21.10.2015

Kuntoutuspolulla

Kolmessa kuukaudessa on ehtinyt (taas) tapahtua jos jonkinlaista. Aina joskus toivon, että tulisi sellainen vaihe, että elämä on tylsää. Mutta tätä pohtiessani mietin, että ei se oikeastaan taida olla mahdollista. Elämä on vähän kuin suppailua. Heti kun pysyt laudalla seisten, jännitysmomentti katoaa ja on lähdettävä kokeilemaan jotain uutta silläkin uhalla, että siinä epäonnistuu. Kuitenkin se just on erityisen siistiä :)

Siistii juosta vapaana!
Koiran kuntoutus - ja siihen liittyvät asiat ovat olleet mielessä heinäkuusta lähtien erityisen paljon. Elmolle tapahtui erittäin ikävä episodi, jossa sen polvinivel manipuloitiin äärimmäisen kivuliaaksi lääkärikäynnin yhteydessä. Tilanne näytti alussa erittäin pahalta, mutta kolmen kuukauden aktiivisella kuntoutuksella saatiin hyvä lopputulos aikaan. Alkutilanteessa Elmo vain roikotti jalkaansa ja läähätti todella voimakkaasti kivusta jo muutaman metrin kävelymatkalla. Oli tehtävä kuntoutussuunnitelma 10-vuotiaalle, erittäin kivuliaalle koiralle, jolla on perussairautena syringomyelia. Motivaatio Elmon kivuttomaksi saamiseen oli tietysti suuri  Tramalia syötettiin kaksi viikkoa, jonka jälkeen siirryttiin Prevocoxiin ja Gabapentiiniin. Laseria Elmo sai kolmen ensimmäisen viikon aikana päivittäin. Kun Elmo alkoi varaamaan painoa jalalleen kävelyssä, siirryttiin kevennettyyn (liivit päällä) vesiharjoitteluun luonnon vesissä, aloittaen 2x2min sarjasta. Tarkasti polven liikerataa seuraten, lisättiin vesiharjoittelun kuormitusta sarjoja pidentämällä ja harjoitteluun ilman liivejä. Kun uiminen ilman liivejä alkoi sujumaan, lisättiin lyhyet ravilenkit ja hitaat ylämäkikävelyt ohjelmaan. Sen jälkeen lisättiin vesiharjoittelun kuormitusta vastustettuun vesikävelyyn rantavedessä. Onneksi luonnon vedet sattuivat olemaan lämpimiä tapahtuman aikaan, koska se mahdollisti päivittäisen harjoittelun. Kolmen kuukauden jaksolla Tanja hoisi Elmon neljästi (lämmin kiitos!!). Lisäksi jumppasin itse polven liikerataa auki. Elmolla oli myös laadukkaat lisäravinteet käytössä ja sen ruokavalioon lisättiin proteiinia mahdollisimman vähäisen lihaskadon toivossa.

Nyt Elmo on ollut kolme viikkoa täysin ilman kipulääkkeitä ja hän pystyy juoksemaan metsässä vapaana, ilman kipuja! Olen niin äärimmäisen onnellinen, että kuntoutus sujui ilman takapakkeja. 10-vuotiaan koiran, jolla on perussaurautena syringomyelia, kuntouttaminen ei aina ole yksiselitteistä.
Ja joo, valitettavasti mun kaikkia koiria on aina koskeneet fysiologiset lait, eivätkä ne ole kokeneet ihmeparantumista. Eivätkä tule kokemaankaan. Kuntoutus on tehtävä työn kautta, ei liian nopeasti, mutta ei liian hitaastikaan. Eikä ainakaan aina välillä "kokeilemalla" koiran kestävyyttä ja siten tehdä johtopäätöksiä siitä mihin se jo pystyy. Pystyyhän ne adrenaliinihuuruissaan vaikka mihin. No joo, ikuisuusaihe, mutta ammatin puolesta tietysti huomio kiinnittyy näihin asioihin, vaikka ihmispuolella työskentelenkin. Harmittaa seurata koiria, jotka on revitty liian varhaisessa vaiheessa revähtymien/tiineyden/steriloinnin/kastraation/murtumien/jännevammojen/pitkäaikaisten kiputilojen jälkeen lajitreeneihin/-kilpailuihin ja seurata niiden huonoa liikkumista. Tämä luo mielikuvaa, että lajiharrastukseen voi palata hämmästyttävän nopeasti, vaikka todellisuudessa näissä tapauksissa lakaistaan koiran hyvinvointia maton alle ihan urakalla ja suljetaan silmät kuntoutuksen tarpeelta. Kuntouttaminen on aina aikaa vievää, työtä ja suunnittelua vaativaa toimintaa, niin ihmisten, koirien, kuin muidenkin eläinten kanssa.

2-luokan 6,32m/s etenemä taitaa olla Artun mieleenpainuvin kisamuisto. Hauskaa oli niin kauan, kuin sitä riitti!
c.Henri Luomala
Artun kohdalla on hyviä ja huonoja uutisia. Puolentoista vuoden taistelun jälkeen voin onnekseni todeta, että Arttu on nyt minun nimissäni (sydän ja helpotuksen huokaus!). Ja mainittakoon vielä, että Arttu ei siis ollut sijoituskoira. Huonot uutiset liittyvän Artun terveyteen. Artulla ilmeni elokuussa hapettumisongelmia, jossa agilityharjoituksissa sen kieli sinertyi. Sydänultrasta löytyi sivuääni 1/6 ja todennäköistä on, että Artulla on myös nielussa ahtautta. Ja koska se agilityradalla karjuu mennessään, sisäänhengitys on puutteellista. Koska jostain suunnasta piti alkaa fyysistä kuormitusta rajoittamaan, päätin lopettaa Artun kanssa agilityn. Artun hyvinvoinnin kannalta on tärkeintä, että se saa kulkea lauman mukana ja sen hänen sydämensä kestää :) Koiran onnellisuus ei ole lajisidonnaista, onnellisuus tulee arjesta ja menossa mukana olemisesta.

c. Iitu Hatakka
Jaippiksen kohdalla sen sijaan on vain positiivisia uutisia :) Treenaaminen hänen kanssaan on kertakaikkisen mahtavaa ja ollaan aika paljon keskitytty pk-puoleen. Ensimmäisestä voittajaluokan kokeesta napattiinkin HK3 1-tuloksella, pistein 286. Hurjaa ja huikeeta! Tokosta Jaippis nappasi tämän vuoden piirinmestaritittelin, vaikkei pisteillä tänä vuonna juhlittukaan :)

c. Tiina Karhula
HelinäHulina ansaitsisi oman kirjoituksensa ja se täytyy toteuttaakin :) Pikkuneidin kehityskaari on ollut yhtä nousujohteista edelleen. Valtaisaa positiivista kehitystä on tapahtunut kuun vaihteessa tapahtuneen maalle muuttamisen jälkeen. Hänen ei tarvitse enää päivittäin kohdata jännittäviä asioita ja stressitaso onkin laskenut todella hyvin. Omakotitalossa asuminen lisää valtaisasti koirien valintojen mahdollisuutta arkikäyttäytymisessä, kun ympäristö ei aseta vaatimuksia vaikkapa remmien käyttämiselle, ulospääsyn mahdollisuudelle taikka ääntelylle ja äänien sietämiselle. Muutos on näkynyt todella nopeasti tässä yksilössä, joka edellisessä asuinympäristössä kuormittui ympäristön ärsykkeistä. Ja kyllä tää maalle muutto vaan on sopinut pojille ja mullekin, kun ollaan ihan maalaistolloja koko porukka! :D Arki rullaa Hulinan kanssa jo aika mukavasti, toki työstettävää edelleen on, mutta hän ei mm. enää räpsyttele valoja päälle keskellä yötä aiheuttaakseen itselleen tekemistä. Tämä lisää huomattavasti myös allekirjoittaneen hyvinvointia ;-) Lajeja ollaan päästy kokeilemaan jo useita. Lajivalinnat hän saa tehdä aivan itse ja tällä hetkellä jälki ja tokoilu taitavat hallita kärkipaikkoja. Pidempikestoisessa keskittymisessä hänellä on vielä paljon harjoiteltavaa, sillä meille kaikki harjoitteet ovat aina myös häiriöharjoitteita, koska varjot ovat vallanneet maailman! :D

Synttärikaimat! 19092015 Arttu 4v ja Helinä 1v!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti