28.1.2015

Vantaalla

c. Jenni K
Lauantaina kisattiin Jaipsun kanssa tokon maajoukkuekarsinnoissa Ojangossa onnennumerolla 17 :)
Eka kehä oli todella hyvä (luoksetulo 8,5 ruutu 9, seuruu 9, ohjattu 8,5). Jaippis oli pikkasen jähmeempi kuin treeneissä, mutta oikein hyvä fiilis jäi! :)

Seuraavaan kehään piti tosiaan siirtyä palkkaamatta koiraa. Ei oltu tätä ehditty treenata, joten palkan odotus oli suuri ja hämmennys kova, kun mentiinkin seuraavaan kehään. Vire nousi turhan korkeaksi ja se näkyi joka liikkeessä. Tunnarissa piti juosta muutama kierros ennen haistelun aloittamista 7. Kaukot eivät ylivireessä vielä toimi, Mr. Kyylä in da House ja vitonenhan niistä napsahti! :D Harmillinen yksi lisäkäsky, on Jaippikselle aika tyypillistä, että se toistaa toisessa maasta nousemisessa saman liikkeen kuin ensimmäisessäkin (eli nyt seisoi istumisen). Metallissa pääsi ääni kapulalle 8, ja Zetassa istui seisomisen 6,5. Tämä ilmeni joulun tienoilla, pariin viikkoon ei ole treeneissä mokannut, mutta näköjään ajatus siitä oli vielä tallella. Jatkamme palkkailuja siis :) Kehä toki sinetöitiin kunnon räykyttämisellä! :D
P.makuusta 10 ja istumisesta 9,5 epäryhdikkään asennon vuoksi (oli Jaipsuksi ihan hyvä). Yhteensä 255,5p, eli kokonainen puolikas puuttui ykkösestä :D

Linkki kokeeseen :) (Ääni videolla myöhässä)

Olin hirmu tyytyväinen ekaan kehään, meille vaan tuo kehästä kehään siirtyminen oli liian vaikeeta ja vire nousi liikaa. Rutiinia kuitenkin on sen verran, että liikkeet pysyy miltei kasassa, vanhat virheet vaan puskee esiin. Treenin paikka siis! :)

c. Jenni K

Koska sunnuntaihin mennessä ei oltaisi ehditty kehäsiirtymiä opettelemaan, enkä halunnut väärän mielentilan yleistyvän kokeessa kahta päivää peräkkäin, jäimme sunnuntain kisasta pois. Ollaan tehty kakejen ja tunnarin kanssa aika paljon hommia ja ne sujuu jo treeneissä ihan kivasti, joten en halunnut väärän mielentilan yleistyvän varsinkaan niihin liikkeisiin.
Lisäksi mun iiiihanan kummipojan ristiäiset olivat sunnuntaina ja koska lähtöjärjestystä ei etukäteen tiennyt, olisi jokatapauksessa saattanut tulla hukkareissu, sillä ristiäisistä en halunnut olla pois :)

Maailmanneks onnellisinta porukkaa sunnuntain keppileikeissään :)
EpaElmerin niskaan tapahtui jotain, alkoi ontumaan vas. etujalkaa ja kaulan liikerata oikealle oli rajoittunut ja kivulias. On saattanut hypätä huonosti sohvalta tai jtn, yksi arvaus voisi olla myös sydän..? Edellisestä hoidostakaan ei tainnut olla kuin 3 viikkoa (hoitoväli koko porukalla on 6 viikkoa). Kahdella hoitokerralla, rimadylillä ja infrapunasaunalla herra on taas ok kunnossa. Onneksi on Tanja, kiitos kaunis taas! :) 
Koska on nivelongelmainen koira ennestään, on mua alkanut ahistaa, että Jaipsullakin on ikää JO 5 vuotta, joten oon haalinut lisäravinnevaraston taas niin muhkeaksi, että keittiöstä loppuu tila kesken :D 

Seinäjoen ja Lempäälän karsintoihin olisi tarkoitus ilmota ja varmaan joutuu ilmoomaan yhteen kyläkisaankin, koska ei kisattu kuin yksi kisa syksyllä ja näin ollen meillä on vain yksi ykkönen sm:iin, kun tuo lauantainen jäi siihen puolen pisteen päähän :D Treenifiilistä on, vaan ei kisafiilistä oikeen missään lajissa. Huomaan yhä enemmän ja enemmän erkaantuvani tuosta kisamaailmasta, on kivempi naksutella ja näpertää pikkujuttuja :) Niin monessa lajissa ihmisten kilpailuhenkisyys on mennyt koirien hyvinvoinnin edelle. Joko koirat on fyysisesti ihan romuna, tai sitten prässätty henkisesti ihan loppuun. Ahdistaa moinen toiminta. Toki se ei mihinkään muutu sillä ettei itse kisaa ja niin kauan kuin tuolla tavalla saavuttaa tuloksia, ei meno muutu miksikään. Olen joskus kuullut mm. että koska nivelrikon hoito on liikunta ja agility on liikuntaa, niin nivelrikkoisella voi harrastaa. Elmonkin niska olisi ehkä parantunut agilityä treenamalla? Halleluja taas, mitä juttuja! Oppikaa ihmiset kyseenalaistamaan! :)

2 kommenttia:

  1. Minustakin koiraharrastukset ovat kyllä nykyään sellaista extremeä joidenkin osalta, että ihan pahalta tuntuu :( Rikkinäisiä koiria käytetään kisoissa harva se viikonloppu ja samalla niiden treenimäärätkin ovat jotain uskomatonta. Kuitenkin silmät sinisinä puhutaan, miten koiran hyvinvointi menee kaiken edelle, joopa joo. Sairaita tai "huonoja" koiria isketään kiertoon ja otetaan uusia tilalle, mihinkään ei jakseta syvemmin paneutua kun on niin kova menestymisennälkä. Isolle yleisölle ollaan niin positiivista esikuvaa, mutta sisäpiirissä kuhisee ja ihmisistä jauhetaan ikäviä asioita niin paljon kun jaksetaan. Minusta agility on ottanut ison harppauksen taaksepäin - kivasta koirahyppelystä on tullut vakava urheilulaji, missä ilmeisesti kaikki keinot ovat sallittuja. Koirat ovat urheiluvälineitä, jotka mukamas saavat kasvaa ja kehittyä rauhassa, mutta samat koirat tekevät kuitenkin alta vuotiaana 20 esteen ratoja keppi- ja kontaktiesteineen.

    Tykkään agilitystä ihan hirveästi lajina ja minusta se on todella oiva liikuntamuoto niin koiralle kuin ohjaajallekin, kunhan mennään koiran ehdoilla. Kisaaminen taas on nykyään yhtä sisäpiirisupinaa ja eri leirien välistä mustamaalaamista. Jos käyt koulutuksissa paikassa x, olet x:n leirissä. How sweet, aikuiset ihmiset! Laji, jossa ei edes kisata rahapalkinnoista vaan juostaan koiran kanssa esterataa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti totta puhut, tieto lisää tuskaa tässä asiassa :( Kerran viikossa treenaaminen on todella maailman suurin vitsi! Ja näitä "totuuksiahan" riittää. On erittäin harmillista, että näitä beeceitä otetaan harrastusvälineiksi, sillä ne ovat niin kilttejä, että menevät vaan eivätkä heitä hanskoja tiskiin ollessaan kuinka loppu tahansa (henkisesti ja/tai fyysisesti).

      Agility, kuin myös toko, ovat harpanneet taaksepäin. Niin koulutuksellisesta, kuin koirien hyvinvoinninkin näkökulmasta. Tietoa on saatavilla vaikka kuinka paljon, mutta sitä ei käytetä. Jos näilläkin metodeilla menestyy, niin mitä mahtaisikaan saavuttaa eettisesti koulutetuilla, terveillä koirilla? Olisi hienoa, jos ihmiset kanavoisivat menestyksennälkänsä "kenen koira voi parhaiten" -kilpailuun. Koska me omistajat teemme ratkaisut, on vastuu hyvinvoinnista meillä. Se, että fyssareilta/osteopaateilta yms. ostetaan hyvää omaatuntoa hoidattamalla solmussa olevia koiria, ei tee kenestäkään parempaa ihmistä, jos vammoja/ylirasitustiloja ei kuntouteta kotona loppuun asti. Uskallan väittää, että kukaan koira ei halua mennä agilityä/tokoa vammautuneena tai suutu omistajalleen mikäli arvokisat jäävät kisaamatta. Kun kerran selityksiä inhimillistetään näissä asioissa, niin inhimillistettäisiin myös kropan kunnon näkökulmasta.

      Ja ihmisten väliset sotkut ovat ihan oma lukunsa. Silläkin tarmolla, mitä meuhkaamiseen käytetään, olisi jo monelle koiralle tehty&toteutettu hienot kuntoutumissuunnitelmat :)

      Poista