5.4.2013

Perspektiiviä

Tulipa taas muistutus siitä, kuinka yhteinen aika terveiden karvakuonojen kanssa on kullan arvoista, sillä koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Elmo alkoi pääsiäisenä oksentelemaan. Oksensi kerran päivässä, useita tunteja syömisen jälkeen lähes sulamatonta ruokaa. Mitään muita oireita ei ollut, yleiskunto oli ihan hyvä, normaalia vähän väsyneempi vain. Keskiviikkona mentiin eläinsairaalaan näytille. Maha oli palpaatioarka ja ekojen röntgenkuvien perusteella suolisto oli melkoisessa myllerryksessä. Otetiin verikokeet, pumpattiin lääkkeitä ja laitettiin tippaan. Reilu tunnin päästä uudet rg-kuvat. Kuvissa neste oli lähtenyt liikkeelle, joten tukoksen mahdollisuus pienentyi huomattavasti. Kuvauspöydällä Elmo alkoi ulostamaan verta. Pelästyin ihan kamalasti ja sillä samalla sekunnilla oli ihan pakko lähteä töihin. Oli ehkä maailman kamalin tunne jättää Elmo sinne pöydälle ja lähteä, vieläkin menee kylmät väreet pelkästä ajatuksesta! Elmo jäi päiväksi tippaan, mutta illalla pääsi jo onneksi kotiin. Diagnoosina maha- ja suolistokatarri. Syytä ei voi tietää, henkinen stressi tuskin tällä maailman hyväntahtoisuuteen uskovalla leppoisalla koiralla on. Acanaa se on syönyt jo yli kaksi vuotta ja se on sopinut kovin hyvin, joten en usko ruoankaan olevan syy. Ilmeisesti joku bakteeri iskenyt ja aiheuttanut näin pahan tilanteen. Pelottavan pienesti oirehti, katarri on kuitenkin aika raju juttu. To ja pe olivat kriittisiä päiviä, mutta lääkitys on onneksi tehonnut, eikä mahaa tarvinnut lähteä avaamaan (koputtaa puuta). Hoitona parin viikon ab-kuuri, canicur muutaman ekan päivän ja erikoisruokavalio nyt muutaman viikon. Nyt otetaan ihan rauhallisesti ja toivotaan, että kaikki menee loppuun asti hyvin.
Kyllä pelästytti, pieni ja hurjan rakas Elmo! Onneksi Elmolla on niin ihanan positiivinen asenne siitä huolimatta, että raukka on ollut niin kovan onnen koira terveyden suhteen. Olin yllättänyt kuinka voimakas kipureaktiomuisti siltä tuli, kun lääkäri nosti sen häntää. Elmolla oli jatkuvasti tulehduksia anaalirauhasissa (cavaliereille yleinen (tämäkin...) vaiva, takaosan rakenteen vuoksi rauhaset ei tyhjene normaalisti), jotka lopulta leikattiin pois kaksi vuotta sitten. Kun lääkäri otti hännästä kiinni ja nosti sitä, Elmo alkoi huutaa aivan täysillä ja meni jo aika hysteeriseen tilaan. Tutkittiin ja oikeasti kipua ei takapäässä ollut, kipumuistireaktio oli vain niin vahva ja yhdisti tilanteen vastaanotolle.
Iso kiitos Turun Eläinsairaalalle Elmon hyvästä hoidosta! :)
Jos jollakulla on kokemuksia koiran mahakatarrista, niin mielelläni kuulisin :)


Viimeksi ihan unohtui, että treenattiin sunnuntain kisojen jälkeen kotimatkalla tokoa Anun kanssa Espoon Ikean parkkiksella. Alustana hiekkapohja, kevät! :) Jaippis teki palauttavan treenin kisoista. Aloitettiin ruudulla. Kontaktia aloituksessa, merkkiä kierrättämällä ja palkkailemalla. Ruutua apukäskyllä ja ilman. Kivasti meni, haki aika keskelle ilman apukäskyä. Seuraavana luoksetuloa suorana. Oli märkää ja nousi seisomaan jätössä, oho! Ja vielä kolme kertaa. Vesi oli varmaan aika kylmää, kun eipä sitä ennen ole haitannut vesilammikot. Tai sitten ennakoi palkkaa? Ennakoi stoppia ekalla kerralla ja tuli vähän banaanina, nyt saa juoksuttaa aika paljon läpi. Otin vielä toisenkin, se paremmin.
Toisessa setissä zedarin asentoja vapaasti, palkkailin kaikki, eikä mokannut yhtään, hyvä :) Seuruuta, on vino, mutta piti kontaktin hyvin. Tehtiin suoria normissa, hitaassa ja juoksussa. Ja erikseen käännöksiä, ne tuntui aika hyviltä! Kontaktin piti hyvin ja asenne oli oikein reipas. Lopuksi vielä kaukoja, palkkaa ekasta asennosta, teki kovin lennokkaasti :) m-i:ssä jalat aluksi liikkui, mutta saatiin onnistuneita vaihtoja hyvällä asenteella. Nyt uskallan ehkä nostaa vaatimusta kaukoissakin, kun asenne on hyvä!

Maanantaina agilityä. Pitkään arvoin teenkö rataa ollenkaan vaiko en, kun pienehkö ketutus oli kisoista, eikä Jaimelle sovi kaksi perättäistä päivää agilityä kauhean hyvin, kun on usein toisena päivänä ylivireinen. Alku oli siitä keskimmäiseltä karkausradalta, joten kokeiltiin sitä. Ei onnistunut, vire oli liian korkea ja oli ihan lähdössä sinne putkeen, vaikka käänsin todella tiukasti. Karjuin, kokeiltiin uudestaan, sama juttu ja sitten mentiin jäähylle, molemmat :) Omakin syke oli  melkoinen, eikä todellakaan fyysisen rasituksen takia :D Rauhotuttiin molemmat ja sitten lähti sujumaan :) Palkkasin paljon käteen ja tehtiin kuuntelutreeniä. Rimoja taisi tulla kaksi.

Ihan huippu! :D
Keskiviikkona aamulla ennen eläinlääkäriä tokoa Haunisissa Tanjan ja Marjaanan kanssa. Aloitettiin kehääntulolla, oli vähän surkea yritys, kun Jaimella oli kova kiire kentälle, eikä hän olisi millään halunnut tulla yhdessä! Ei hinkattu sitä, vaan aloitettiin ruudulla. Merkistä palkkaa, ollaan päästy merkkipelissä eteenpäin ja otettiin sivupatsastelu mukaan. Hyvin teki :) Ruudun paikkaa, apukäskyllä menee helposti takarajasta yli, mutta sitä voisi ehkä käyttää hätävarana, jos meinaa jäädä kokeessa etureunaan. Sitten suoraan luoksetuloa, ei lähde niin voimalla, eli ennakointia ajatuksessa. Pitää nyt juoksuttaa pelkästään läpi ja palkata paljon, jotta ennakointiajatus saadaan pois.
Toisessa setissä sitten sitä ohjatun mokaa. Eli metallihyppy alle palkatta (hyvin!) ja samasta lähetyspaikasta ohjattu, niin että hyppy oikealla puolella. Ei mokannut! Jäi kyllä vähän hyppyyn kiinni, mutta meni merkille. Näitä pitää nyt treenata paljon, jotta luopuu kunnolla. Lopuksi vielä pari ohjatun merkkiä kierrättämällä ja metallin vino-otetta naksuttaen.

Tänään Espoo-treenit aamulla, rata oli kiva ja Jaimella tilannetaju kohdillaan, kun oli oikein hyvä :) Oli kovin keskittyneellä tuulella, pysyi hyvin ohjauksessa ja kääntyikin, on vissiin käynyt lukemassa blogia :-P Rimojakaan ei tainnut tulla muuten yhtään, oho! Iso kiitos matkaseuralle ja treeniseuralle kivasta päivästä! :))
Suurin agilitykiukku jäi sinne eläinlääkäriin. Päätin nyt, että treenataan vaan ja oman hallin kisakortti on vielä kääntämättä, se täytynee katsoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti