuvasti vahvisteita ympäristöstä, ovat hieman haasteellisia kouluttaa. Olen ennen ajatellut valtaosan tavoin, että ongelmakäyttäytyminen tulisi estää, jotta se ei pääse vahvistumaan. Helinän kautta minulle on avautunut aivan uusi maailma tälläkin saralla ja nyt ymmärrän asian olevan toisin. On koiria, joiden kanssa ei voi lähteä mistään muusta vahvisteesta liikkeelle, kun mikään muu ei toimi ja koira kokee kaikki rangaistuksenomaisiksi, niin että kaikki keinotekoiset vahvisteet heikentävät tavoitekäyttäytymistä. Mikäli joku arvokas asia on täysin kiellettyä, se vain lisää halua tehdä sitä. Ja toisaalta, koira saattaa jossain tilanteessa jättää jotain arvokasta tekemättä, mutta purkaa käyttäytymistarpeen toisessa tilanteessa. Olennaista on ymmärtää käyttäytymistarpeet ja -syyt ongelmakäyttäytymisen taustalla ja täyttää niitä mahdollisimman moninaisesti, jotta ongelmakäyttäytyminen alkaa purkaantua. Olennaista on myös ymmärtää mikä toiminnassa on koiralle arvokasta, jahtaamisessa Helinän tavoite on kuormittua fyysisesti ja kokea ihon alla kiihtymisen tunne. Mitä enemmän pystyn tarjoamaan näitä muilla tavoin, sitä vähemmän jahtaamista ilmenee. Sisäsiisteyden harjoittelussa kävi hauskasti, kun harjoittelu oli edennyt niin, että vahinkoja ei juuri tullut poissaolessani, mutta kotona ollessani kyllä. Jossain kohtaa tajusin, että suihkupullosta pesuaineen suihkuttaminen siivouksen yhteydessä oli Helinästä aivan sairaan siistiä ja pissaaminen lattialle ei ollutkaan enää pidättämisestä kiinni, vaan sisälle pissaaminen vahvistui lattian pesemisen yhteydessä. Kun tämän tajusin, aloin käyttämään suihkupullosta suihkuttamista vahvisteena sisällä pysähtymisestä/rauhoittumisesta ja pesin lattiat ilman suihkupulloa. Ja kas, kohta mulla oli täysin sisäsiisti koira! :D</div>
<div>
Helinä on tottakai bordercollieille tyypilliseen tapaan jahdannut myös autoja ja pyöriä. Autojen jahtaamisessa oli paljon pelkoa mukana ja kun sain vastaehdollistettua paikallaan olevat (pääasiassa raskaankaluston) autot kivoiksi, edistyimme hurjasti myös liikkuvien autojen kanssa. Erityisen jännittävää oli raskaasta kalustosta kuuluva ilmanpaineen päästö, sen sietäminen vei hieman enemmän aikaa. Kävimme porttikongeissa harjoittelemassa ohikulkevien autojen liikettä. Vaikeinta oli, kun Helinä pelkäsi autossa kyydissä ollessaan ikkunasta näkemiään isoja autoja. En millään pystynyt ajaessa sitä kouluttamaan. Paikalla olevassa omassa autossa pystyimme kuitenkin harjoittelemaan ikkunasta näkyviä pakettiautoja ja rekkoja. Nykyään pääsemme kapeallakin tiellä autojen ohi turvallisesti, eikä Helinä enää reagoi ohikulkeviin autoihin oman auton ikkunasta katsellessaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKhX6upF-WhZ9bwuXRXrrbBSvaED4bN4r_ZOa3KunVgS-5z_RJs75QJ7_79gzS_fS8Kw4NKqoTPPuIwkpi-LUSGVGO3DvTwoa81ayHuER0lyZ12Z8sjvt_WJ3Luv2IMZ_0AJaPrTqwPlq_/s1600/21192598_1834488846568259_8339453238718036089_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="540" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKhX6upF-WhZ9bwuXRXrrbBSvaED4bN4r_ZOa3KunVgS-5z_RJs75QJ7_79gzS_fS8Kw4NKqoTPPuIwkpi-LUSGVGO3DvTwoa81ayHuER0lyZ12Z8sjvt_WJ3Luv2IMZ_0AJaPrTqwPlq_/s400/21192598_1834488846568259_8339453238718036089_n.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näin iloiselta hän näyttää nykyään joka päivä!</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Voimme siis todeta, että kaikki todella vaikuttaa kaikkeen ja olen oppinut kokonaisuuden hallinnasta Helinän kanssa touhuillessani aivan älyttömästi. Hänen viikko-ohjelmansa on pitänyt suunnittella erittäin huolellisesti stressitason alhaalla pysymiseksi. Helinä ilmentää jahtaamisella nälkää, janoa, pissahätää, pelkoa, stressiä jne. Toisaalta se on myös keino viihdyttää itseään.</div>
<div>
Nyt olemme todella onnellisessa tilanteessa, jossa Helinää voi kaiketi kutsua yhteiskuntakelpoiseksi :) Olen kuvannut Helinän yksinoloa ja jahtaamisminuutit ovat koko päivän aikana yhden käden sormilla laskettavissa, mikäli jahtaamista on ollenkaan! Laukaisevia tekijöitä ovat meille tulevat vieraat ja mun puhelimessa puhuminen. Kaikki muut miljoonat syyt ollaan saatu pois! Kesän aikana on tapahtunut todella suurta edistystä. Helinä on jo pitkään nukkunut yöt hyvin, mutta nukkumaanmeno ja illat ovat olleet hieman vaikeita. Samoin lenkkien jälkeiset tilanteet, sisälle tullessaan lenkiltä on usein jalat jääneet päälle. Treenien jälkeen nukkumaan meneminen on onnistunut jo pidempään ja sitä harjoittelimme paljon mm. automatkoja hyödyntäen. Nyt kesän aikana aivan ihanana asiana, Helinä on alkanut nukkumaan lenkkien jälkeen ja hän on alkanut menemään nukkumaan iltaisin ennen minua! Tämä on aivan mielettömän hieno asia. Lisäksi hän on alkanut tulla omatoimisesti pihalta sisälle.<br />
Eri ympäristöissä toiminen sujuu jo todella mallikkaasti. Toki minun pitää olla tarkka ja on pelkoa aiheuttavia ärsykkeitä edelleen, mutta treenaamisesta on tullut Helinän mielestä niin siistiä, että se onnistuu jo lähes missä vaan! Eikä hän lähde enää edes vapauttaessa jahtaamaan kentillä. Olemme tehneet tokoa ja pk-juttuja pääasiassa. Helinällä on tosi hieno nenä ja hän on jäljellä oikein hyvä. Hakua ollaan tehty ihan vähän ja agilityynkin tutustuttiin, mutta se ei oikein meidän kummankaan mielestä ole niin siistiä kuin muut lajit. Tokosta saimme keväällä vieraassa hallissa ALO1-tuloksen, se oli meille maailmanmestaruuden arvoinen tulos! Tuloksilla ei Helinän kanssa ole mitään väliä, kaikki mitä pääsee harrastamaan on ekstraa, kun ihan jo hallissa oleminen ja ylipäätään minun kanssa tekeminen on vaatinut todella paljon töitä. Helinä on ihan superälykkö, joten tokotemppujen kouluttaminen ei ole ihan simppeliä. Sanomattakin selvää, että motivaatiota hänelle on todella saanut rakentaa, kun ympäristö on ollut tokotemppuihin verrattuna aika paljon siistimpi!<br />
Helinästä on tullut aivan ihanan iloinen koira :) Hän leikkii muiden koirien kanssa, touhuaa kaikkea koiramaista, suolisto toimii, maailma ei putoa enää päälle ja elämä on vaan aika siistiä! Olen niin kertakaikkisen onnellinen, että hänet otin, minkä mahdollisuuden oppimiselle sainkaan! Todella paljon ollaan tehty kaikkea, tekstistä varmasti puuttuu vähintään puolet. Työ jatkuu joka päivä, tilanteen ylläpitäminen ei tule ilmaiseksi. 3-4 tuntia aktiivista toimintaa päivässä pitää Helinän tällä hetkellä tyytyväisenä. Se on hurjan vähän verrattuna alkutilanteeseen!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg17-XkU3MVP9krjOtLeIYJrnVaozUM7Jre-FbZCcn9FkLPk6uAI4JkovaeF5vWzXzsJtur4w6X_qtoCHMQhQt6L3JRBSqzCoGoozRe660j6jXih0OXrVivfqKmEfnDIfFW7o33RTIfqK2-/s1600/21150077_1834488896568254_2859154674159117681_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="908" data-original-width="681" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg17-XkU3MVP9krjOtLeIYJrnVaozUM7Jre-FbZCcn9FkLPk6uAI4JkovaeF5vWzXzsJtur4w6X_qtoCHMQhQt6L3JRBSqzCoGoozRe660j6jXih0OXrVivfqKmEfnDIfFW7o33RTIfqK2-/s400/21150077_1834488896568254_2859154674159117681_n.jpg" width="300" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Olen monesti miettinyt miten hurjan muokattavissa koirat ovat. Se on toki Helinän kanssa aivan mahtavan hieno asia, mutta toisaalta pelottavaakin, että miten pystymme muokkaamaan koiran käyttäytymistä. Halusin alusta alkaen kouluttaa Helinää positiivisesti. Minulle on ollut tosi tärkeää, että Helinä saa olla juuri niin aktiivinen kuin haluaa, tavoitteena on ollut vähentää hyvinvointia heikentävää käyttäytymistä ja korvata jahtaamista muulla tekemisellä. Usein tuntuu, että ongelmakäyttäyjien kohdalla ihmisille riittää, että koira lopettaa ihmisen mielestä haitallisen käyttäytymisen, eikä niinkään pohdita tai opeteta korvaavia käyttäytymisiä tilalle. Passivoitunut koira ei ole onnellinen koira.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrc7YgKTrssX4P8Tq8T26Dh0LP3051kfQCyouDNUt79kmDRE8quCE3wK9JMkguwyQn8t65PPFEEjV2I7SmFhaEsrqRou368wsz10bO8QjSe7LADaQh7kGNaAz_PQHlv6Tju_5jsqAIUiLr/s1600/imagesCAJSXTLN.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="174" data-original-width="289" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrc7YgKTrssX4P8Tq8T26Dh0LP3051kfQCyouDNUt79kmDRE8quCE3wK9JMkguwyQn8t65PPFEEjV2I7SmFhaEsrqRou368wsz10bO8QjSe7LADaQh7kGNaAz_PQHlv6Tju_5jsqAIUiLr/s400/imagesCAJSXTLN.jpg" width="400" /></a></div>
<br /></div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/06195467244681210399noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-640259029149753736.post-55912573045762942422017-02-09T01:01:00.002+02:002017-02-12T01:37:26.035+02:00Tavoitteena Hyvinvoiva Koira - Virhe, virhe, virhe!Yhteiskuntamme ajatusmaailma tuntuu usein varsin virhekeskeiseltä. Se opettaa meidät näkemään virheet hyvin negatiivisena asiana ja opettaa meitä pelkäämään virheiden tekemistä. Virheet ovat myös yksi koirankoulutuksen kulmakivistä. Eri koulukuntien väliset suhtautumiset ja reagointitavat poikkeavat toisistaan hyvin paljon. Tässä kirjoituksessa avaan omaa ajatusmaailmaani ja toimintatapojani koirankoulutuksessa virheisiin liittyen.<br />
<br />
Osallistuin Eva Bertilssonin loistavaan Palkasta Palkkaan -seminaariin viime vuoden maaliskuussa. Seminaarista inspiroituneena olen viimeisen vuoden aikana pohtinut ja kehittänyt taitojani virheisiin suhtautumisessa. Ennen kaikkea kyse on ajatusmaailmastamme. Haluammeko ajaa koiran treenitilanteissa virheisiin ja haluammeko osoittaa koiralle sen tekemät virheet? Vai haluammeko suunnitella treenitilanteet mahdollisimman virheettömäksi ja olla osoittamatta koiralle virheitä?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvKHDJoTg_46P0Oh2CAF-F0qh0ccWmrUptouTgcjZaeyqfoodwZYIzjdMNgGrgGGs1IMO4SUXwsysVEdTlOdToRXFrupSGcvRlF6DPEdgFUaFa08jgsdWdeAnPaMsV5TeU8eDMkUyVDy9k/s1600/On-tapahtunut-virhe-Iloinen-Aura.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvKHDJoTg_46P0Oh2CAF-F0qh0ccWmrUptouTgcjZaeyqfoodwZYIzjdMNgGrgGGs1IMO4SUXwsysVEdTlOdToRXFrupSGcvRlF6DPEdgFUaFa08jgsdWdeAnPaMsV5TeU8eDMkUyVDy9k/s320/On-tapahtunut-virhe-Iloinen-Aura.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Yksi mielipiteitä melko voimakkaastikin jakavista asioista on NRM:n (No Reward Marker, eli nämä ohot ja hupsit) käyttö. NRM:n käyttö tuntuu olevan harrastuspiireissä varsin yleistä ja ihmisiä koulutetaan käyttämään sitä. Usein sen käyttöä perustellaan "reiluudella koiraa kohtaan, jotta se tietää mikä on oikein ja mikä on väärin". Palkkiotta jääminen on kuitenkin varsin riittävä informaatio koiralle tehtävän sujumisesta tutkimustuloksienkin perusteella. NRM on ihmisen tarve ja se on varsin vaarallinen kommunikointitapa koulutustilanteissa. Tutkimustulokset kertovat, että neutraalinkin (ei ihmiseltä tulevan) NRM:n käyttö hidastaa oppimista, haittaa sujuvuutta ja vähentää yrittämistä. Se tekee koiralle treenitilanteessa epämukavan olon ja vaikuttaa voimakkaasti koiran tunnetilaan ja kokemukseen treenistä. En usko, että ihmiseltä tuleva, sosiaalisen komponentin sisältävä NRM voi koskaan olla täysin neutraali, vaikka kovasti muuta väitetäänkin. Jos ja kun pelkkä "oho" aiheuttaa kaikkea edellämainittua, tuskin tarvitsee edes positiivisen rankaisun käytöstä mainita.<br />
Tässä artikkelissa on avattu 2015 tehtyä tutkimusta NRM:n käytöstä:<br />
<a href="https://www.psychologytoday.com/blog/canine-corner/201603/should-trainers-tell-dogs-when-their-behavior-is-wrong" target="_blank">https://www.psychologytoday.com/blog/canine-corner/201603/should-trainers-tell-dogs-when-their-behavior-is-wrong</a><br />
Artikkelissa on käytetty ihmisten maailmasta esimerkkiä palapelin tekemisestä. Jos jokaisesta virheellisestä yrityksestä joku sanoisi selkäsi takana "oho", miten reagoisit tilanteessa? Entä tulisitko seuraavan kerran yrittämään palapelin tekemistä? Entä jos "oho"a tehostettaisiin pienellä tukistamisella? Yksi turhautuu, yksi suuttuu, yksi lannistuu, yhtä pelottaa. Väitän, ettei meistä kukaan haluaisi samaan tilanteeseen uudestaan. Miksi siis kohtelisimme koiriamme niin?<br />
<br />
Koirankoulutuspiireihin on erittäin valitettavasti pesiytynyt treenitapa, jossa halutaan ajaa koira virheeseen. Eli pyydetään koiraa tekemään tehtävä, joka on aseteltu niin, että virheen todennäköisyys on erittäin suuri. Sitten nuhdellaan koiraa (mahdollisesti fyysisen rangaistuksen kera) ja kerrotaan kuinka huono koira se on! Jos koira onnistuu, saatetaan olla jopa harmissaan, kun ei saatu sitä kiinni virheestä. Hullua! Tilanteissa virhe perustellaan aina koiran virheeksi, eikä ohjaajan koulutusvirheeksi tai virheeksi treenin suunnittelussa. Tämän käyttöä perustellaan mm. sillä, että saadaan liikkeet varmemmiksi, kun kerrotaan koiralle mitä se ei saa tehdä. Koetaan, että hieman varovainen koira on suoritusvarmin koetilanteissa. Tämä treenitapa lakaisee koiran hyvinvointia maton alle surullisella tavalla. Jatkuvassa käytössä se aiheuttaa koiralle pitkäkestoista stressiä. Mielestäni täysin järjetön ajatusmaailma, jonka tueksi ei löydy mitään faktaa oppimisteorioista tai oppimispsykologiasta. Päinvastoin! Tutkimustulokset ovat todistaneet virheettömän oppimisen (errorless learning) tehokkaimmaksi ja nopeimmaksi opetustavaksi.<br />
Tässä erittäin hyvä kirjoitus ylivarovaisuudesta, suosittelen lukemaan:<br />
<a href="https://teamclick4change.wordpress.com/2014/02/21/munankuorilla-kavely-ylivarovainen-koira/" target="_blank">https://teamclick4change.wordpress.com/2014/02/21/munankuorilla-kavely-ylivarovainen-koira/</a><br />
Kirjoituksesta poimittu:<span style="font-family: inherit;"> "<span style="background-color: white; color: #333333;">Kaikkein ikävintä on, että osa kouluttajista jopa tähtää ylivarovaisuuteen. Koiraa saatetaan nyppäistä varoittamatta poskivilloista tai kyljestä esimerkiksi juuri kontaktin herpaantuessa. Tällaisia yhtäkkisiä rankaisuja toistetaan, kunnes koira muuttuu ylivarovaiseksi. Motivaationa kenties on se, että ylivarovainen koira saattaa vaikuttaa paljon nöyremmältä ja skarpimmalta, koska koiralla ei ole minkäänlaista kontrollia sen suhteen, mitä sille kulloinkin tapahtuu. Koira tarkkailee entistä tarkemmin omistajan eleitä ja stressireaktio, joka tilanteeseen liittyy, jatkuu myös tilanteen jälkeen."</span></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwrKmbd6Hl4mxwEanrEhw_GXufEQbgjhZE11ibZpnpRIen-rr8Sw_1WvMpdRtA9crE7r8uDuFTcIu0kEk4uqHAasAirYmzb2cZ-L-xhPNgUAAtut43apX2GI1dr1qptYt3TndhSW3SM3ei/s1600/13a5e4751d66bc7f7f3e7bb83aeeb8e1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwrKmbd6Hl4mxwEanrEhw_GXufEQbgjhZE11ibZpnpRIen-rr8Sw_1WvMpdRtA9crE7r8uDuFTcIu0kEk4uqHAasAirYmzb2cZ-L-xhPNgUAAtut43apX2GI1dr1qptYt3TndhSW3SM3ei/s400/13a5e4751d66bc7f7f3e7bb83aeeb8e1.jpg" width="285" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Koiran tekemät virheet voivat tuntua ärsyttäviltä ja ne turhauttavat etenkin silloin, kun tuntuu ettei saa koiraa oppimaan haluamaansa asiaa tai koira toistaa samaa virhettä useasti. Tulee kuitenkin muistaa, että kaikki mitä koira tekee on meidän kouluttamaamme. Koira tekee omasta näkökulmastaan kannattaviksi kokemiaan asioita, asioita joita me olemme vahvistaneet. Tähän yksinkertaiseen lainalaisuuteen perustuu koko kouluttaminen, koira ei tee virheitä tahallaan. Se tekee niitä asioita, jotka me olemme toiminnallamme tehneet jollain tavalla kannattaviksi. Ja välillä ihan huomaamattamme.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Virheettömän oppimisen saavuttaminen vaatii ohjaajalta huolellista suunnittelua. Yksi suunnittelun työkaluista on treenikuplan piirtäminen. Treenikuplassa koulutuksen pienetkin yksityiskohdat on suunniteltu ja tavoitteena on sujuva toistosta toistoon ja palkkiosta palkkioon siirtyminen. Suunnitelmassa on myös huomioitu mahdolliset virheen paikat sekä suunniteltu oppimisen kannalta tehokas reagointitapa virheeseen. Yksinkertaisena esimerkkinä sivulletulo ja kontaktin pito. Suunnitelma voisi sisältää 5 toistoa, tavoitteena saavuttaa 4 sekunnin pituinen kontakti. Koiraa palkattaisiin lelulla ja lelupalkka päättyisi vartalon eteen. "Kiitos" -> koira irroittaa -> "sivu" -> koira tulee sivulle-> lelupalkka kontaktin suunnasta -> leikkiä. Toisen toiston kriteeri olisi sivulletulo+kontakti 1s, seuraavan sivulletulo+kontakti 2s jne. Virheen mahdollisuuksia olisi, että koira ei "sivu" -vihjeestä tulisikaan sivulle. Tällöin yksinkertaisin virheeseen reagoimistapa olisi toistaa vihje. Jos koira tulee vinoon perusasentoon, pomppaisin askeleen sivulle (koiralle ennalta opetettu peli), koska en halua, että koira jo sivulla ollessaan korjaa asentoaan, ettei siitä tule sivulla istuessaan levoton. Kolmas virheen mahdollisuus olisi, että kontakti ei pysy kriteerin mukaista aikaa. Tällöin odottaisin, että koira korjaa itsenäisesti ja palkkaisin heti kontaktin nostamisesta. Haluan koiran oppivan pään itsenäisen noston ja kokevan sen hyvin kannattavaksi, sillä se saattaa tiputtaa kontaktin myös kokeessa. Jos tässä kohtaa aina esim. tökkäisin koiraa kädellä, se ei oppisi tarjoamaan uutta kontaktia itsenäisesti, jolloin koetilanteessa koko seuraaminen saattaisi hajota, kun mahdollisuutta korjaamiselle ei ole. Sen lisäksi tökkääminen tietysti lisää epämiellyttävyyden tunnetta vasemman jalkani vieressä, mitä en missään nimessä haluaisi opettaa tokoa/tottista tekevälle koiralleni, jonka täytyy jatkuvasti olla vasemman jalkani vieressä. Ylipäätään on tärkeää miettiä, mitä esimerkiksi kohtikävely tai käden esiintulo koiralle merkitsee? Toivottavasti pelkästään kivoja asioita!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Neljä reagointitapaa, joista on helppo aloittaa:</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
1. Älä tee mitään, odota, että koira tarjoaa toiminnon</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
2. Anna uusi vihje</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
3. Pyydä vaihtoehtoinen toiminto (LRS)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
4. Muuta ympäristöä</div>
<br />
Kohdasta 3. olen ollut aivan erityisen innostunut! Silmäni aukesivat tavalle Evan seminaarissa. Tapaa voi hyödyntää erityisesti tilanteissa, joissa ei ole oppimisen kannalta tehokasta, että koira korjaa itse tai yllättävissä virhetilanteissa, joita ei ole osannut aavistaa. Esimerkkinä vaikkapa ruutu. Koira on opetettu seisomaan ruudussa, mutta se meneekin suoraan maahan. Pyydän koiraa tulemaan luokseni tekemään käsitargetin, josta palkkaan koiran namilla (vähempiarvoinen tehtävä ja vähempiarvoinen palkkio), annan uuden vihjeen ruutuun -> koira seisoo kriteeripaikassa -> lelupalkka (korkea-arvoinen palkka, jota koira odottaa). Tai vaikkapa agilityn lähtötilanne. Koira pysyy lähdössä -> palkaksi pääsee radalle. Koira ei pysy lähdössä -> kutsutaan koira esteiden ohi luokse, pyydetään esim. käsitarget-tehtävä, josta namipalkka -> kuljetus lähtöön -> uusi yritys.<br />
Olen todella tykästynyt tapaan! Jaime on koiristani hyvin helposti turhautuva ja, kun sen kanssa saa pelattua niin, ettei se edes huomaa tekevänsä virheitä, pysyy viretila todella hyvänä, koira rentona ja suoritukset upeina! :)<br />
En ole koskaan ollut mikään NRM:n fani ja harmittaakin, että sitä aikanaan kokeilin, onneksi kuitenkin hyvin lyhyen aikaa epäkelvoksi todettuani. Poisoppiminen sen käytöstä on onneksi tapahtunut jo kauan aikaa sitten. Itselleni vaikeita tilanteita ovat olleet ne, joissa koira tekee jotain todella yllättävää. Niissä olen helposti "jäätynyt" ja tyhjä hetki on osoittanut koiralle virheen. Nyt opittuani niissäkin käyttämään vaihtoehtoista toimintoa, on minulla helppo jo selkärangasta tuleva reagointitapa yllättävien tilanteiden varalle!<br />
Koulutussessioihin kuuluu tietysti tärkeänä osana treenin selkeä rakenne -> taukomatolta täysillä hommiin ja takaisin matolle. Mitä suunnitelmallisempaa tekeminen on, sitä helpompaa treenata, niin koiran kuin ohjaajankin!<br />
<br />
Olennaisinta on ajatusmaailmamme. Minä haluan luoda koirilleni treenitilanteita, joissa niillä on suuri todennäköisyys onnistua. Haluan tehdä suunnitelmia, joissa tavoitteenani on errorless learning. Haluan luoda niille rennon ilmapiirin, jossa ne uskaltavat yrittää ja erehtyä. En halua, että ne pelkäävät virheitä tai joutuvat jännittämään reaktioitani koulutustilanteissa. Haluan koiristani itsevarmoja, sinnikkäitä, taitavia ongelmanratkaisijoita, joilla on treenitilanteissa aina kivaa ja jotka haluavat tehdä yhteistyötä minun kanssani. Kiinnitän paljon huomiota ensimmäisen toiston onnistumiseen. Se toimii palautteenani edellisestä treenisessiosta ja onhan se juuri se, mitä kisoissa arvostellaan. Virheen sattuessa tarkastelen omaa toimintaani, treenisuunnitelmaani ja edellisiä treenejäni. Rekisteröin virheen ja tarpeen vaatiessa muutan toimintaani välittömästi, jotta koirani onnistuisi seuraavalla toistolla. Pyrin kiinnittämään ensisijaisesti huomiota asioihin, joissa ilmeni oppimista ja jotka sujuivat hyvin. Toissijaisena virheet ja uudet suunnitelmat niiden varalle.<br />
<br />
Olen kirjoittanut lähes kaksi vuotta sitten julkaisuun: "Virhekeskeisyys tappaa fiiliksen. Ja fiiliksen puuttuminen tappaa onnistumisen mahdollisuuden." Olen edelleen samaa mieltä!Tiinahttp://www.blogger.com/profile/06195467244681210399noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-640259029149753736.post-42550874214155545542016-12-04T01:05:00.001+02:002016-12-04T11:57:54.065+02:00Tavoitteena Hyvinvoiva Koira - Pohdinnassa koiralähtöisyys kouluttamisessaOlen useasti pohtinut koiralähtöisyyttä arjessa sekä kouluttamisessa Helinän kanssa touhuillessani. Mitä todella on koiralähtöisyys? Kuinka koiralähtöisiä pystymme olemaan yhteiskunnan asettamissa rajoissa? Ja mikä takaa koiralähtöisyyden?<br />
Tietysti koiralähtöisyyttä on tuntea koira eläimenä ja huolehtia sen perustarpeista, kuten esimerkiksi oikeanlaisesta ja riittävästä ravinnosta. Pohdintani kohteena ovat kuitenkin koulutukselliset asiat niin arjessa kuin treeneissä aktiivisen koiran kanssa.<br />
<br />
Erittäin aktiivisen ja ongelmallisesti käyttäytyvän koiran kouluttamisen kanssa törmää jatkuvasti ristiriitatilanteisiin, joissa joutuu puntaroimaan koiran hyvinvointia, koiralähtöisyyttä sekä elinympäristön ja yhteiskunnan asettamia haasteita, kuin myös omia mieltymyksiä koiran käyttäytymisestä. Päivänselvää tietysti on, että koirat ovat täysin meidän toimintamme armoilla. Pystymme hallitsemaan koiran elämää lähes täysin. Lisäksi yhteiskunta asettaa vaatimuksiaan niin koiran kiinnipitämisestä kuin ihmisten työpäivien pituudesta, mitkä olennaisesti liittyvät koirien hyvinvointiin. Tämän lisäksi ovat meidän jokaisen henkilökohtaiset mieltymykset koirien "hyvästä" käyttäytymisestä. Koulutustavoitteemme, niin harrastuksissa kuin arjessakin ovat hyvin usein meidän keksimiä ja lähtöisin meidän tarpeistamme. Hyvin usein vielä koulutamme koiralta pois sen lajityypillisiä käyttäytymismalleja, jotka ovat meidän näkökulmastamme ongelmallista käyttäytymistä. Tämähän ei tietysti ole huono asia ja kouluttamalla pois jotain lajityypillistä käyttäytymistä, kuten liikeärsykkeiden laukaisemaa jahtaamista, todennäköisesti onnistumme lisäämään koiran hyvinvointia, tietysti sillä, että koira pysyy hengissä, eikä jää jahtaamansa auton alle, mutta myös sillä, että kouluttamalla positiivista vahvistamista hyödyntäen autoista luopumisen, onnistumme todennäköisesti vähentämään koiralle lenkkeilyn aikana aiheutuvaa negatiivista stressiä. Koiralähtöisyyden toteutumista joudumme miettimään tilanteissa, joissa koulutamme koiralta pois luontaista käyttäytymismallia, joka ei ole haitallinen kenellekään osapuolelle, vaan ainoastaan henkilökohtaisesti ihmistä häiritsevää. Näissä tilanteissa joutuu puntaroimaan millaisen kompromissin tekee ja jos päätyy kouluttamaan koiralta pois jotain sille tärkeää maneeria, tulisi sille antaa mieluisa vaihtoehtoinen tapa toimia.<br />
<br />
Treenikaverini esitti erittäin hyvän kysymyksen koiran persoonallisuuden huomioimisesta koulutuksessa. Tuntuu, että varsin usein törmää mielipiteisiin, joissa koiran käyttäytymisellä on tietynlaiset ennalta määritellyt tavoitteet ja halutaan lopputuloksen olevan tietynlainen, on koira sitten millainen tahansa. Eli ns. "samaan muottiin" kouluttamista. Erityisen usein tähän törmää kiihkeiden koirien kanssa. Jossain koulukunnassa ajatellaan, että kiihkeä koira on jo itsessään niin kiihkeä, ettei sen tule päästä kiihtymään laisinkaan, vaan tavoitellaan rauhallista käyttäymistä. Rauhoittumisen taito on erittäin tärkeä ja se ihan varmasti lisää koiran hyvinvointia. On kuitenkin näytetty toteen, että kiihkeillä koirilla on fysiologinen tarve kiihtyä. Herääkin kysymys, että onko eettisesti oikein ottaa kiihkeä koira ja tavoitella koulutuksella siitä löysästi remmissä löntystävää kaupunkikoiraa? Mielestäni tuo ei ole koiralähtöistä kouluttamista, vaan kiihkeiden koirien tulisi päästä kontrolloidusti purkamaan kiihtymisen tarvettaan, esimerkiksi säännöllisen turvallisessa ympäristössä tapahtuvan vapaana juoksemisen/ihmisen kanssa leikkimisen/vetoliikunnan parissa, jotta ne olisivat hyvinvoivia.<br />
Uskon, että yksi Helinän edistymisen kulmakivistä on säännöllinen vapaana liikkuminen metsässä. Puolitoista vuotta sitten vapaana liikkuminen oli todella maanista ja sisälsi paljon varjojen jahtaamista. Juoksemisesta ja fyysisestä rasituksesta oli tullut arvokas resurssi, joka kannatti käyttää loppuun asti, koska tietoa seuraavasta kerrasta ei ollut. Nyt, kun vapaana liikkuminen on jokapäiväistä, on se huomattavasti rauhallisempaa ja koiralle turvallista, eikä tarvitse pelätä, että se juoksee itsensä hengiltä törmäämällä johonkin. Fyysisyydestä nauttiva koira tarvitsee tarpeeksi fyysisiä aktiviteetteja.<br />
<br />
Valinnan mahdollisuuden on todettu lisäävän koiran hyvinvointia. Tämä on helppo uskoa, hyvinvointiyhteiskunnassamme meillä ihmisillä on joka päivä lukemattomia valinnan mahdollisuuksia ja se aivan varmasti lisää meidän hyvinvointia. Koirilla valinnan mahdollisuuksia on huomattavasti vähemmän. Mielestäni koiralähtöiseen ajatusmalliin liittyy valinnan mahdollisuuksien pohtiminen ja niiden tarjoaminen siinä määrin kuin se on mahdollista. Arjen esimerkkejä keksii helposti, esimerkiksi saako koira nukkua missä haluaa. Harrastamisen kannalta on oleellista, että koiralla on mahdollisuus valita haluaako se treenata vai eikö se halua. Valitaanko lajit koiralle etukäteen ihmisen mieltymyksen mukaan vai valitaanko lajit koiran kykyjen/mielenkiinnon kohteen mukaan? Huomioidaanko harrastuksissa nuoren koiran kehitys vai mennäänkö eteenpäin ohjaajan aikataululla? Jännittävien ympäristöjen/asioiden kohtaamisessa on oleellista, että ajattelemmeko, että koiran pitää tulla jännittävästä oviaukosta, koska meillä on kiire treeneihin, vai annammeko koiralle mahdollisuuden edistyä tehtävässä omaan tahtiin ja jokaisen palkkion saamisen jälkeen sillä on mahdollisuus valita miten lähelle se tulee ja millä nopeudella. Koulutustilanteissa olen hyödyntänyt Helinän kanssa paljon peliä, jossa treeni alkaa sillä, että Helinä saa itse valita millä lelulla hän haluaa leikkiä. Suosittelen kokeilemaan! Leikki sisältää yllättäviä valintoja ja tuo todella kivasti voimaa tekemiseen. Ja palkkion laadusta voi olla varma :) Toinen treenitilanteissa valinnan mahdollisuutta hyödyntävä tapa on se, että olen asettanut esim. kolme erilaista kohdetta rinnan ja koira on itse saanut valita mitä tehtävää hän ensiksi haluaa suorittaa. Koiran valitsema kohde otetaan esille ja sitä treenataan, treenin jälkeen valitaan uusi kohde kahdelle jäljelle jäävästä jne. Nämä pelit ovat olleet oleellisia koiran treenimotivaatiota lisääviä tekijöitä.<br />
Eileen and dogs -blogista löytyy hyvä kirjoitus: <a href="http://eileenanddogs.com/2015/06/19/giving-dogs-choices/" target="_blank">http://eileenanddogs.com/2015/06/19/giving-dogs-choices/</a><br />
<br />
Sanasta "operantti" on tullut todellinen trendisana. Takaavatko operantit koulutusmenetelmät koiralähtöisyyttä? Eivät takaa. Ihan jo siksi, että operanttiin koulutusmenetelmään kuuluu positiivisen vahvistamisen lisäksi niin positiivinen rankaisu, kuin negatiivinen vahvistaminenkin. Koulutus voi sisältää suurilta osin näitä ja olla silti täysin operanttia. Takaavatko sitten positiiviset koulutusmetodit koiralähtöisyyttä? Eivät takaa. Koiraa voi kouluttaa täysin positiivisesti ajattelematta lainkaan koiralähtöisesti. Opetettavat asiat voivat olla täysin ihmislähtöisiä ja koira ns. "pistetään tekemään", vaikka positiivisesti koulutetaankin. Voiko sitten edes harrastaa täysin koiralähtöisesti? En tiedä. Harrastuksiin liittyy paljon asioita, joiden parissa joudumme miettimään koiralähtöisyyttä. Kuitenkin harrastukset ovat niitä, mitkä tarjoavat monelle koiralle säännöllistä aivojumppaa, leikkimistä, onnistumisen tunteita ja sosiaalista toimintaa ihmisen kanssa. Varmaa on se, että oma ajatusmallimme ja halumme kouluttaa koiralähtöisesti ratkaisee. Hyvinvoinnin avaimet ovat meidän käsissämme. Oma tavoitteeni on kouluttaa positiivisen vahvistamisen tekniikoita hyödyntäen koiralähtöisesti. Sillä ajatuksella treenisuunnitelmia kirjoittelemaan!<br />
<br />
<br />Tiinahttp://www.blogger.com/profile/06195467244681210399noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-640259029149753736.post-44821024965440882472016-01-22T01:48:00.002+02:002016-01-22T23:23:52.925+02:00Tavoitteena Hyvinvoiva Helinä - Oppimismatkalla, varjojen maailmassa<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9P49B_CB1V_wpSR6LHqvda-2XGpunoQaIbR__0BAL4baKadEJta5aaK1y7XQaJ4MGEPzWVQE3DXRvh-3y4I9nYRU_yHceHIW3YHXJnWAjh7t12lO1i6OVw4_3etinQ3oy8pcaaayh22Qn/s1600/12540793_1240398029310680_361548272960063248_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9P49B_CB1V_wpSR6LHqvda-2XGpunoQaIbR__0BAL4baKadEJta5aaK1y7XQaJ4MGEPzWVQE3DXRvh-3y4I9nYRU_yHceHIW3YHXJnWAjh7t12lO1i6OVw4_3etinQ3oy8pcaaayh22Qn/s400/12540793_1240398029310680_361548272960063248_n.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Yhdeksän kuukautta on jo ehtinyt vierähtää Helinän kanssa. Toisaalta todella lyhyt aika, toisaalta tuntuu, että Helinä olisi ollut täällä aina :)<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Syksyn aikana on tapahtunut paljon. Tärkeimpänä asiana varmasti elinympäristön muuttuminen Helinälle suotuisammaksi, kun ostin omakotitalon maalta, mistä jo kirjoittelinkin. Helinä on hyötynyt aivan valtavasti vähä-ärsykkeisessä ympäristössä asumisesta, kun hänen ei tarvitse päivittäin kohdata jännittäviä asioita. Jatkuva negatiivisen stressin aiheuttama kortisolintuotto ollaan saatu vähenemään. Helinä sietää ärsykkeitä huomattavasti paremmin ja palautuu niistä nopeammin. Stressin väheminen on varmasti edesauttanut suoliston paranemista oleellisesti, sillä Helinän maha on vihdoin lähes normalisoitunut. Hänellä oli hyvin raju suolistotulehdus ja aliravitsemustila silloin puolivuotiaana ja siitä toipuminen on kestänyt kauan. Aluksi ruokavalio oli hyvin tiukka, mutta nyt ollaan päästy melko mukavaan tilanteeseen :) Herkkämahainen hän on edelleen ja sitä hän tulee todennäköisesti olemaan aina. Painoa hän on saanut siitä alun 9,5kg:sta 17,5 kiloon, mistä olen kyllä erittäin onnellinen! Ruipelo hän on edelleen, vaikka melkoiset muskelit omaakin. Massaa saa tulla vielä paljon lisää, mutta vatsan toiminnan haasteellisuuden vuoksi voimme olla erittäin tyytyväisiä tulokseen :)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOvSS3InCONRJ3lHyghQNZ4-pgqsaFd6cg9qvdaGimHDibdXU-pVUXxkccjSFdBwd0GaZVYqXnjp3fvRhkcTp6IXZa2NrrYGQrZ-WKBvIzde1bMY2s2EXYbuZHmPCvkPcVle5wbjPDt5q9/s1600/12509322_1240398085977341_4446039079397912749_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOvSS3InCONRJ3lHyghQNZ4-pgqsaFd6cg9qvdaGimHDibdXU-pVUXxkccjSFdBwd0GaZVYqXnjp3fvRhkcTp6IXZa2NrrYGQrZ-WKBvIzde1bMY2s2EXYbuZHmPCvkPcVle5wbjPDt5q9/s400/12509322_1240398085977341_4446039079397912749_n.jpg" width="261" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eläinkaupasta hänen itsensä valitsema lelu :D</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Olen yrittänyt päästä Helinän maailmaan ja ymmärtää sitä ja hänen käyttäytymistään paremmin. Hyvin monet hänen käyttäytymismaneereista ovat jääneet pois, kuten liiallinen juominen, hännän jahtaaminen, valojen päälle laittaminen, tv:n päälle laittaminen, verhojen avaaminen jne. Syksyn aikana tuhoaminen on myös vähentynyt merkittävästi ja nykyään, kun tulen kotiin, täällä on enää aniharvoin pommi odottamassa eteisen ovelta eteenpäin :) Helinältä ei enää ole tarvinnut rajata kirjahyllyjä yms. kiipeilyn pelossa. Pöydälle hän kyllä edelleen kiipeää. Ja ikkunasta on valmis hyppäämään ulos samantien, kun siihen mahdollisuus tulee, mutta näitä onneksi pystyy helposti kontrolloimaan. Ramppaaminen sisällä on vähentynyt merkittävästi tunneista kymmeniin minuutteihin ja on jopa päiviä, kun ramppaamisminuutit ovat laskettavissa yhden käden sormilla :) Helinä ei ole enää ollenkaan niin maaninen, ramppaamisen saa keskeytettyä kutsulla tarvittaessa. Omalla pihalla juokseminen on hyvin kovavauhtista ja samaa kaavaa toistavaa. Hän on juossut nurmikolle kunnon motocross-radan :D Tämänkin juoksemisen saa kuitenkin katkaistua kutsulla. Sisälle Helinä tulee jo mielellään. Ulospääseminen on toiminut oivana palkkiona rauhoittumiselle :) Ylipäätään toiminnalliset palkkiot toimivat Helinälle huomattavasti paremmin kuin lelut/namit, mikä tietysti ei ole yllättävää. Hän pysyy pihalla, eikä reagoi sillointällöin ohi ajaviin autoihin/hevosiin jne. Nyt olen huomannut hänen enemmissä määrin myös vaeltelevan pihalla ravaillen, maanisen ympyrään juoksemisen sijaan.<br />
Ramppaminen on hyvin mielenkiintoista, sillä siihen on niin monta syytä. Osittain se on varmasti kiihdyttävän tekemisen hakemista ja ns. "itsensä viihdyttämistä", mutta se on myös keino purkaa stressiä ja se näyttää myös olevan keino ilmentää nälkää, pissahätää, kipua jne. En varmasti koskaan saa sitä kokonaan pois, eikä se ole tavoitteenikaan. Tavoitteena on saada tilanne sellaiseksi, ettei ramppaaminen aiheuta haittaa hyvinvoinnille, esim. nukkumisen estäjänä, unen laadun heikentäjänä tai esimerkiksi sosiaalisen kanssakäymisen estäjänä. Kotona normaalitilanteessa Helinä on jo melko hyvällä mallilla. Kaikki muuttuvat tekijät, vieraat jne, laukaisevat voimakasta ramppaamista, joten työstettävää kyllä löytyy :)<br />
<br />
Marras-joulukuussa Helinän sisäaktiivisuus lähti kasvamaan ja pohdinkin pääni puhki mitä muutoksia elämässä olisi ollut, jotka olisivat lisänneet ramppaamista. Joulukuun loppupuolella syy kuitenkin selvisi, kun Helinällä (15,5kk) alkoi juoksut. Leena valaisi minua progesteronin vaikutuksista ja näin meilläkin juuri tapahtui. Aktiivisuus lisääntyi ennen juoksuja ja juoksujen aikaan Helinä oli huomattavasti rauhallisempi. Nyt juoksut ovat ohi ja aktiivisuus on pikkuhiljaa lisääntynyt, mutta selvästi ollaan vielä rauhallisella puolella. Tulevat viikot näyttävät mihin aktiivisuuden määrä vakiintuu.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXWtkT1T6gBRnCFTwht263DNJFljsDQm8xxvGl3TU2HTb0yWeDdItj11mYlKxr-WI92qSHEMCWSAtGapWQ6e2koottFB1WMT-OJ_sZwX08jWKlyc3DL5ExQY7ONL_fmNe36NIXIgI3OGFi/s1600/12573017_1240398059310677_614652510381114295_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXWtkT1T6gBRnCFTwht263DNJFljsDQm8xxvGl3TU2HTb0yWeDdItj11mYlKxr-WI92qSHEMCWSAtGapWQ6e2koottFB1WMT-OJ_sZwX08jWKlyc3DL5ExQY7ONL_fmNe36NIXIgI3OGFi/s400/12573017_1240398059310677_614652510381114295_n.jpg" width="220" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rapa-Ripa! Meillä OLI nätti nurmikko, nyt meillä on mahtavan hieno mutainen juoksurata! :D</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Mitä me sitten ollaan tehty?<br />
Jirkan ja Tokotiimin kanssa ollaan käyty antoisia keskusteluja. Helinällä on voimakas tarve kiihtymiseen. Ja niinhän se menee, että kiihkeällä koiralla on fysiologinen tarve kiihtymiseen; pelkällä rauhoittelulla ja rauhallisella elämällä ei kokonaisvaltaisesti hyvinvoivaa koiraa saa, kuten Jaimen kanssa on jo aikoinaan opittu. Kiihtymisen kohdetta on kuitenkin helppo säädellä. Tekemisen siis tulee olla kiihdyttävää, jotta se on Helinästä mielenkiintoista. Tätä tietysti olen hyödyntänyt paljon, jotta olen saanut hänelle myytyä, että ihmisen kanssa tekeminen on mukavaa ja kannattavaa. Haasteena on, että Helinä ei pysty katkaisemaan kiihtymistään, hän ei siis pääse siihen kiihtymisen jälkeen tapahtuvaan fysiologiseen tyytyväiseen tilaan, vaan levy jää päälle ja sitä on haasteellista katkaista. Tätä "jarrua" ollaan treenattu marraskuun alusta lähtien. Olin hieman skeptinen, että pystyykö sitä kouluttamaan Helinän tyyppiselle koiralle, mutta lähdin kuitenkin kokeilemaan. Voin ilokseni todeta, että kyllä voi! Helinä rauhoittuu hyvin autoon, joten aloitin sillä. Ajomatka johonkin, jossa jotain sosiaalisesti välittynyttä kiihdyttävää tekemistä, sen jälkeen jäähdyttelylenkki ja autoon kotimatkaksi. Ja autoon hän joka kerta sammui :) Tästä jatkettiin niin, että riehuttiin pihalla kunnolla ja tultiin sisälle matolle ja itse aloin tekemään paikallaan istuen jotain täysin muuta (läppärin esiinottaminen on tehokas vihje rauhoittumiselle). Helinä alkoi nopeasti rauhoittumaan myös sisällä ja treenien edetessä huomasin unen syvenevän, kun jokaisesta varpaanliikahduksesta hän ei enää lähtenyt liikkeelle :) Saavutettiin tilanne, jossa hän kiihtymisen jälkeen omaehtoisesti siirtyy sisällä nukkumaan. Tätä hän teki jo silloin, kun oli juoksuhuuruissaan aktiivisimmillaan, joten voinen todeta harjoittelulla olleen vaikutusta.<br />
<br />
Ollaan myös tehty paljon siedätysharjoituksia jahtaamista laukaiseviin tekijöihin. Niitä ovat ihmisen liike, muiden koirien liike, valojen sammuttaminen/päälle kytkeminen, äänet, etenkin kimeät äänet, kuten puhelimen soittoääni, mun puhelimessa puhuminen, tv ja ikkunasta tulviva auringonvalo ja sen tekemät varjot. Käytännössä ärsykkeitä jahtaamiselle on tarjolla koko ajan ja moni niistä on mun vaikutuskeinojen ulkopuolella, kun en kertakaikkiaan saa varjoja poistettua lattiasta :-P Kaikki harjoittelu missä ja milloin tahansa on meille häiriöharjoittelua. Onkin ollut mukavaa huomata, miten Helinä pystyy blokkaamaan esim. tokoa treenatessa ihmis- ja koirahäiriöt hienosti pois, jatkuva häiriössä treenaaminen tuntuu yleistyneen hienosti muihinkin ärsykkeisiin. Häiriöiden treenaamistavoista, mihin ne sijoittuvat, millä niitä tuotetaan, miten palkataan jne voisi kirjoittaa oman julkaisunsa, joten ehkä jätän ne nyt tästä pois. Hyvin vaihtelevasti ollaan jokatapauksessa harjoiteltu. Luopuminen on ollut myös olennainen osa häiriötreeniä. Edelleen pyrin vahvistamaan Helinältä kaiken kontaktin ja vahvistelen myös mitä tahansa muita "koiramaisia" toimintoja. Altistusharjoituksia olemme myös tehneet erilaisissa ympäristöissä, koiriin ja ihmisiin jne. Ne sujuvatkin jo melko mallikkaasti. Keinoista olenkin jo kirjoittanut aiemmin.<br />
Erilaisten virikkeistämisten muodossa ollaan harjoiteltu pitkäkestoista, rauhallista työskentelyä. Tämä oli aluksi haasteellista ja sisälsi paljon ramppaamistaukoja, mutta pikkuhiljaa keskittymiskyky on kasvanut ja hän malttaa työstää tehtäviä pidempään ja sinnikkäämmin.<br />
<br />
Lajeja ollaan kokeiltu paljon. Treenaamisen tavoitteena ei ole väsyttää koiraa, vaan treenaamisen ja eri lajien kokeilun tavoitteena on löytää Helinälle mielekästä puuhaa, millä olisi suotuisia vaikutuksia sen pakko-oireisen käyttäytymisen vähenemiseen. Emme siis todellakaan harrasta multichampionin kuvat silmissä :D Kaikki sosiaalinen tekeminen selvästi väsyttää Helinää. Metsälenkit ovat ihan ehdottomia, niissä hän käyttäytyy jo ihan "normaalin" koiran tavoin. Kyselee, josko olisi jotain tehtävää mun kanssa :) Ja leikkii poikien kanssa. Näiden eteen ollaan tehty paljon töitä ja ne näyttävät kantaneen hedelmää. Haistelua ulkona alkoi ilmeentyä noin kolmisen kuukautta sitten. Se on mielestäni erityisen hieno edistysaskel.<br />
Toko on Helinän mielestä lajeista siistein :) Siinä hän on täysillä mukana joka kerta. Olen aivan huumaantunut hänen kanssa treenaamisesta, sillä olen löytänyt neidistä aivan mahtavan asenteen! Vitsit millä voimalla ja innolla hän tekee! Aivan mahtavaa! Jälki on Helinän mielestä ajoittain mielenkiintoista. Tänään aloitimme Katjan (Tikkujuttu) tunnistusetsinäkurssin (ID), tämä olisi Helinälle aivan loistavaa, rauhallista, mutta hyvin vaativaa tehtävää. Ensimmäinen kerta meni erittäin mallikkaasti. Muiden kanssa samassa tilassa hiljaa ja rauhassa oleminenkin onnistui melkein koko tunnin!<br />
Jos Helinä pitäisi diagnostisoida, uskoisin diagnoosin olevan hyperaktiivisuus ja aistiyliherkkyys. Näkö-, kuulo-, maku- ja hajuaistit ovat havaintojeni mukaan Helinällä erityisen herkkiä. Tunto sen sijaan lienee poikkeus sääntöön :)<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdZgNHBUv956_2HNS8mlI9pwXOZzJTP65VU1hXx-vUeO1DmeafQs23yyP-94cLVCKFaWIGzbipQrIUk0x2sK2o-VbFIhJrN-gCzaoAdd1ci715Vc-tkhVc-TKuLdWtsR0cSvvTpgS9nc4J/s1600/12540988_1240398159310667_8909673935043431710_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdZgNHBUv956_2HNS8mlI9pwXOZzJTP65VU1hXx-vUeO1DmeafQs23yyP-94cLVCKFaWIGzbipQrIUk0x2sK2o-VbFIhJrN-gCzaoAdd1ci715Vc-tkhVc-TKuLdWtsR0cSvvTpgS9nc4J/s400/12540988_1240398159310667_8909673935043431710_n.jpg" width="220" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Oltiin harjoiteltu sohvatyynyllä takajalkatargettia. Seuraavana päivänä kotiin tulessani oli tyyny ja naksutin päreinä. Ilmeisen tottelematon tyyny meillä! Ja tämän kouluttajan tulee vielä harjoitella negatiivisten tunteiden hallintaa ;-)</td></tr>
</tbody></table>
Helinälle on ollut todella mielenkiintoista opettaa käytöksiä. Oppiminen ei ole hänelle vielä mielenkiintoista tai kiihdyttävää, niin kuin se on vaikkapa Jaimelle, jolla on pennusta asti historiaa oppimisen oppimisesta, koska hänelle on alusta asti koulutettu asioita lähes pelkästään sheippaamalla. Onkin ollut todella hauskaa kouluttaa pitkästä aikaa "vaikeasti" motivoitavaa koiraa! Toiminnan aikaansaamisen keinona olen käyttänyt Helinälle hyvin paljon kohteita, sillä ne helpottavat koiraa ja saan homman nopeasti käyntiin. Vahvisteena toimi pitkään vain lelu. Namipalkka laukaisi jahtaamisen (tai vaihtoehtoisesti ovelle jonottamisen, jotta pääsisi omiin puuhiin :D). Aloitimme pikkuhiljaa 1 nami - lelu, jolloin namin arvo nousi ja nykyään pystyn jo palkkaamaan pitkiäkin sarjoja nameilla. Toimintaa on alkanut tulla paljon enemmän ja paljon tiheämmin. Olen tehnyt paljon "mitä Helinä haluaa tehdä" -treenejä, jossa Helinä on itse saanut tarjota mitä tahansa ja olen sitten lähtenyt vahvistamaan sitä. Tämä on vienyt oppimista hurjasti eteenpäin! Turhautuminenkin on siis yksi jahtaamisen laukaisevia tekijöitä. Tässä on vielä paljon työnsarkaa, jotta päästään oppimisessa Jaimen tasolle, mutta hyvällä mallilla ollaan :) Odotan innolla helmikuun Eva Bertilssonin koulutusta, uskon sieltä saavani uusia näkökulmia.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIhZn2z3Cyl6NH0KaavO-9HQ7_dgkEM5gxuZw4dpn084-tXjiIi5bN5Y8O6pJEA-cmkbNc7oNZSP96sgl7P7QijLnSNEas4QZQnQpIvd7nkX7oiZ2JKIFBjIhoXILd9tS5jtBVON3Ij0wp/s1600/12592537_1240397952644021_6267308538162356994_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIhZn2z3Cyl6NH0KaavO-9HQ7_dgkEM5gxuZw4dpn084-tXjiIi5bN5Y8O6pJEA-cmkbNc7oNZSP96sgl7P7QijLnSNEas4QZQnQpIvd7nkX7oiZ2JKIFBjIhoXILd9tS5jtBVON3Ij0wp/s400/12592537_1240397952644021_6267308538162356994_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tähän kuvaan kiteytyy niin monta hienoa asiaa. Helinän ja Elmon suhteen kehittyminen, Helinä rentoilee ja on vielä hakeutunut toisen koiran viereen. Helinä taitaa olla hurmannut meidät kaikki, niin pojat kuin minutkin :)</td></tr>
</tbody></table>
Olen niin tyytyväinen, että otin Helinän! Helinän kouluttaminen on vienyt oman ajattelun ihan uudelle tasolle. On todella mielenkiintoista miettiä ja pohtia koiran hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Pyrin tekemään kaikki ratkaisut Helinän kannalta edullisiksi, en siis aseta tavoitteita itseni näkökulmasta, vaan yritän mahdollisimman pitkälle ajatella tavoitteet koiran näkökulmasta. Mikä käyttäytyminen haittaa, mikä vie eteenpäin ja miksi? Tälläisen koiran kouluttamiseen ei ole valmiita ohjeita, vaan se on kokeilua ja soveltamista. Välillä onnistuu ja välillä kokeilut menevät informatiivisen puolelle ;-)<br />
Huomaan usein istuvani tässä pöydän vieressä ihan vain pohtimassa, hakemassa tietoa ja lukemassa artikkeleita. Tuntuu kovin hassulta, että Jaippiksen kiihtymiseen liittyvät asiat ovat joskus olleet jotenkin vaikeita :D Ja jottei väärinkäsityksiä syntyisi, olen edelleen aivan äärimmäisen kiitollinen, että minulla on juuri Jaime. Ilman oppimismatkaa Jaimen kanssa, en olisi mitenkään voinut ottaa näin haastavaa koiraa. Jaippis on minulle aivan erityinen koira! Niinkuin tietysti kultainen Elmo ja villikko Arttukin, jokainen omalla tavallaan.<br />
Ja onhan tälläisen koiran kanssa eläminen toisinaan rankkaa ja se vie mun ihan kaiken vapaa-ajan, mutta en silti vaihtaisi päivääkään pois, niin antoisaa ja inspiroivaa tämä työstäminen on! Kovin pienistä asioista tulee hyvin merkityksellisiä. Kuten siitä, että Helinä on siirtynyt viereeni nukkumaan. Miten meinaankaan pakahtua aamuisin, kun löydän hänet vierestäni! Tuntuu, että monta lukkoa on auennut tässä ihmisen ja koiran välisessä suhteessa. Mikä aarre Helinä minulle onkaan ja minkä mahdollisuuden oppimiselle olen saanutkaan!</div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/06195467244681210399noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-640259029149753736.post-18260706093423760192015-12-19T00:27:00.001+02:002015-12-20T01:03:36.453+02:00Onko agility urheilua?Agilitykansaa on puhututtanut ja puhututtaa KHO:n ja verottajan päätös siitä, ettei agilityä lasketa urheilulajiksi vaan koirankoulutukseksi. Myöskin valtion liikuntaneuvoston päätöksen mukaan agility ei ole urheilulaji, joka olisi oikeutettu valtionapuun. Päätöksissä esiintyneet perustelut kertovat, että asiaa on valitettavasti katsottu hyvinkin väärästä näkökulmasta. Koska keskustelen aiheesta useasti, päätin nyt avata omaa näkemystäni asiasta näin fysioterapeuttisin lasein katsottuna.<br />
<br />
Valitettavan moni liikuntaharrastus on mennyt siihen pisteeseen, että laji täytyy aloittaa hyvinkin nuorena, jotta on mahdollista harrastaa ja pysyä lajissa mukana. Harvoihin lajeihin pääsee mukaan enää keski-ikäisenä (tai sen ylittäneenä), puhumattakaan että olisi mahdollisuutta päästä kilpailutasolle tai edes treenaamaan muuta kuin ylijäämäaikoina. Agility on äärimmäisen hieno laji juurikin sen vuoksi, että sen voi aloittaa koska vain. Omasta kiinnostuksesta ja harrastamisen intensiteetistä riippuen lajissa on mahdollista kehittyä kilpailutasolle ja jopa arvokilpailutasolle muutamassa vuodessa. Saa harrastaa kevyesti tai täysillä ja kuulua silti joukkoon. Toinen äärimmäisen hieno asia on, että agilityä voi harrastaa niin kauan kuin haluaa. Ikärajaa ei harrastamiselle tai kilpailemiselle ole, eikä myöskään menestymiselle. Agilitystä puhutaan urheiluna usein korostaen sen huippu-urheiluun liittyviä puolia. Sekin on hyvä, mutta mielestäni huomattavasti enemmän pitäisi puhua niistä hyödyistä, joita laji tuo liikunnallisessa mielessä tavalliselle harrastajille.<br />
<br />
Olen viihtynyt lajin parissa jo reilun kymmenen vuoden ajan. Ammatillisesta näkökulmasta katsottuna huomaan usein tulevani hyvin iloiseksi siitä, miten agility liikuttaa ihmisiä. Lajin parista löytyy paljon harrastajia, joilla olisi ammatillisen arvioni mukaan ilman agilityharrastusta kohonnut riski olla hyvinkin inaktiivisia. Kaikkien ei tarvitse nauttia kuntosaliharjoittelusta tai keskuksien ryhmäliikuntatunneista. Kaikki eivät myöskään saa hyvää oloa pelkästään liikunnan riemusta liikkumalla yksin. Mutta kaikki liikkuu mielellään. Koiran kanssa. Paljon. Niin että tulee hiki. Ja hyvä mieli.<br />
Olen onnekkaassa asemassa ja saan valmentaa agilityohjaajia liikkumaan paremmin ilman koiria tehvävissä fysiikkatreeneissä. Treeneissä treenataan kunnolla. Tänään viimeksi tehtiin HIIT-treeniä ja kaikki vetivät täysillä. Kaikilla on yhteinen motiivi treeneissä käymiselle. Halutaan olla parempia agilityohjaajia, ketterämpiä, nopeampia, taitavempia liikkumaan. Agilityharrastuksen kautta innostutaan harrastamaan hyvinkin rasittavaa liikuntaa, juoksemaan intervalleja, pitämään omasta fyysisestä kunnosta huolta, siinä missä koirankin kunnosta. Tänään viimeksi sain halauksen kera kuulla mieltäni aivan erityisesti lämmittävät sanat: "Olet saanut minut taas nauttimaan liikkumisesta." Tätäkään ihmistä en olisi tavannut, jos hän ei harrastaisi agilityä.<br />
<br />
Agilitysuoritus on motorisesti hyvin vaativa suoritus, jossa tarvitaan nopeutta, koordinaatiokykyä, voimaa ja tasapainoa. Useat ohjauskuviot kovasta vauhdista ovat todella vaativia. Koiran rinnalla ei siis vain voi juosta eteenpäin, vaan on pystyttävä muuhunkin. Ja koska näin on, vaatii lajissa kehittyminen paljon harjoittelua. Kilpailusuoritus kestää 30 sekunnista minuuttiin. Tuon ajan ohjaaja juoksee ja ohjaa koiraansa erilaisin ohjauskuvioin 100-200 metrin radan. Kuten hyvin monissa muissakin lajeissa, todellinen työ tehdään harjoituksissa. Agilityharjoitukset esteillä kestävät yleensä n. 10-15minuuttia. Treenien jälkeen ohjaaja lähes aina on hyvinkin hengästynyt ja hikinen. Harjoittelua edeltää 20-30min tehokas lämmittely yhdessä koiran kanssa ja yhtä pitkä jäähdyttely. Yksi agilityharjoitus sisältää siis vähintään tunnin aktiivista liikkumista. Koska koiran fyysisestä kunnosta on huolehdittava, sisältää agilityohjaajan viikko paljon lenkkeilyä, kävely-, juoksu-, ja intervalliharjoittelua koiran kanssa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dzg7BdSSIKCyBkUFwGmndoWaqWzOsW3zTKgxZwTFUtxsvtxHTPuc6_kmKuspmkCGkuV71YpItF8D5yxRgO9Ew' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Kyllä, hengästytti!</div>
<br />
<br />
Tämä ihmisryhmä, joka saattaisi ilman agilityharrastusta olla hyvinkin inaktiivinen, liikkuu siis moninkertaisesti liikuntasuositusten yli harrastuksensa vuoksi. Ja toteuttaa vielä rasittavaksi luokiteltua aerobista harjoittelua useaan kertaan viikossa. Liikunnan positiiviset ja ennaltaehkäisevät vaikutukset moniin kansantauteihimme on todistettu monesti, enkä niitä tässä lähde enää sen koommin avaamaan. Totean vain, että se että liikunnasta muutoin nauttimaton ihminen lähtee joulukuisessa pimeydessä vesisateeseen juoksemaan, on suoranainen ihme. Agilityurheilu on kansanterveydellisestä näkökulmasta todellinen kultakaivos, johon todella kannattaa sijoittaa, sillä se aivan varmasti maksaa itsensä yhteiskunnalle moninkertaisesti takaisin. Oman arvonsa ansaitsee myös lajin (liikunnan, urheilun) tuoma psyykkinen hyvinvointi ja sen massiiviset vaikutukset ihmisen elämään.<br />
<br />
On hienoa saada olla mukana ja vaikuttaa näin hienon urheilulajin parissa!Tiinahttp://www.blogger.com/profile/06195467244681210399noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-640259029149753736.post-39901422537896116112015-10-25T00:29:00.001+03:002015-10-25T09:18:36.038+02:00Tavoitteena Hyvinvoiva Helinä - Taikamaton kyydissä!<b>Helinän</b> kanssa yksi eniten hyödyntämäni harjoite on ollut mattoharjoitus. Harjoite löytyy Leslie McDevittin Control Unleashd -kirjasta "Go to mat" -nimellä. Jaimen rauhoittumisharjoituksissa olen jo muutama vuosi sitten hyödyntänyt mattoa, mutta Helinän myötä olen havahtunut sen hurjan moneen soveltamismahdollisuuteen ja niin siitä onkin tullut varsinainen Taikamatto :)<br />
<br />
Jotta matosta saisi koiralle toimivan kohteen, on ensisijaisen tärkeää tehdä kohteesta koiralle mukava ja saada koira haluamaan kohteelle. Siksi toiminnan aikaansaamisen keinona kannattaa käyttää sheippaamista, jossa vaihe vaiheelta positiivisen vahvistamisen kautta rakennetaan toivottua käyttäytymistä. Esim. 1. Koira astuu matolle yhdellä jalalla. 2. Koira seisoo matolla 3. Koira istuu matolla 4. Koira makaa matolla jne. Nameilla houkuttelua en käytä, sillä haluan, että koira aina oma-aloitteisesti hakeutuu matolle nähdessään sen. Koiralle tulee opettaa default-asento eli oletuskäytös matolle. Helinän tapauksessa asento on maassa, pää maassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVUtGyMYVC0jqGU1JWJhw3EntQSqmBj7H_F0W7CMwedTEcsUIVKquQFus2MSBFwdgpO7SXIZ7nugWZXG-QKpHZu5m-D6vO73PUe0_s4Im7MndF5YplObHw8Cwrkt5YH_e4mOBUVRmMUuE2/s1600/11212470_10204452390055781_1134009973_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVUtGyMYVC0jqGU1JWJhw3EntQSqmBj7H_F0W7CMwedTEcsUIVKquQFus2MSBFwdgpO7SXIZ7nugWZXG-QKpHZu5m-D6vO73PUe0_s4Im7MndF5YplObHw8Cwrkt5YH_e4mOBUVRmMUuE2/s400/11212470_10204452390055781_1134009973_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kylässä harjoittelemassa mattoa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<b>Taukokäyttäytyminen/Rauhoittuminen</b><br />
Useimmiten mattoharjoitteiseen törmää taukokäyttäytymisen yhteydessä. Se onkin koulutushetkiin oivallinen väline kertomaan koiralle, että nyt saa luvan hengähtää. Tauot ovat koulutuksessa hyvin olennaisia ja kun koira osaa rentoutua tauolla, sen oppiminen on tehokkaampaa. Mattoharjoitteiseen voi yhdistää esimerkiksi Off Switch -harjoitteen, jossa rauhallisesta käyttäytymisestä saa kiihdyttävän vahvisteen.<br />
Myös pidempikestoista rauhoittumista voi opettaa maton kautta. Alkuopetus kannattaa tehdä kotona, rauhallisessa ympäristössä, jossa koiran on helppo rentoutua. Mielentilaa voi harjoittaa, kun pentu on väsynyt. Pennun voi ottaa vaikka lattialle vierelleen maton päälle ja silitellä sen rauhalliseksi, mikäli pentu pitää silittelystä.<br />
<br />
<b>Jahtaamiskäyttäytymisen katkaiseminen</b><br />
Helinän tullessa minulle reilu puoli vuotta sitten, se vain ramppasi sisällä edestakaisin jahdaten varjoja ja valoja. Jahdatessaan ei ollut kiinostunut muista ihmisistä, eikä koirista. Se käyttäytyi maanisesti, eikä sitä ollut mahdollista houkutella nameilla/leluilla pois tilastaan. <a href="http://elmojeejee.blogspot.fi/2015/05/hyvinvoiva-koira-tavoitteena-hyvinvoiva.html" target="_blank">Aiempi kirjoitus Helinästä.</a><br />
<br />
Ensimmäisenä targettina koulutin Helinälle maton puhtaasti sheippaamalla. Helinä oli jo edellisessä kodissaan oppinut leuka maassa maahanmenon ja nopeasti se alkoikin tarjota sitä. Matosta tuli Helinälle hyvin mukava kohde. Kun Helinä osasi kohteen, asettelin kolme mattoa sen ramppaamisväylille sisälle. Kolmantena päivänä se tarjosi maahanmenoa matolle kesken jahtaamisen! Ja tällöin sen pystyi palkkaamaan, vaikka siis juuri aiemmin kesken jahtaamisen, se ei ollut nameista/leluista kiinnostunut. Mattojen kautta aloin saada kontaktia Helinään ja mikä tärkeintä, se oma-aloitteisesti katkaisi jahtaamiskäyttäytymistään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEH1lsBr8gu2ZnmkfHERsKkzOJ7XjHaVlZfqqClS__2brfc9hTGrKhhCdroB7JPZD-97m3s-zMdOTmDFoPEtbTaiSZwee_88wx3cHduBnG6QxQUv1ZIwvN6tOgNnT2cLukj51DYBC0FuN1/s1600/2015-04-14%252B13.07.57.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEH1lsBr8gu2ZnmkfHERsKkzOJ7XjHaVlZfqqClS__2brfc9hTGrKhhCdroB7JPZD-97m3s-zMdOTmDFoPEtbTaiSZwee_88wx3cHduBnG6QxQUv1ZIwvN6tOgNnT2cLukj51DYBC0FuN1/s400/2015-04-14%252B13.07.57.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva Helinän ensimmäiseltä viikolta. Eläinlääkärissäkin matto toimi, <br />
vaikka maha oli pienellä kovin kipeä suolistotulehduksen vuoksi.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<b>Vastaehdollistaminen</b><br />
Kun koira on oppinut rennon mielentilan mattoon, voi mattoa alkaa hyödyntämään tilanteissa, jotka ovat jännittäviä koiralle. Helinälle hyvin monet ympäristön ärsykkeet ovat olleet haasteellisia ja olemme harjoitelleet maton lisäksi paljon LAT:iä, Off Switchiä ja luopumista. Mitä enemmän toimivia työkaluja on käytössä, sitä paremman lopputuloksen saa :) Mattoharjoitusta siirsin pikkuhiljaa vaikeimpiin ympäristöihin, ensin kotipihan ympäristöön ja siitä aina asteittain vaikeimpiin paikkoihin. Helinän tapauksessa olen käyttänyt mattoharjoitusta siedättämään mm. valojen päälle/pois kytkemistä ja puhelimen kimeää pirinää, jotka ovat olleet voimakkaita laukaisijoita jahtaamiskäyttäytymiselle.<br />
<br />
Erilaisiin ympäristöihin siedättämiseen olin tehnyt treenisuunnitelman, jossa kahdessa viikossa kävimme 9 erilaista paikkaa läpi (leikkipuisto, jalkapallokenttä, ostoskeskuksen ulko-oven läheisyys, koirahalli, koulunpiha, hevosmaneesin edessä jne..). Kun olimme käyneet paikat maton kanssa läpi, seuraavan kahden viikon aikana kävimme samat paikat ilman mattoa. Vaikeimpiin ympäristöihin otin maton apuvälineeksi myös toisella kerralla onnistumisen maksimoinnin toiveessa. Treenit kestivät muutaman minuutin. Kun koira rentoutuu ympäristössä, harjoite loppuu. Liian pitkät altistukset provosoivat koiraa reagoimaan sen väsytessä, joten on tärkeää pitää treenit lyhytkestoisina.<br />
<br />
Vanhassa asuinympäristössämme, meidän tuli kävellä n. 150m ennen kuin pääsimme metsään. Aamuisin tämä pätkä oli täynnä ärsykkeitä ja Helinän oli hyvin vaikeaa kulkea matka reagoimatta. Käytin mattoharjoitusta myös <b>mielentilan muokkaamiseen</b>, eli kävin yömyöhällä tekemässä mattoharjoitusta tienpätkällä, kun ympäristö oli ärsyykkeetön ja sillä loin Helinällä turvallisempaa oloa. Tämä toimi oivasti ja Helinä oli huomattavasti rennompi aamuisin, jolloin ärsykkeiden sujuva ohittaminen mm. LAT-harjoitetta hyödyntäen oli mahdollista.<br />
<br />
Erittäin toimivaksi harjoitteeksi olen kokenut<b> uusien ympäristöjen kohtaamis-harjoitteen</b> maton avulla. Usein autosta ulos tullessaan koirat ovat jännittyneessä/kiihtyneessä mielentilassa ja niihin saattaa olla vaikeaa saada kontaktia. Helinän tapauksessa sitä jännitti/pelotti uudet ympäristöt ja mielentilaa autosta poistumiseen tuli muuttaa. Asetin maton n. 5 metrin säteelle autosta ennen kuin päästin koiran ulos. Kun koira pääsi autosta ulos, se ehti katsoa ympäristön ja nopeasti bongata sieltä maton ja tarjota maahanmenoa matolle. Kun Helinä oli hetken tehnyt mattoharjoitetta ja olin päässyt paljon palkkailemaan sitä, pystyi se lähtemään paljon rennommin matolta liikeelle. Tämän harjoitteen tavoitteena on viedä uuteen ympäristöön jotain tuttua ja turvallista, joka keskeyttää koiran jännittyneen olotilan ja antaa sille vaihtoehtoisen tavan toimia. Tätä käytän melko paljon edelleen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipuv8aAIWLZDerkO3NNXiGUNQbxqSp9kqcIGKFA5EIxYN9VfCbQon4sT7uMX-t02iS1unwL94uWvJn4TN7QtZBYBnnpywGkThaWeiPKwfxykbIGz0_3Ufwz45NYBNnKiFMTe2eFo83vGXk/s1600/11216271_10204466975220401_1439596850_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipuv8aAIWLZDerkO3NNXiGUNQbxqSp9kqcIGKFA5EIxYN9VfCbQon4sT7uMX-t02iS1unwL94uWvJn4TN7QtZBYBnnpywGkThaWeiPKwfxykbIGz0_3Ufwz45NYBNnKiFMTe2eFo83vGXk/s400/11216271_10204466975220401_1439596850_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ystävykset nukahtaneet matolle.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
Rentouttavia mattotreenejä!</div>
<br />Tiinahttp://www.blogger.com/profile/06195467244681210399noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-640259029149753736.post-80367700979078022512015-03-11T23:54:00.000+02:002015-03-12T00:32:28.547+02:00Hyvinvoiva koira - Tärkeintä on fiilis!Olen lukenut hurjan monta mielenkiintoista vastinetta Hyvinvoiva koira -haasteelle! Iso kiitos niistä :) Ihanaa, että aihe on herättänyt ajattelemaan!<br />
<br />
Tällä kertaa pohdituttaa harrastajien asenne :) Positiivisuus aiheena on ollut viime aikoina tapetilla. Osalla niin, että on/haluaa olla aidosti positiviinen, osalla sitten taas sarkastisen vivahteen kautta. Ihmisen asenne ja tapa ajatella ylipäätään elämästä, vaikuttaa tottakai myös koiraan ja harrastamiseen. Mutta voiko kilpailla tavoitteellisesti treenaamalla vain hyvällä asenteella? Ja mikä on "hyvä asenne"? Onko tavoitteellisen tosiharrastajan ilme totinen ja "matkasta nauttiminen" vain kukkahattujen ja epäonnistujien klisee?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRVsdLVpV_-JNkBgXXIwkz8N1ioRL6YXWZxsMbelIe9YdUO-SKhu90S_Fag7PD819sdfImkPjOsLXrM13v-BwsdtJoaKPZeA5GeDjDnR7LgqqzXS-Of71hPZDDK6FBGCZD9kOUCnANWDqN/s1600/10376753_10152598158936198_7690426919183146705_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRVsdLVpV_-JNkBgXXIwkz8N1ioRL6YXWZxsMbelIe9YdUO-SKhu90S_Fag7PD819sdfImkPjOsLXrM13v-BwsdtJoaKPZeA5GeDjDnR7LgqqzXS-Of71hPZDDK6FBGCZD9kOUCnANWDqN/s1600/10376753_10152598158936198_7690426919183146705_n.jpg" height="400" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Yhteiskuntamme tapa ajatella ruokkii virhekeskeisyyttä ja virheisiin tarttumista. Ei voi kehittyä, jos ei tartu virheisiin, eikä mihinkään saa olla tyytyväinen. Aina on parannettavaa. Niin varmasti onkin, mutta voisiko virheitä työstää olematta stressaantunut tai kireä/vihainen? Suomen olympiajoukkueen valmentaja (yleisurheilun puolelta) luennollaan kertoi, kuinka suomalainen valmentaja suorituksen jälkeen kertoo 10 huonosti mennyttä asiaa, joista yhteen osaa kertoa parannusehdotuksen, siinä missä jenkkivalmentaja pulputtaa 10 mahtavasti mennyttä asiaa (huonostakin suorituksesta) ja mainitsee loppuun yhden kehitettävän asian, johon hänellä on jo resepti. Urheilijoiden kisojen jälkeisistä lausunnoista peilautuu aika hyvin tämä tapa valmentaa ja ylipäätään ajatella. Tuloslistastakin voimme päätellä jotain tapojen tehokkuudesta? Me olemme koiriemme valmentajia. Millaisia valmentajia haluamme koirillemme olla?<br />
<br />
Agilitypuolella on aloitettu käyttämään "valmentaja" -termiä, jonka kautta mielestäni vastuu harrastajasta kasvaa. Valmentajan tulisi hallita kokonaisuus kilpailuvuoden jaksoittamisesta aina koiran oikeanlaiseen ruokavalioon asti ja auttaa myös psyykkisen puolen haasteissa. Millaisen valmentajan sitten miellämme hyväksi? Sellainen, joka kiinnittää huomiota kantapään ja pikkurillin asentoihin, kuulostaa pätevältä ja asiansa osaavalta. Ja niin varmasti onkin. Joku toinen taas saattaa huomata samat kantapään asennot, mutta tekee tietoisen valinnan ja jättää niistä sanomatta, jottei ihmisen suorittaminen menisi liian tekniseksi fiiliksen kustannuksella, mikäli kantapään asennolla ei ole vaikutusta ohjauskuvion onnistumiseen ja ihmisen liikkuminen näyttää helpolta. Kumpi sitten on todellisuudessa tehokkaampi tapa? Valmentajat/kouluttajat ja treenikaverit opettavat meille huomaamattaan myös ajattelutapaa. Jos suoritus aina treeneissä keskeytetään virheeseen (vaikka pitkään kaarrokseen, tai yhteen kontaktin putoamiseen seuruussa), tottakai ihminen lopettaa yrittämisen myös kisaradalla, kun yksi kaarros falskaa. Usein puhutaankin siitä, kuinka menestyminen on ohjaajan päästä kiinni. Ja niinhän se onkin. Mm. Frickistä on kuulunut väitteitä, ettei hän oikeasti osaa agilityä, eikä ole teknisesti yhtä taitava kuin moni muu. Aika hurjaa voittaa maailmanmestaruus monta kertaa olematta taitava! Tuntuu kummalliselta, että tarvitsee edes ihmetellä, miksi meillä on paljon teknisesti hurjan taitavia harrastajia, joiden osaaminen ei kisoissa tule esille. Virhekeskeisyys tappaa fiiliksen. Ja fiiliksen puuttuminen tappaa onnistumisen mahdollisuuden.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXNGtegsNHLfY7OLrJJPb5kPvXCcBJ1TJk2GFtm3iyzM5s9fCckvMFjaaYrH9FG4zMNnJsFIIuadozcH0iloZeuf5S7n2fIrk7AAyDmR0t5pLFoSNgU0uKwxNgfS9FS0oclZc_9gs9j0mk/s1600/10917863_10152583294231198_6210608117196462283_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXNGtegsNHLfY7OLrJJPb5kPvXCcBJ1TJk2GFtm3iyzM5s9fCckvMFjaaYrH9FG4zMNnJsFIIuadozcH0iloZeuf5S7n2fIrk7AAyDmR0t5pLFoSNgU0uKwxNgfS9FS0oclZc_9gs9j0mk/s1600/10917863_10152583294231198_6210608117196462283_n.jpg" height="400" width="326" /></a></div>
<br />
<br />
Jotta voisi menestyä, on tiedettävä mitä tietä pitkin kulkee. Jatkuvasti eri kouluttajilla ravaaminen ei takaa menestymistä. Jotta voisi menestyä, on <u>itse</u> ymmärrettävä mitä tekee ja miksi ja pysyttävä siinä linjassa. Pysäytetään treeni sitten missä kohtaa tahansa, kysymyksellä "mitä teet ja miksi?", pitäisi ohjaajalla olla välitön vastaus valmiina. Vain ymmärtämisen kautta voi tulla paremmaksi. Ja kun ymmärtää mitä tekee, on myös helpompi treenata hyvällä asenteella. Jatkuva metodin vaihtaminen stressaa ja aiheuttaa informaatiotulvan, joka ei anna aikaa ajattelulle ja ymmärtämiselle.<br />
Koiran ymmärtäminen on myös äärimmäisen tärkeää. Pitäisi pystyä olemaan avoin koiralle ja sen tunnetiloille ihan joka treeneissä. Samaan muottiin laittaminen on todellista ajanhaaskausta. Olemme ihmisinä erilaisia ja niin ovat koirammekin. Ja hyvä niin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN055cNciNuN_KthOKk5DPTOIHET3alGTPPVAaiIlYHjLnDIt4AT_iyHLtJmPbTfiTKaTCvJuZGztr11qIEnDPNxT_kWd_w79jsNYPx1ehm5Y-n-tsMP7KLLYA9Dm8QO8P_xmwIC90J1Ea/s1600/1525288_10152542321601198_1179916829558646814_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiN055cNciNuN_KthOKk5DPTOIHET3alGTPPVAaiIlYHjLnDIt4AT_iyHLtJmPbTfiTKaTCvJuZGztr11qIEnDPNxT_kWd_w79jsNYPx1ehm5Y-n-tsMP7KLLYA9Dm8QO8P_xmwIC90J1Ea/s1600/1525288_10152542321601198_1179916829558646814_n.jpg" height="400" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
Se, miten käyttäydymme ja millä asenteella treenaamme, kumpuaa varmasti hyvin pitkälti siitä MIKSI harrastamme viikosta ja vuodesta toiseen? Haluammeko menestyä jossain tietyssä lajissa? Saavuttaa koiralle titteleitä? Vai haluammeko oppia paremmiksi koirankouluttajiksi? Aktivoida koiraa? Mistä saamme motivaatiomme?<br />
Etenkin agilitykisoissa on ollut puhetta vallitsevasta ilmapiiristä, joka on lipsahanut turhan vakavan puolelle, ainakin osittain. Onneksi näin ei jokapuolella ole, mutta yksikin on liikaa. <u>Aikuiset</u> ihmiset käyttäytyvät järkyttävästi. Paha olo tarttuu, eikä sen vallitessa uskalla hihkua omista onnistumisistaan. Kun kisaaminen vielä on mahdollista joka viikonloppu, tarttuu negatiivisuus pikkuhiljaa, jos ei sen torjumiseen keskity. Kisoissa muilta saadut negatiiviset/arvostelevat kommentit ovat täysin tarpeettomia. Joskus jaksoin jäädä miettimään niitä, enää en. Lähinnä minua säälittää, sillä ihminen, joka kokee tarvetta arvostella negatiivisesti muita, todennäköisesti voi huonosti ja puhuu myös itselleen hyvin rumasti. Olen poistanut mahdollisuuden näiden kommenttien kuulemiselta, juoksemalla hallista ulos palkkaamaan koiraa. Palkkauksen ja jäähdyttelyn jälkeen kentän laidalle palatessani, pahanilmanlinnut ovat jo liian kiireisiä arvostelemaan muita, muistaakseen suoritukseni. Tehokasta, suosittelen :)<br />
<br />
Jossain koulutuksessa neuvottiin treenaamaan tokoa vakava ilme naamalla, sillä kisoissakin tekee niin. Ostin ajatuksen kisojen ja treenien samanlaisuudesta, mutta sen sijaan, että harjoittelee jäykkänä olemista, voisiko tavoitteena ollakin rento ilme kisoissa? Edellisviikonlopun tokon karsintakokeessa Mujunen avauksessaan toivoi iloisia ilmeitä vakavien sijaan ja lupasi heti tulevan enemmän pisteitä, mikäli astuu hyväntuulisena kehään. Koiran on huomattavasti helpompi olla rento ja iloinen, kun ohjaaja viestii hyväntuulisuutta. Hieno kokeen avaus. Kisailmeellä on mahdollisuus vaikuttaa koko kisatunnelmaan. Siis hymyillään!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6OagJtD2iqlxd-P7xDQhd6ZK-v-bfOZD2TrL51ijB6U9aVh8ha4wBAzpSCwz8hT9FiG6Yn_h8ksVjYKVGPddTLdIlf2F9VviwAzvwcL6OWYqJKxn_VZkS6sWTcyvefQH5hLrRlcPjvQoz/s1600/934747_10152621615306198_14783243655241897_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6OagJtD2iqlxd-P7xDQhd6ZK-v-bfOZD2TrL51ijB6U9aVh8ha4wBAzpSCwz8hT9FiG6Yn_h8ksVjYKVGPddTLdIlf2F9VviwAzvwcL6OWYqJKxn_VZkS6sWTcyvefQH5hLrRlcPjvQoz/s1600/934747_10152621615306198_14783243655241897_n.jpg" height="268" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Olen aikoinani lähtenyt mukaan negatiivisuuden kierteeseen. Jaimen kanssa agility oli todella haasteellista ja sisäiset ja ulkoiset odotukset ja tulostavoitteet olivat täysin epärealistisia koiran ominaisuuksiin nähden. Se aiheutti kireän fiiliksen, josta oli hauskuus kaukana. Jo edellisenä iltana ahdisti lähteä kisoihin ja arvata saattaa ettei sillä asenteella nollia tullut. Onneksi havahduin siihen, että se ei ole sellainen tapa, jolla haluan harrastaa. Kireys ja itkeminen eivät ole minua, eikä etenkään koiriani varten. Monen muutoksen kautta alkoi asennetyö takaisin siihen puhtaasti positiiviseen ajattelumaailmaan ja tapaan treenata. Tällä hetkellä olen tyytyväinen sekä omaani, että koirieni asenteeseen tehdä :) Olen äärimmäisen tarkka asenteestani agilityssä (muissa lajeissa haasteita ei koskaan ole ollutkaan). Päätin asennemuutoksen tehtyäni 2,5v sitten, että jos kisaan yhdenkin startin huonolla asenteella, se on välittömästi 3kk:n kisatauko, piste. Yhtään jäähyä ei ole tarvittu, eikä pitäisikään olla. Eikä ole sattumaa, että asennemuutoksen aloituksen jälkeen olemme myös saavuttaneet tuloksia. Mutta se on sivuseikka.<br />
<br />
Elämän monella muulla osa-alueella "hyvällä fiiliksellä" toimiminen ei välttämättä ole mahdollista. Mielestäni koiraharrastus on laji, jossa on täysin mahdollista päästä huipulle asti, treenaamalla hyvällä fiiliksellä. Asennemuutos on pitkä tie, mutta se todella kannattaa. Yltiöpositiivinen ei tarvitse olla. Sekin on kuormittavaa, jos se ei ole ihmiselle luontainen tapa toimia. Hyvän mielen ja fiiliksen kuitenkin omistaa jokainen? Uskalla kyseenalaistaa asenteesi! Jos se kaipaa muutosta, ryhdy toimeen. Mieti mikä aiheuttaa sinussa huonoa fiilistä? On tärkeää, että uskoo omaan tapaansa toimia ja treenaa sellaisessa ympäristössä ja sellaisten ihmisten kanssa, jotka tukevat omaa ajatusmaailmaa.<br />
<br />
Koiraharrastus on voimaannuttavaa, niitä ihania arjen hetkiä, kun saa jättää muut murheet hyllylle ja elää ja olla hetkessä!Tiinahttp://www.blogger.com/profile/06195467244681210399noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-640259029149753736.post-61285661201044779112015-02-01T09:49:00.002+02:002015-02-01T10:11:24.733+02:00Hyvinvoiva koira - Astetta syvemmälleHuh, sosiaalisen median voimaa :) <a href="http://elmojeejee.blogspot.fi/2015/01/hyvinvoiva-koira-haaste-heitetty.html" target="_blank">Edelliselle kirjoitukselle</a> on jo liki 4000 lukukertaa, hurjaa!<br />
<div>
Kiitos kaikille lukeneille, ajatelleille, kommentoineille ja jakaneille! :)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nyt kun aihe on esillä, rohkenen avata sitä vielä hieman syvemmin :) Käsittelen tässä tekstissä tarkemmin koiran treenaamista. Suurimmassa osassa kommentointeja on tartuttu fyysiseen puoleen ja harrastusten fyysiseen rasittavuuteen, joten aloitetaan siitä. Pointti kirjoituksessani oli, että mietittäisiin, mikä todella on <u>järkevää</u> treenaamista ja mikä ylikuormittavaa. Harrastaminen itsessään ei ole huonosta, harrastaminen koiraa ylikuormittavasti sen sijaan on. Harrastavan koiran elämä voi olla yhtä laadukasta, tai jopa parempaa, kuin ei-harrastavan koiran elämä, lopputulos on ohjaajasta/omistajasta kiinni.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhVDbXMuhJYRkZFFFkgNUf0xl0w9VkgYgKNhLpqro-JRvf41eAVGTgLhmTNMTjku-0cITZNhyLh01Yc8DBfk6fZ77gHX81rr0f9DWuAsSlRbW7_fBWHf-_QqxSfNeU2edNJYUjTSb9OfHN/s1600/images.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhVDbXMuhJYRkZFFFkgNUf0xl0w9VkgYgKNhLpqro-JRvf41eAVGTgLhmTNMTjku-0cITZNhyLh01Yc8DBfk6fZ77gHX81rr0f9DWuAsSlRbW7_fBWHf-_QqxSfNeU2edNJYUjTSb9OfHN/s1600/images.jpg" height="268" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Huippu-urheilijoiden vuosi jakaantuu peruskuntokauteen, kilpailuihin valmistavaan kauteen, kilpailukauteen ja lepokauteen. Kuinka monen tavoitteellisesti kilpailevan koiran vuosi jakaantuu näin? Onko koirasi vuosi 2015 suunniteltu tältä pohjalta? Nykyiset kilpailuolosuhteet mahdollistavat ympäri vuoden kilpailemisen. Jos starttimäärät huitelevat 50 startissa/vuosi, peruskuntokautta ja lepokautta siihen tuskin mahtuu. Arvokilpailut sijoittuvat useimmiten kesän alkuun, eikä sinne voi mennä kylmiltään, joten kilpailukausi aloitetaan jo varhain keväällä. EO-pisteitä taas metsästetään ympäri vuoden ja kilpailu on usein kovinta vuoden lopussa. Ja tokihan ne karsintatuloksetkin on kerättävä. Keväästä vuoden loppuun tulee äkkiä 9 kuukauden aktiivinen kilpailujakso. Siitä jää 3 kuukautta levolle, peruskuntokaudelle ja kilpailuun valmistavalle kaudelle. Riittääkö se? En usko, että riittää. Missään ihmispuolen huippu-urheilulajissa ei ole ympäri vuoden mittaista jatkuvaa kilpailukautta, jonka aikana kilpailtaisiin yhtä paljon.</div>
<div>
Tokossa on sama juttu. Karsintakokeet alkavat joulu-tammikuussa ja kestävät maaliskuuhun, arvokisat ovat kesällä ja piirinmestaruudet syksyllä. Eipä jää aikaa kunnon taukoiluun ja peruskuntokauteen. Jos harrastaa sekä agilityä, että tokoa tähdäten arvokisatasolle, lepokauden mahdollisuudet ajoittuvat eri kuukausiin. Koira ei siis välttämättä saa kunnollista lepotaukoa koko vuonna. Nykyisillä säännöillä lepo- ja peruskuntokauden pitäminen on vain omistajan vastuulla, kilpailusysteemi ei tue tehokasta treenaamista. Nuoria, 2-3 vuotiaina loppuunpalaneita/vammautuneita koiria on surullisen paljon. Kuinka voi olla edes mahdollista, että vain kahdessa vuodessa ollaan saatu koira loppuun?<br />
Onko sitten tarpeellista kisata vuoden ympäri? Olisiko mahdollista päästä tavoitteisiin vähemmälläkin kisaamisella? Ja jos pitää kisata ympäri vuoden saavuttaakseen tarvittavat tulokset, onko ohjaajan tavoite silloin realistinen? Onko kilpailukautta todella suunniteltu, vai onko jatkuva kilpaileminen vain tapa, johon ollaan totuttu? Mikä on vuoden päätavoite ja mikä on suunnitelma sen saavuttamiseksi?</div>
<div>
Pk-puolella tauon pitäminen maastoista on helpompaa talven vuoksi. Siellä kysymys onkin ehkä enemmän peruskuntokauden toteutumisesta. Jos talvi ollaan löhöilty, voiko koiraa laittaa huhtikuussa suorittamaan 3lk:n kilpailua kaikkine osa-alueineen?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vuositasolta viikkotasolle. Mikä sitten on sopiva määrä? Yleisin vastaus tähän on, että "en treenaa liikaa". Mutta mitä se tarkoittaa? Kuulostaako agilityssä sopivalta viikkomäärältä yhdet ohjatut + yhdet omatoimitreenit + viikonloppuna 3 starttia? Tiina kommentoikin edelliseen postaukseen maitohappojen poistumisesta elimistöstä. Jos harjoite menee anaerobisen puolelle, maitohapon poistuminen elimistöstä kestää jopa 48 tuntia. Milloin koira palautuu? Esimerkkiharjoitusmäärän lisäksi ei esim. ole mahdollista tehdä ylämäkitreenejä/intervallitreeniä (tai tykittelyä muiden koirien kanssa), ilman että olisi suuri riski fyysiseen ylikuormittumiseen. Olin Suomen Valmentajien luennolla viime vuonna. Olympiajoukkueen valmentajaa siteeratakseni "Vain idiootit (lasten/nuorten jalkapallovalmentajista kyse) harjoituttavat pelkästään lajitreeniä. Nykyisellä tietomäärällä pitäisi ymmärtää lajia tukevien harjoitusten tärkeys." Aika monen valmentajan katse tipahti lattiaan. Miten käy meidän?</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viikkotasolta harjoitetasolle. Treenivideokoosteita katsoessa, nopeasti laskettuna hyppyjä tulee yhteen treeniin helposti 150-200, 15min treenissä. Kokeileppa tehdä jännehyppy-juoksu 6m-jännehyppy-juoksu 6m...200 kertaa. Ja sitten seuraavana päivänä sama uudestaan. Ja siitä sitten tekemään samasta harjoitteesta paras mahdollinen suoritus kilpailuihin?</div>
<div>
Harjoittelun pitäisi siis olla monipuolista ja palautumiseen pitäisi varata riittävästi aikaa. Treenien kesto ja teho tulisi olla ennalta suunniteltua. Koiran treenaaminen joka kerta hapoille asti ei ole järkevää treenaamista. Mutta entä sitten yksityistunnit? Taikka treeniviikonloput, joissa harjoituksia on 4-8 kahden päivän aikana? Treenien sisältö? Kuinka paljon koira tekee toistoja oppiakseen jotain ja kuinka paljon siksi, että me emme saa ohjattua kohtaa sujuvasti? Miten tokossa? Kuinka paljon viikossa seuruutamme koiraa vasemmalla? Seuruutammeko yhtä paljon oikealla? Entäpä kaukojen tekniikkatreenit? Montako toistoa teetämme ja onhan myös vatsalihaksia voimakkaasti kuormittavista kaukoharjoitteista vapaapäiviä (eikä niinä päivinä ole esim. hyppyjä)?</div>
<div>
Harvoin treenaavilla on ihan yhtälailla suuri riski koiran ylikuormittumiseen. Jos treenataan vähän, eikä arki sisällä lajityypillistä harjoittelua (esim. intervallitreenit), on hapoille asti treenatulla koiralla suurentunut vamma- ja ylikuormittumisriski.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg78N3YUDab006WUM_m4k2HYh20D8RpBAeVdTF3ZNz3Rh1Yu82OEp3VzE6UfesTmGYepZVa8jkZbADm9vh-68C_XBLbkUV7c9urtmOBq2OQ-2_VRY2wBHAahrOZJKeThjXZy5_-XSY9ZSeO/s1600/large+(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg78N3YUDab006WUM_m4k2HYh20D8RpBAeVdTF3ZNz3Rh1Yu82OEp3VzE6UfesTmGYepZVa8jkZbADm9vh-68C_XBLbkUV7c9urtmOBq2OQ-2_VRY2wBHAahrOZJKeThjXZy5_-XSY9ZSeO/s1600/large+(1).jpg" height="311" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Psyykkistä puolta ei sovi unohtaa ja se ansaitsisikin enemmän huomiota. Henkinen ylikuormittuneisuus on aivan yhtä pahasta kuin fyysinen ylikuormittuneisuus ja usein nämä kulkevatkin käsi kädessä. Kilpailu on nykyään kovaa ja pienetkin virheet voivat olla koirakon (=ohjaajan) menestykselle kalliita. Tulee esiin ilmiö, jossa koiraa halutaan kontrolloida voimakkaasti. Valitettavasti tätä ei useinkaan tehdä niin, että rakennettaisiin liikkeitä pienistä palasista kokonaisiin liikeketjuihin, vain oikeista toiminnoista palkitsemisen kautta ja sitä kautta vahvistettaisiin sekä koiran, että ohjaajan itsevarmuutta liikesuorituksissa. Kontrollintarve luo ilmiön, jossa koira halutaan varovaiseksi ja tarkaksi erilaisin metodein. Vaikka rankaisuun keskittyvillä metodien toimivuudesta ei ole tieteellistä näyttöä, niin siitä huolimatta sitä näkyy käytettävän hyvin paljon useissa lajeissa. Selitysmalleja löytyy monia, kuten "koiran täytyy tietää milloin se tekee oikein ja milloin väärin". Totuus on, että koira tekee juuri niin kuin sille on opetettu. Jos se tekee virheen, kuinka voimme huomauttaa koiraa, kun itse olemme toiminnon vahvistaneet? Ylikuormittuneessa tilassa ajatustoiminta häiriintyy ja koira palaa herkästi ensin opittuun toimintamalliin. Sillä, että huomautamme koiraa ja kuormitamme sitä, saamme todennäköisesti virheen vain voimakkaammin esille.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
On olemassa myös käsitteitä, kuten "keskittymishäntä". Tällä ymmärtääkseni perustellaan sitä, että koira on paineen kautta koulutettu seuraamisessa tarkaksi ja kropasta puuttuu rentous, sekä heiluva häntä? Kun kerran tiedämme, että koira tuottaa toimintoja, jotka ovat sille kannattavimpia, mihin tarvitsemme huomauttamista/pakotteita? Jos haluamme koiran pystyvän optimisuorituksiin, miksi stressaamme sitä yli? Olisi aivan kamalaa olla työpaikalla, jossa jokaisesta virheestä rangaistaisiin. Jos toimistotyöläinen saisi haukut jokaisesta väärästä tietokoneen näppäimen painamisesta, kuinka kauan hän tulisi motivoituneena töihin? Mikä vaikutus sillä on, että virheistä saisikin haukut vain joskus, lähinnä pomon ollessa huonolla tuulella? Tuskin sen parempi kuin ensimmäisessäkään. Jos haluamme koiristamme varmoja suorittajia, miksi laitamme ne pelkäämään virheitä? Ja ennen kaikkea, kun olemme ne itse kouluttaneet, miten ihmeessä voimme edes syyttää koiraa? Miten tästä "huomauttelu-kulttuurista" on tullut tapa, jota koulutetaan jo hyvin nuorille koirille ja kokemattomille ohjaajille?</div>
<div>
Kisaongelmia tuntuu olevan monilla. <a href="http://nancytanner.com/2015/01/18/shutting-a-dog-down/" target="_blank">Tässä Nancy Tannerilta oiva kirjoitus aiheesta.</a> Tehtävä muutuu koiran viretilan muuttuessa. Rauhallisessa hallissa omatoimitreeneissä koiran onnistumisprosentti voi hipoa sataa, mutta häiriössä toiminto ei enää onnistukaan. Se ei johdu siitä, että koira v****illakseen tekee väärin, vaan siitä, että se ei osaa toimintoa siinä viretilassa. Useimmat meistäkin haluavat harjoitella monta kertaa ennen kuin astuvat ensimmäistä kertaa esim. uuden esityksen kanssa ison yleisön eteen. Emme ryntää harjoittelematta Hartwallille pitämään puhetta ja usko sen onnistuvan virheettömästi.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggkTSzz7E-GzIFli3ER_6NicuzfwGVljtR62y4TEJ5Fl7w1o7JFpGJStgAbrSyNP6hk4LM-0JJaG6piup7vKfSFFEjA5k9xYjuir3PCAhrXItYHglAGfVoQS-Vp5t3q60rUms9Ho-q3BMv/s1600/871caff52756fca4ca137ecf2aaf1c74.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggkTSzz7E-GzIFli3ER_6NicuzfwGVljtR62y4TEJ5Fl7w1o7JFpGJStgAbrSyNP6hk4LM-0JJaG6piup7vKfSFFEjA5k9xYjuir3PCAhrXItYHglAGfVoQS-Vp5t3q60rUms9Ho-q3BMv/s1600/871caff52756fca4ca137ecf2aaf1c74.jpg" height="400" width="281" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Koiralle asettamiemme vaatimusten pitäisi olla oikealla tasolla siihen nähden, mitä olemme harjoittelun eteen tehneet. Jos emme panosta koiran fysiikkaan, emme yksinkertaisesti voi vaatia koiraa olemaan pudottamatta yhtään rimaa tai tekemään täydellisiä luoksetulon stoppeja. Meidän on oltava rehellisiä itsellemme ja asetettava realistiset tavoitteet koiran osaamiselle omien koulutustaitojemme perusteella. Kaikki eivät tähtää huipulle, mutta se ei ole riittävä syy olla suunnittelematta koiran kilpailuvuotta. Kaikkien, jotka kilpailee, enemmän tai vähemmän, tulisi suunnitella vuosi koiran fyysisen&psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta sopivaksi, jotta kilpaileminen olisi koiralle reilua. Ja jokaikisen treenin jälkeen tulisi analysoida koiran fyysinen&psyykkinen kuormitus. Oliko treeni sopiva vai menikö yli? Miten palautella ja miten suunnitella seuraavat treenit? Olemme koiriemme valmentajia. Vastuu koiran hyvinvoinnista on meillä. Koska me haastamme koiriamme toimimaan paremmin ja paremmin, on aika haastaa myös omaa toimintaamme.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jatkojalostetaan edellisen kirjoituksen kysymystä onnellisuudesta. </div>
<div>
Jos olisit koirasi, olisitko hyvinvoiva, jos sinua treenattaisiin, niin kuin sinä treenaat koiraasi ja olisit siinä kunnossa kuin koirasi nyt on?</div>
Tiinahttp://www.blogger.com/profile/06195467244681210399noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-640259029149753736.post-9654108319809286642015-01-29T20:51:00.001+02:002015-01-29T21:31:54.747+02:00Hyvinvoiva koira - Haaste heitetty koiraharrastajille!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFFMlXEXJjxI_fywrLjei7PIVSSLQkaF_JPzJCmRXRt3M05lAWBuGkxLlq0wJN63CKJpyotGFSnh5E2fuNNKcfwROdQchHJTDZp_tih5_THEML6rG6oVRe8UlNlVECSrxFP4M6h774u8wc/s1600/lataus+(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFFMlXEXJjxI_fywrLjei7PIVSSLQkaF_JPzJCmRXRt3M05lAWBuGkxLlq0wJN63CKJpyotGFSnh5E2fuNNKcfwROdQchHJTDZp_tih5_THEML6rG6oVRe8UlNlVECSrxFP4M6h774u8wc/s1600/lataus+(1).jpg" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
Me aktiiviset koiraharrastajat usein koemme olevamme huomattavasti parempia koiranomistajia, kuin naapurin Mustin omistaja, joka vain lenkkeilee koiransa kanssa. Meidän koirillammehan on harrastukset, ruokavaliot, lisäravinteet, BOTit, magneettitakit, fyssarit, osteopaatit, akupunktiot...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Jos kuitenkin pysähdymme hetkeksi miettimään asiaa ja unohdamme materialistisuuden, mitä jää jäljelle? Ovatko koiramme todella fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivempia kuin naapurin Musti? Millä perusteella? Ja kenen mielestä?<br />
<br />
Aihetta kirvoitti ajattelemaan taas enemmän <a href="http://elmojeejee.blogspot.fi/2015/01/vantaalla.html#comment-form" target="_blank">Vantaalla</a> -postauksen kommentointi. Todellisuus on, että hyvin monella koiralla treenataan aivan järkyttäviä määriä viikossa. Jatkuvassa ylirasitustilassa olevia koiria tulee mieleen pitkä lista. On parantumatonta revähdysvammaa, venähdysvammaa, puujalkoja, jatkuvasti toistuvia jumikohtia rangassa, lihaskireyttä, rajoittunutta liikerataa, lihasepätasapainoa, toispuoleisuutta. Fyysistä väsymistä. Uupumista. Tekemisestä puuttuu voima, laukka on tikutusta, nopeat suunnanmuutokset ja äkkipysähdykset mahdottomia. Mutta miten se vaikuttaa treenaamiseen? Aika monella ei mitenkään tai korkeintaan pariksi viikoksi. Ja esim. käännösten ollessa vammojen vuoksi huonoja, treenimäärä saattaa jopa kasvaa? Entäs vammat arvokisakaudella, kuka jää pois tärkeistä kisoista, kuka ei? Kuka douppaa, kuka ei? Kuten sanottu, uskallan väittää, että kukaan koira ei halua mennä agilityä/tokoa/pk-lajeja vammautuneena tai suutu omistajalleen, mikäli arvokisat jäävät kisaamatta. Kun kerran selityksiä inhimillistetään näissä asioissa, niin inhimillistettäisiin myös kropan kunnon näkökulmasta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-dPPmHPdGW9lQ7aOEVNwSa9Bb7t0SpCEZSbsmEJZqxTB2nHQZEDRflmlG94EzyQB5Dko4DNZ9ez0avxltpF5zNCKYamr_E1Ww8d6M27VU1sMHoNXQrJp5WR00K8CoLLbo0-47rWtocbQT/s1600/10476507_313716112120234_2417790943862478700_n.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-dPPmHPdGW9lQ7aOEVNwSa9Bb7t0SpCEZSbsmEJZqxTB2nHQZEDRflmlG94EzyQB5Dko4DNZ9ez0avxltpF5zNCKYamr_E1Ww8d6M27VU1sMHoNXQrJp5WR00K8CoLLbo0-47rWtocbQT/s1600/10476507_313716112120234_2417790943862478700_n.png" height="400" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Fyysisen puolen lisäksi olen huolissani aktiiviharrastajien koirien psyykeestä. Paljon puhutaan ohjaajien mentaalipuolesta, mutta entäs koirien? Tekninen osaaminen korostuu lajeissa kilpailun koventuessa. Miten koiria viedään eteenpäin? Pilkkomalla taito pieniin osiin, vahvistamalla jokaista pientä osaa ja takaperinketjuttamalla liike varmaksi? Vai huomauttamalla vääristä? Fyysisesti korjailemalla? Pistämällä painetta? Prässäämällä häiriötreeneillä? Onko koulutuksen tavoite saada koirasta iloisen rento suorittaja vai varovaisen tarkka? Virheen sattuessa miten toimit? Mietitkö mitä vahvistit, vai sanotko koiraa k**ipääksi? Onko treeneissä tavoitteena saada koira onnistumaan, vai epäonnistumaan?<br />
Vilkkaita, sähäköitä ja reaktiivisia koiria arvostetaan monessa lajissa. Monesti kuulee, kuinka koirat ovat niin ja näin hulluja. Ja hulluilla koirilla on automaattisesti treeneissä aina kivaa ja niille <u>voi</u> sanoa. Mutta miksi ihmeessä niille pitää huomautella? Oman kokemukseni mukaan ne "hullut" ovat juuri niitä, joiden psyykeestä pitää eniten huolehtia. Ne ovat niin kiihkeitä, että stressaantuvat helposti, eivätkä välttämättä saa kierroksia alas. Tuskin ne nauttivat huomauttelusta/kurituksesta sen enempää kuin ne herkemmätkään koirat? On järkyttävää katsoa "pakettiin" laitettujen koirien tekemistä mm. seuraamisessa ja hyppäämisessä. Kroppa on jännittynyt, jalat ovat rungon alla, yliyrittäminen paistaa katsomoon asti.<br />
<br />
Treenien lisäksi arkielämä vaikuttaa suuresti koiran hyvinvointiin. Millaista on koiran fyysisestä kunnosta huolehtiminen? Onko mietitty loppuun asti miten koiran fyysistä kuntoa rakennetaan lajityypilliseksi? Sisältävätkö lenkit myös palauttavia ravilenkkejä? Onko koira lenkeillä jatkuvasti käskyn alla, vai saako se rennosti jolkotella menemään? Vai onko lenkkeily ainaista tykittämistä lauman muiden koirien kanssa? Onko palauttavan lenkkeilyn ja peruskuntoa kohottavan/ylläpitävän liikunnan välillä selkeä ero? Miten fyysisestä kunnosta huolehtiminen on liitetty treeniaikatauluuun? Toivottavasti esim. rankkojen agilitytreenien jälkeen ei lähdetä tunnin juoksulenkille.<br />
Entäs sisällä? Miten koira tulee toimeen lauman muiden koirien kanssa? Kiusataanko sitä tai onko se kiusaaja? Onko sillä kovasti rajoja/sääntöjä, vai saako se olla vapaalla? Onko se hermostunut, kulkeeko se jatkuvasti ympäri huoneistoa vai osaako se ottaa rennosti? Onko se pistetty aina väistämään ihmistä? Piiloutuuko se sängyn alle, vai uskaltaako se olla muun lauman kesken?<br />
<br />
<br />
<div style="background-color: #ececec; color: #333333; font-family: graphik, arial, sans-serif; font-size: 16px; line-height: 22px; margin-bottom: 20px;">
Viisi vapautta - hyvinvoinnin perusta</div>
<div style="background-color: #ececec; color: #333333; font-family: graphik, arial, sans-serif; font-size: 16px; line-height: 22px; margin-bottom: 20px;">
Tutkijat määrittelevät usein eläinten hyvinvoinnin erilaisten vapauksien perusteella:<br />
1 vapaus nälästä, janosta ja väärästä ravitsemuksesta<br />
2 vapaus epämukavuuden tunteesta<br />
3 vapaus kivusta, vammoista ja sairauksista<br />
4 vapaus käyttäytyä lajilleen tyypillisesti<br />
5 vapaus pelosta ja kärsimyksestä.</div>
Vastuu koiriemme hyvinvoinnista on täysin meillä. Pelkällä lajitreenaamisella emme voi sanoa itseämme paremmiksi koiranomistajaksi, kuin naapurin Mustin omistaja, joka lenkkeilee rennosti koiransa kanssa päivittäin, eikä sille aiheuteta turhaa stressiä. Mutta onko edes mahdollista harrastaa, tuottamatta koiralle liiallista stressiä? Kuinka vetää raja siihen, että milloin stressi on vielä positiivista/sopivaa ja milloin se on jo ylikuormittavaa? Kukaan meistä tuskin on täydellinen, mutta mikä on perusajattelumme ja pyrkimyksemme?<br />
<br />
HAASTANKIN KAIKKI AKTIIVISESTI HARRASTAVAT pohtimaan oman koiransa hyvinvointia syvemmin. Aseta itsesi koirasi asemaan. Jos sinun elämäsi olisi sellaista, kuin koirasi elämä tällä hetkellä, olisitko onnellinen? Kokisitko elämän olevan reilua? Kirjoita postaus Hyvinvoiva koira -haaste otsikolla ja haasta kaverisikin mukaan!<br />
<br />
Ensimmäisenä haastan meidät linkittäneet blogit:<br />
<span style="color: blue;"><a href="http://darcyjabingley.blogspot.fi/" target="_blank">darcyjabingley.blogspot.fi</a></span><br />
<span style="color: blue;"><a href="http://havingfunwhileontheway.blogspot.com/" target="_blank">havingfunwhileontheway.blogspot.com</a></span><br />
<span style="color: blue;"><a href="http://heikinlaaksonhirmut.blogspot.fi/" target="_blank">heikinlaaksonhirmut.blogspot.fi</a></span><br />
<a href="http://lassekaapo.vuodatus.net/" target="_blank">lassekaapo.vuodatus.net</a><br />
<span style="color: blue;"><a href="http://monsterit.blogspot.fi/" target="_blank">monsterit.blogspot.fi</a></span><br />
<span style="color: blue;"><a href="http://oikeeasenne.blogspot.fi/" target="_blank">oikeeasenne.blogspot.fi</a></span><br />
<span style="color: blue;"><a href="http://rasputti.blogspot.fi/" target="_blank">rasputti.blogspot.fi</a></span><br />
<span style="color: blue;"><a href="http://rollenneminjamoonanseikkailut.blogspot.com/" target="_blank">rollenneminjamoonanseikkailut.blogspot.com</a></span><br />
<a href="http://sulonjastellanelama.blogspot.fi/" target="_blank"><span style="color: blue;">sulonjastellanelama.blogspot.fi</span></a><br />
<br />Tiinahttp://www.blogger.com/profile/06195467244681210399noreply@blogger.com16