17.2.2014

Saikkarilla


Jaippis-rukka on ollut todella kipeä :( Keskiviikkoillalla alkoi raju ripuli ja torstaipäivällä ripuloi jo solkenaan verta. Kiireen vilkkaa eläinlääkäriin, Turun Eläinsairaalasta sai nopeasti paikan.

Lääkäri ei juuri suomea puhunut ja kyselyn jälkeen oli vakuuttunut, että Jaimella on matoja. Itse hieman naurahdin epäilylle, koska ei kait täällä sellaisia matoja ole, jotka tuollaiset oireet aiheuttaisivat. Hän otti ulostenäytteet, jotka tutki mikroskoopin kanssa. Näytteet olivat loisista puhtaat, tottakai. Hän ei kuitenkaan päästänyt teoriastaan irti ja selvästi kuiva, kalpea ja erittäin väsynyt koira ei saanut jäädä nesteytykseen tartuntariskin vuoksi. Hän määräsi kahdet loishäätölääkkeet (joista toinen se, jota colliesukuisille ei suositella, hoitaja huomasi), kortisonia, vastansuojalääkettä ja antibiootin. Ell oli sanonut koiran olevan selkeästi kuiva, mutta kun äiti (jouduttiin vaihtamaan mun töiden takia kassalle lennosta) oli asiasta kysynyt, oli ell muuttanut mielipidettään ja sanonut ettei koira ole kuiva. Hoitaja oli ollut hieman eri mieltä ja sentään myynyt Oraladia. Huoli ja ahdistus iski, kun jäi sellainen olo, ettei maailman rakkain aarre ole hyvissä käsissä. Elmon mahaongelmien vuoksi ollaan hyvin useasti jouduttu ramppaamaan eläinlääkärillä, enkä ikinä ole joutunut viemään sitä kotiin tuollaisessa kunnossa, onneksi! (lämmin kiitos kaikille sitä hoitaneille). Lisäksi pyytämäni dopingtodistus oli erittäin erikoinen, puolen sivun mittainen tarina koiran voinnista ja suositus, ettei koira osallistu tartuntariskin vuoksi kilpailuihin, eli ell:llä ei ollut hajuakaan, mikä on dopingtodistus. Muutenkin lausunnossa oli paljon virhekohtia kertomaani verrattuna.

Yöllä Jaime meni vielä huonompaan kuntoon, veriripuli jatkui ja aamulla kärsimättömänä odotin, että puhelinlinjat Vettoriin aukeavat. Saatiin onneksi aika ja Jaippis laitettiinkin tiputukseen samoin tein. Matolääke yhdistettynä turhan suureen kortisoniannokseen olivat ilmeisesti rasittaneet vatsaa entisestään ja aiheuttaneet kunnon huononemisen. Jaippis sai lääkkeitä suoraan suoneen ja vietettiin päivä klinikalla. Torstaisen lääkärin toimet herättivät aikamoista ihmetystä. Kortisoni lopetettiin samoin tein, matolääkkeitä ei anneta ja antiobiootin annostusta pienennettiin. Todella ystävälliset hoitajat ja lääkäri saivat munkin hädän laantumaan :) Jaime on mulle niin kaikki kaikessa, että huolesta vaan meinaa haljeta, kun tuntuu, ettei homma ole jollakulla hanskassa. Vettorissa ei onneksi sitä tunneta tule :) Nöyrästi kiitimme kaikesta ja suuntasimme kohti kotia. Jaippis vetergesicin takia ihan pöhnässä ja jalat solmussa. Diagnoosina ärhäkkä suolistotulehdus, syy jäi mysteeriksi. Veriarvoissa tulehdussolut koholla, osittain kortisoninkin vuoksi varmasti, mutta ei muita löydöksiä. Tarttuvaa ei onneksi tässä muodossa näillä näkymin ole, sillä pikkukoirat ovat pysyneet terveinä.

Olin saanut ohjeeksi soittaa koiran voinnista eläinsairaalaan maanantaina, mutta soitin tietty jo perjantaina. Olen todella huono antamaan palautetta mistään, mutta koska oltiin käsketty soittaa, niin kerroin mitä koiralle oli käynyt ja sanoin toki etten ollut eläinlääkärin toimintaan tyytyväinen. Vastannut hoitaja pahoitteli tapahtunutta ja puhelu lopetettiin ihan hyvissä tunnelmissa. Meni muutama minuutti ja eläinsairaalasta soitti toinen hoitaja ja todella kärkkäästi käski lähettämään univetin lausunnon maililla heille. En kokenut olevani siihen mitenkään velvollinen ja kysymykseeni, että mihin he niitä papereita tarvitsevat sain vastaukseksi, että "kuule hei, kyllä eläinlääkäri nyt varmaan haluaa tietää, mikä tässä nyt sitten meni pieleen." Oho! Luettelin puhelimessa lausunnon ja melko ihmeissäni laitoin luurin kiinni. Erittäin erikoinen tapa käsitellä asiaa, jonka melkein voisi hoitovirheeksi luokitella ja josta olisin halutessani voinut nostaa metelin.

Lauantaina Jaippis heilutti häntää ekaa kertaa torstain jälkeen (miljoona sydäntä ja helpotuksen huokausta!) Toki se on väsynyt ja laihtunut, kun ei ole pystynyt syömään moneen päivään, mutta vointi on alkanut selvästi kohentua, tänään se oli jo pirteä :) Maha toimii paremmin ja verta ei enää vuoda, huh! Suolistoruualla on parisen viikkoa ja lääkerumba (5 lääkeannosta päivässä, eikä mitään saa antaa samaan aikaan toisen kanssa, käy kokopäivätyöstä!) jatkuu ensi viikon. Valmennusrenkaan näyttö jäi lauantailta väliin ja Lempäälän karsinnassa on doupattu, joten tähän kohtaan aiemmista suunnitelmista poiketen sopii oikein hyvin kunnon kuntoutustauko. Jaippis saa rauhassa parannella ja palautella voimiaan, syvätukijumppaa, lenkkiä ja stressivapaata elämää :) Tärkeintä on, että kultakimpale tulee varmasti kokonaan kuntoon.

Tämän tarinan kertomalla tavoitteenani ei todellakaan ole luoda epäuskoa ulkomaalaisiin eläinlääkäreihin, sitä ei saa käsittää missään nimessä väärin. Kulttuurierostahan tässä lähinnä oli kysymys ja pienen nuuskimisen jälkeen, tiedän että ko ell ei ole ihan vastikään Suomessa toimiaan aloittanut, joten ihmetyttää, että miten voi edelleen olla niin erilainen näkemys asioista? Onneksi tämä sentään tapahtui Jaimelle, eikä esim. russelinrääpäleelle tai vanhalle Elmolle, joiden kropille moinen olisi ollut huomattavasti rankempaa, ellei jopa kohtalokasta. Olen tyytymätön hoitoon, mutta nyt kun näyttää, että kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin, uskallan jo hieman huokaista helpotuksesta ja kiukku alkaa laantua. Virheitä toki sattuu ja tapahtuu kaikille, mutta tässä epäily oli niin utopistinen, että se on herättänyt aikamoista kummastusta niin toisella klinikalla kuin muutenkin. Asian jälkipuinnista jäi paha maku suuhun. Toivon, että kenellekään ei enää käy samoin ja vaikka palautteen vastaanottaminen on joillekin vaikeampaa kuin toisille, toivoisin, että tälläisissa tilanteissa hyökkäyksen sijaan virheistä haluttaisiin ottaa opiksi. Luottamus on hoitosuhteissa kuitenkin kaiken perusta.

5 kommenttia:

  1. Tsemppiä ja paranemisia Jaimelle!

    VastaaPoista
  2. Voi Jaippis, onneksi nyt parempaan päin! Turun Eläinsairaalassa kuvautin Väinön lonkat aikoinaan, heillä oli upouudet laitteet ja ajattelin, että luulisi tulevan hyvät kuvat. Heillä työskenteli 2 (suomalaista) lääkäriä, toinen juuri valmistunut eikä hänellä ollut vielä polvitarkastuslupaa, joten varasin ajan tälle kokeneemmalle. Yllätykseksi paikalle mentyäni lääkärinä olikin tämä nuorempi tapaus, mihin en sitten viitsinyt puuttua. Ensin tunnusteli mielestäni hyvin epävarmoin ottein Väinön polvet "varmoiksi nolliksi". Rauhoituksen jälkeen tulikin vielä vääntelemään polvia, jolloin kuulema toinen kävikin hetkosen paikoiltaan eli lausuikin sen ykköseksi. Noh, kuvat otettiin ja lonkat arvattiin A:ksi, nyt jo toinenkin lääkäri oli tullut taloon ja hänen arvio oli myös A. Yllätykseksi lonkat tuli takaisin C:nä, ja koska poikkesi sen verran arviosta, laitoin paneeliin. Paneelista sitten tuli viesti, että kuvat olivat niin huonolaatuiset ja koiran asento vino, etteivät nämä 4 paneelin jäsentä voi niitä edes lausua :D Sain niin huonoa palvelua kuvanneesta paikasta tästä ilmoitettuani, että jätin asian sikseen ja kuvautin Väinön uudelleen Skutilla. Katsoi samalla polvet, ja hänen mukaansa niitä ei saanut sijoiltaan lekallakaan. Sitä en tiedä, miten SKL:n kuvien lausuja lausui ne ensimmäiset kuvat, jos kuvat olivat niin huonot 4 muun mielestä... Tämä avautuminen vain siksi, kun vieläkin niin vimmatusti kyrsii tuon kyseisen lafkan toiminta, eikä näköjään ole ainakaan parantunut! >:(

    VastaaPoista
  3. Voi että sentään! Paranemisia Jaimelle! Ihan kamalaa kun tuollaista tapahtuu ja voin hyvin kuvitella miten huolestuneena tuossa tilanteessa voikaan olla. Onneksi saitte kuitenkin kunnollista apua ja kaikki on kääntymässä parhain päin, mutta kylläpä ihmetyttää tuo miten vastuuttomasti ottivat palautetta/kritiikkiä vastaan tuolla toisessa paikassa. Luettuani myös yllä olevan Katrin kommentin, pyrin ainakin itse tämän jälkeen välttelemään kyseistä paikkaa. Terveys on kyllä kaiken a ja o, eikä mikään ole niin tärkeetä <3 Tsemppiä ja paranemisia!

    VastaaPoista
  4. Jaippis kiittää tsempeistä, häntä heiluu ja hörökorvat ovat palanneet <3 Lääkityksellä ja erityisruokavaliolla mennään vielä puolitoista viikkoa, mutta nyt näyttää siltä, että ollaan vahvasti voiton puolella :)

    Katri: Oho! :-0 Aika hurjaa! Kaikki me joskus ollaan uusia ja vasta opetellaan, mutta ammattitaitoa on se, että myöntää osaamattomuutensa ja pyytää apua. Tosin, jos toinen on tilanteesta yhtä pihalla, niin...no joo.
    Onneksi jaloilla voi jatkossa äänestää, täytyy vaan toivoa, ettei kenellekään käy todella huonosti, ennen kuin asiaan herätään.

    VastaaPoista
  5. Luin nyt vasta, et Jaippis on ollut kipeenä. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. Me käytiin Einon kanssa viime syksynä Turun eläinsairaalassa mahataudin vuoksi. Onneks silloin kaikki meni hyvin (sunnuntaisin kun on niin vähän paikkoja auki), tosin tällöin oli ilmeisesti paikalla tuo vanhempi suomalainen ell. Einolta mitattii kuume, otettiin labra-arvot ja sitten annettiin i.v.:sti kaikki tarvittava ja tauti helpotti jo samana iltana aika paljon. Oli jopa tiistaina siinä kunnossa, että päästiin opintojen puolesta lähtemään Vaasaan, vaikka olin hieman etukäteen ohjaajia jo varoitellut, etten välttämättä pääse paikalle koiran kunnon takia.

    VastaaPoista