3.6.2012

Nobody said it was easy..

..laulaa Coldplay. Ja niinhän se menee, mutta olisi edes joskus pieni onnenhippunen matkassa.

Tänään tokokoe Haunisissa, tuomarina Tuija Sere. Ilma oli aika inhottava, joten paikallaolot oli jaettu kahteen osaan. Ekana p.istuminen ja viimeisenä p.makuu.

P.istuminen: 9
No jätin ihan vinoon, hups. Ei ilmeisesti muuta.

P.makuu: 10
Olin kolmantena ja annoin jämäkät käskyt. Piti kyllä hyvin kontaktin muutenkin, kun sitä ollaan treenattu.

Seuraaminen: 8,5
Juoksu oli melkein heti, siinä ei pitänyt tasaista kontaktia. Paransi loppua kohden ja vaikka oli aikamoinen vääntö-kuvio, niin teki hyvin, iloisen ja rennon tuntuisesti, jes! :)

Z: 8,5 (m-i-s)
No jätin istumisessa keskilinjalle, eli siitä 1p. Note to self: lue nyt prkl ne säännöt.
Asennot oli hyvät ja istumisessa autoin vain vähän.

Luoksetulo: 6,5
Tapahtui tilastovirhe ja Jaime jäi maahanmenon seisomaan :-0 En aidosti muista milloin viimeksi niin olisi tapahtunut. Kahdella viereisellä kentällä ammuttiin ja toisella just samaan aikaan, kun annoin käskyn,  joten keskittyi varmaan muuhun. (Ei onneksi reagoi laukauksiin muuten, kun silloin kun mä pelästyn..ups.)
Lisäksi liikkuri ei kysynyt, että onko mulla käsimerkki, enkä tietenkään muistanut sitä sanoa, joten siitä meni pisteitä (en kysynyt paljonko). No jatkossa muistan.

Ruutu: 9
Meni ihan täysillä ihan keskelle, jesjesjes!! :)) En tiedä mistä piste meni, koska merkkikin oli hyvä, vauhti kova ja sivulletulo siisti :)

Ohjattu: 0
Voi prkl... Arpaonni osui vasempaan. Teki ihan suoran merkin (jes!) mutta ei kuunnellut tippaakaan, vaan ampui oikealle. Perkeleen perkele. Se on tehnyt merkin niin vinoon, että on mennyt oik. haussa keskikapulalle. Lentsun vinkeillä treenattiin merkki suoraksi ja oon tehnyt ehkä 2/3 oikean hakuja. Viimeistelytreeneissä oik./vas./oik. ja teki kaikki hyvin. Ja nyt ei sitten vaivautunut kuuntelemaan.

Metalli: 7,5
Otti kapulan, tiputti, otti uudestaan ja toi ravilla. Heitin pidemmälle kuin piti. Piti suorassa, mutta vino-ote onkin vielä ihan vaiheessa. Näytti vähän siltä, että aikoo haastaa, mutta olin antanut palautetta ohjatusta, joten päätteli varmaan, että kannattaa olla kiltti..

Tunnari: 8
Otti ilmasta hajua, mutta meni hienosti rivin alkuun ja käytti nenää :) Haistoi oman, tarkisti viereisen ja otti oman. Mii laik! Meni ja toi laukalla, mutta pureskeli. Epävarmuudesta -2p, mutta olin tosi tyytyväinen, koska tunnari paranee koko ajan.

Kaukot: 5 (s-i-m-i-s-m)
2 lisäkäskyä, ekan seisomisen istui, eikä noussut maasta istumaan. Oli tahmea, pitää miettiä millä systeemillä jatkan.

Yht. EVL2, 226,5p
Seuraaminen oli kaikissa liikkeissä hyvää (paitsi juoksu), p.oloissa oli rauhallinen, Z oli hyvä, ruutu super, metalli ihan ok Jaimelta ja tunnariin olen tosi tyytyväinen. Ohjattu perseestä ja kaukot huonot.

Lähdin aika luottavaisella mielellä kokeeseen, koska Jaime on tehnyt treeneissä hyvin ja olen treenannut paljon. Keräsin C. Millanin ohjeistaman kuplan täyteen positiivista energiaa ja lähdin hymyssäsuin kokeeseen. Olen treenannut aamulla ja illalla (lue: yöllä), paljon eri paikoissa, punaisten ämpäreiden ja keltaisten merkkien kanssa, häiriöllä ja ilman, vesisateessa ja auringonpaisteessa, suunnitellut treenit ja jopa noudattanut suunnitelmaa. Ja tehnyt kotiläksyt kiltisti. Mutta ei niin ei. No olihan tuossa paljon hyvääkin, mutta jatkuva epäonnistuminen, niin agilityssä kuin tokossakin, syö kyllä miestä. En vaan saa sitä toimimaan ja tuntuu, että keinot ja motivaatio alkaa pahasti hiipua. Mua harmittaa suuresti, että olen kisoissa nykyään laittoman usein negatiivinen ja pelkään, että tartutan mun paskaa asennetta muihinkin, anteeksi :(

Mulle on ihan sama, että tekeekö se ykkösiä vai kakkosia tai nollia vai hyllyjä. Mulle onnistuminen tarkoittaa sitä, että Jaime toimisi kisoissa niinkuin treeneissä. Mutta en saa viretilaa hallintaan. Agilityssä se tarkoittaa ohjauksista läpi tulemista ja karkailua. Tokossa ennakointia ja koomailua. Ehkä joo yksittäisissä tilanteissa nykyään, mutta kokonaisuuden hallinta tuntuu olevan mahdoton tehtävä. Positiivinen kupla on karannut, mutta ehkä se palaa taas takaisin, kun hetken kiukkuan. Tai syytä olisi, koska ens viikolla on Rauma, Oulu ja Pori. Melkein 2000 kilometriä on muuten varmaan aika pitkä matka agilityn takia yhdessä viikossa, jos vituttaa.. :D
Onneksi meillä on huiput koutsit (kiitos J&J ja Lentsu!!) ja treenaminen on kivaa :) Ehkä välillä pitää jättää kisaaminen vähemmälle ja treenata, kun siitä me molemmat tykätään. Koska tässä touhussa on kuitenkin kaikkein tärkeintä, että molemmilla on kivaa :)
Tää on iha huippu! :D




3 kommenttia:

  1. Drinksuu drinksuu niin saadaan kupla taas täyteen positiivisuutta :D Tai sitten otetaan purkkaa ja paikataan sillä se reikä mistä positiivisuus vuotaa ulos :)

    VastaaPoista
  2. Onneksi meitä on kaksi, niin saadaan aikaan vertaistukirymä. Yksin itkeminen (ja nauraminen) olisi vieläkin rankempaa <3

    VastaaPoista
  3. Te ootte superihania! <3 :)

    VastaaPoista