19.8.2013

Totta vai tarua?

En yleensä jaksa provosoitua ikävistä juoruista, mutta tämän asian haluan nyt oikaista. Kypsyttää jatkuvat ilkeämieliset juoruilut ja kun se joiltakin tuntuu lähtevän ihan käsistä, niin oikaistakoon nyt edes yksi valhe. En ole antanut, enkä ole antamassa Jaimea kenellekään ohjattavaksi agilityssä. Se ei ole ollut kenenkään muun ohjauksessa, eikä tule olemaankaan. Olen kuullut tarinaa jo pidemmän aikaa eri lähteistä ja kun se kerran ei ota laantuakseen, niin eilen kiukustuin sen verran, että päätin asian näin julkisesti oikaista. Tarinassa ei ole mitään totuusperää, se on ikävien ihmisten tuulesta tempaisema juoru. Se, että olen treenannut tiettyjen henkilöiden kanssa, ei tarkoita, että olisin koiraani jollekin antamassa. Miksi ihmeessä antaisin? Olen panostanut Jaimeen paljon, niin agilityn kuin muidenkin lajien suhteen. Minkä ihmeen takia antaisin kouluttamani koiran jollekin muulle? Pystyn tekemään agilityä sen kanssa itsekin, mitä ihmettä siitä siis saisin, että joku sillä menisi? Jaime on ollut haasteellinen koira kouluttaa, sen eteen tehty työmäärä on iso. Olen yrittänyt tehdä kaikkeni, jotta saisin siitä toimivan koiran. Agilityssä en ole onnistunut, mutta muissa lajeissa Jaimen kanssa tekeminen on nykyään ihan huikeaa. Jaime on opettanut minulle ihan hirveästi ja olen muuttanut ajatusmaailmaani viimeisten 3,5 vuoden aikana todella paljon. Tulen hyvin surulliseksi siitä, että joku kehtaa sanoa, että olisin Jaimea jonnekin antamassa. Loppuvuoden tapahtumat mielestäni ovat riittävästi osoittaneet, että en koskaan, ikinä, milloinkaan luopuisi Jaimesta.

Minulle juuri Jaime on SE juttu. Nimenomaan koira, ei laji. Minulla on todella hieno koira, suurella toimintakyvyllä varustettu, intensiivinen, kestävä ja itsenäinen työskentelijä. Haluan tehdä niitä lajeja, jotka koiralleni sopivat parhaiten. Toko ja haku ovat Jaimelle sopivampia ja niistä me molemmat nautimme. Jos joku muu toimii, miksi pitäisi tehdä sellaista joka ei toimi? On helppoa hurahtaa niihin lajeihin, jotka sujuvat. Olen päättänyt taistella agilitystä valionarvoon puuttuvat kaksi sertiä ja sen jälkeen Jaime saa mitä todennäköisemmin jäädä agilitystä pois. Agilityn tekeminen vaikuttaa negatiivisesti viretilan hallintaan nostaen koiran stressitasoa, eikä meillä ole agilityssä muita tavoitteita, vaikka Jaime onkin mennyt kovasti eteenpäin treenitavan muutoksen jälkeen. 
Ilmapiiri agilityn parissa on tällä hetkellä kovin negatiivinen. Tämä on minulle harrastus, jonka tulee tuottaa iloa, ei ahdistusta ja pahaa mieltä. Olen totaalisen kyllästynyt tähän hommaan kokonaisuutena. Olen halunnut ottaa etäisyyttä koko touhusta, en enää halua lähteä siihen hirveään negatiivisuuteen mukaan. Olen täysin vapaa treenaamaan ja kisaamaan juuri siellä missä haluan, juuri silloin kuin haluan. Inhoan sitä ahdistusta, joka tulee liian helposti lajin parissa. En ymmärrä miten jotkut jaksavat ainaisia draamoja. Ja jos ei niitä ole riittävästi, niin sitten pitää keksiä valheita ilman minkäännäköistä totuuspohjaa ja levittää niitä totuuksina. Rumaa ja surullista.


Vastaus otsikon kysymykseen: Tarua. Pelkkää valetta.

12 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu!
    t. Anna-Maija

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä! Yllättäviä juoruja saa korjailla suoraan asianosaisten kanssa jatkuvasti... Ihan naurettavaa!

    VastaaPoista
  3. Pöh, ompas jotkut ihan tyhmiä. Tsemppiä teille, ootte Jaimen kanssa parhaita yhdessä, lajissa kuin lajissa! :)

    VastaaPoista
  4. Ilmeisesti tuota on enempikin liikkeellä tällä hetkellä, tylsää.

    VastaaPoista
  5. Kiitos tsempeistä! :)

    Tässäkään tilanteessa ei tarvitse sen kummallisempi sherlock olla, että keksii mistä nämäkin juorut ovat lähteneet liikkeelle, sillä se, että olen käynyt pääkaupunkiseudulla treenaamassa ei kuitenkaan liikauta suurimpaa osaa ihmisistä millään lailla. Joitakin se näköjään jaksaa ärsyttää ja häikäilemättömillä juoruilla ja kommenteilla yritetään rumasti omaa mainetta puhdistaa ja kääntää huomiota pois aikaisemmista ikävistä tapahtumista. Koska olen kuullut tätä tarinaa yllättävistäkin suunnista, koin tarpeelliseksi oikaista asian tällä tavalla julkisesti, mikäli yllä olevan kommentin viittaus asianosaisiin tarkoitti sitä. Tämähän on vain jäävuoren huippu, mutta nyt alkaa mittari olemaan sen verran täynnä, että toivoisin, että vihdoin saisin vain olla ja harrastaa, herättämättä sen kummempia negatiivisia tunteita kenessäkään.

    Jokaisella meistä tulisi olla vapaus tehdä valintoja joutumatta sen kummemmin juoruilun kohteeksi.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Nyt valitettavasti syytät täysin väärää puuta. Kehotan tarkistamaan lähipiirin, sieltä voi paljastua yllättäviäkin asioita... Laitoin sinulle myös yksityisviestiä, johon voit sitten vastata, jos tälle jutulle todella on totuusperää olemassa,olen mielelläni yhteydessä suoraan sellaiseen henkilöön!

    VastaaPoista
  8. Minulla on kyllä tapana tarkistaa faktat, ennen kuin älähdän. Eiköhän tämän asian totuus ja juuret tulleet tästä jo kaikille selväksi :) Jatketaan elämää ja treenaamista :)

    VastaaPoista
  9. Kävin vihdoin täällä lukemassa, ja painan vielä enteriäkin, kun tämän kirjoitan. Taruahan tämä :D !

    VastaaPoista