21.5.2011

WAO 2011

Viime viikon keskiviikkona lähdimme Elinan kanssa kohti Englantia ja World Agility Open Championships-kisoja. Olimme varanneet Blue1:lta iltapäivälennot Helsingistä Pariisiin. Lentojen kanssa oli jo aiemmin ollut hirveätä säätöä ja olimme soitelleet yhtiöön useita kertoja. Oikeat tiedot eivät varmisteluista huolimatta olleet menneet perille asti ja check-innissä virkailija ilmoitti, ettei Elmolle ole lentoa ja Elinalle oli ilmoitettu 11kg kokoinen koira. Onneksi lennolle ei ollut tulossa muita koiria ja saimme molemmat koirat mahtumaan.

Olimme klo 19 jälkeen Pariisissa ja koirien ja matkalaukkujen saamisen jälkeen menimme hakemaan vuokra-autoa. Autoa luovuttava naisvirkailija ei puhunut sanaakaan englantia ja yritimme ymmärtää hänen ranskan kielisestä ohjeistuksestaan, että mihin meidän kuuluu mennä. Tietenkään hissit eivät toimineet ja vuokra-auto kerroksen työntekijä ohjaisti meitä väärin, joten meni varmaan tunti ennen kuin löysimme auton. Nainen tiskillä oli kirjoittanut lappuun hyvin epäselvällä käsialalla "red floor", jonka autoa luovuttavat miehet ymmärsivät "red ford" ja meidän auto oli siis musta.. Lopulta kuitenkin he ymmärsivät, että meillä tosiaan kuului olla musta Ford Focus ja pääsimme lähtemään.

Olimme aikoneet ehtiä 00.40 Calaisista lähtevään autolauttaan. Olimme 00.15 satamassa ja menimme nopeasti ostamaan lippuja. Lippuluukulla virkailijat halusivat nähdä koirien passit. Omien passin kanssa ei mitään ongelmia, mutta sitten Elmon passi.. Virkailijat tutkivat ja tutkivat papereita ja puhuivat keskenään ranskaa. Kysyin onko joku ongelma. Luulin ensin, että he tarkoittivat Elmon vasta-aine-testiä, kun se on otettu samana päivänä kuin Elmolle on annettu rokotukset, mutta ennen rokottamista tietenkin. Selvisi kuitenkin, että mikrosirun ja rabieksen kanssa oli joku ongelma. Elmolle oli laitettu kasvattajan luona tatuointi ja laitatin sille sirun vasta 1-vuotis rokotusten yhteydessä. Virkailijat eivät ilmeisesti tajunneet, että koiralla on myös siru ja että Elmo on saanut usean kerran rabieksen sirun laittamisen jälkeen. Kun kysyin mikä on ongelma, niin virkailija vain vastasi, että "it's really hard to explain". Suostuivat kuitenkin myymään meille liput ja lupasivat rahat takaisin, jos emme pääse lautalle. Myöhästyimme passiongelmien takia tietysti ensimmäisestä lautasta ja pääsimme vasta 01.50 lauttaan.

Seuraavaksi menimme lähtöporteille, jossa ensimmäisellä tiskillä mies halusi nähdä mun ja Elinan passit. Ihmiset tuolla ovat "hieman" virka-intoisia, Elinan piti jopa ottaa lasit pois, kun niitä ei ole hänen passikuvassaan :-0 Seuraavalla luukulla naisvirkailija katsoi koirien passit. Taas Elmon passin kohdalla kesti ja kesti, nainen kyseli muilta, soitti jonnekin ja pähkäili ja pähkäili. Lopulta kai tajusi, ettei passin kanssa ole oikeasti mitään ongelmaa ja pääsimme laivaan :) Autojonossa kaikki autot tarkistettiin sisältä. Autolautta oli vähän rupuinen, mutta siellä pystyi kuitenkin nukkumaan. Tilasimme large-kaakaot ja large on Englannissa vähän eri kuin Suomessa, joten siellä tyytyväisinä joimme 0,5l kaakaoita :D

Koska olemme molemmat varsinaisia Hannu Hanhia, niin tietenkin laivan saapuessa satamaan, n. 3.30 meidän piti lähteä ajamaan lautasta ulos ensimmäisinä vasemman puoleiseen liikenteeseen.. No arvata saattaa, että onnistuimme olemaan ehkä 200m oikealla tiellä ja sen jälkeen oltiin jo eksyksissä :D Löydettiin kuitenkin takaisin oikealle tielle. Jaksoimme ajaa johonkin aika lähelle Lontoota, ennen kuin oli ihan pakko pysähtyä nukkumaan. Huoltoasemia ei tietenkään näkynyt missään ja navigaattori eksytti meidät johonkin pikkukylään. Tässä kohtaa alkoi jo hermot loppua. Jossain, ties missä tuli vastaan huoltoasema ja jäimme sen pihaan nukkumaan pariksi tunniksi. Olo oli kuin uudestisyntyneellä, kun heräsimme :D Loppumatka kisapaikalle meni hyvin ja ehdimme jopa 10.40 alkaneisiin treeneihin. Treenien jälkeen menimme eläinlääkärintarkastukseen ja mittaukseen. Ell oli tosi mukava ja oli ihan ihmeissään, kun Elmolla oli terve sydän, aika kauheeta! Mittauksessa Elmo mitattiin 30,68cm korkeaksi, eli oli 0,68cm ylikorkea. WAO:n sääntöjen mukaan luokat ovat 300, 400, 550 ja 650. Eli Elmo joutui mediluokkaan, joiden hyppykorkeus oli 40cm. Samalla menetimme joukkueen, koska joukkueessa piti olla jokaisesta säkäkorkeudesta yksi koira. Treenien jälkeen menimme hotellille (The Bridge Inn at Yatton). Oli käynyt hyvä tuuri ja hotelli oli alle 10min matkan päässä kisapaikalta ja huone oli kiva :) Käytävässä oli pikkuvesivahingot ja siellä tuoksui mukavasti home, mutta ei kai kaikkea voi saada :D Illalla oli vielä avajaiset ja gaala-illallinen.

Perjantaina kisat alkoivat aamukasilta. Kisapaikkana oli Hand Equesterian Centre, joka on 2012 Olympialaisten treenipaikka. Ratoja meni samaan aikaan 3, 2 kenttää ulkona ja yksi maneesissa. Pohja oli aivan loistava sekä koirille, että ohjaajille, paras millä on koskaan kisannut! :) Kisapaikka oli muutenkin ihana, oikein kunnon vanhaa Englantia, jokapaikassa oli laitumia ja vanhoja kivitaloja ja todella vihreää :) Laitumille olisi saanut mennä kävelemään koirien kanssa hevosten ja lampaiden keskelle, kunhan pitää ne kiinni! :-0 Ihmisetkin olivat todella ystävällisiä joka puolella. Kisaajat oli jaettu A, B ja C-ryhmiin, joissa jokaisesta säkäluokasta oli 5-20 koirakkoa. Kaikki suomalaiset olivat C-ryhmässä. Osallistuimme kahteen gategoriaan, Biathlon (2 rataa) ja Pentathlon (5 rataa). Kummastakin gategoriasta tuli omat mestarinsa. Lisäksi oli vielä Games-kisat, Snooker ja Gambler. Ne jätimme menemättä, kun säännöt olivat vaikeat. Tutustumiset olivat 2 kertaa päivässä, eka aikasin aamulla ja toinen puolenpäivän jälkeen. Meillä oli ekassa tutustumisessa vain 1 rata (Pentathlon agility 1). Elmolle melkein täydellinen rata, 5 puomin kontaktilta, olin samaan aikaan, enkä sanonut mitään. Kuvaajalla oli teknisiä ongelmia, eikä eka rataa ole kuvattuna. Elina & Omie voittivat ihan täydellisellä radalla :) Tuomarina Andy Hudson.
Toisessa tutustumisessa meillä oli 2 rataa. Ekalta Dave Grubelin (Biathlon 1) radalta katastori-hylly, heti eka rima alas ja sen takia kielto kakkoselta, kun jäin tuijottamaan rimaa. 11-12 välissä olin noin sata vuotta myöhässä valssista ja siitä hyl. Okserin jälkeinen valssi oli kai kerrankin ajoissa ja sen se ilmeisesti luki persjätöksi(?), koska jäi ihan väärälle puolelle. Raukkaparka on kai joutunut tottumaan aina myöhässä olevaan ohjaukseen, joten ei se taida osata ajoissa valmiina olevia valsseja.. :D Toinen rata (tai oikeammin perjantain kolmas) mentiin melkein heti perään. Miian radalta ihan sujuva nolla :) 1-2 väli oli hidas, kun putki kovasti yritti imaista Elmon. Kauniilla "tähän nyt" käskytyksellä tuli kuitenkin ohi, se kohta pitää treenata :) Elina voitti Omiella tämänkin radan :) Illalla käytiin hotellilla syömässä, josta sai toodella hyvää ruokaa :)

Lauantaina kisapaikalla piti olla jo ennen seiskaa. Ekassa tutustumisessa meillä oli 2 rataa, eikä muita ratoja sitten ollutkaan. Eka rata oli Miian agility rata (pentathlon agility2). Hyllytin ihan tyhmässä kohtaa! Olin ajatellut tehdä päällejuoksu-pakkovalssin esteille 7-8, mutta koska en lähtenyt kepeiltä irtoamaan, hyppäsi seiskan väärinpäin. Pölö ohjausvalinta, pakkovalssi-pakkovalssi olisi varmasti toiminut. Mutta kun ei ole päässyt kisaamaan, niin tollaisia virheitä tulee. Toinen rata oli Dave Grubelin hypäri (pentathlon jumping2). Siltä ihan sujuva nolla. Putken pään ohituksessa karjun kuin mikäkin (huutaminen on paras ohjaus), videolta katsottuna ihan turhaan :D Kisojen jälkeen lähdimme käymään Bristolissa. Lauantaina ratkesi Gamesien mestarit, joten illalla oli vielä palkintojenjaot. Jotkut kisaajat olivat huomanneet, että juotamme RC:n palautusjuomia ja käynyt siitä sitten valittamassa eläinlääkärille, että suomalaiset syöttävät koirilleen jotain valkoista jauhoa :D Onneksi Elina oli osannut selittää eläinlääkärille, että mitä se on.

Sunnuntaina oli yksilökisojen finaalit, jotka mentiin kaikki pääareenalla. Ensimmäisenä oli Andy Hudsonin pentathlon speedstakes, eli hyppis, jossa oli mukana A. Tältä radalta Elmolle nolla, pituudella tuli säätö ja aikaa paloi, kun olin väärällä puolella koiraa, kun en mukamas ehtinyt valssata. Niinu voitti Rhettillä tämän radan oli lopulta Pentathlonissa hopealla, vau!! :) Välissä meni joukkuekisan finaalit. Joukkuekisa oli tosi siistin näköistä, siinä meni samalla radalla minit ja maxit vuorotelleen, toisella puolella rataa oli minihypyt ja toisella maxihypyt. Vaihtoalueella vaihdettiin kapulaa, joka kädessä piti juosta. Enkut voitti ja USA oli toinen :) Iltapäivällä oli vielä Miian Biathlon Agility -finaalirata. Tosi hyvä rata muuten, mutta Elmo putosi A:lta, kun lähdin kiertämään A:n alla olevaa putkea, eikä se hae itse alas. Kisareissun kahdelta parhaalta radalta siis kontakti vitoset. Elmon seitsemän radan kokonaisuuteen olen todella tyytyväinen, 3 nollaa, 2 hyvää vitosta ja 2 hyllyä. Hyvin hyppäsi ja lujaa kulki ihan viimeisenkin radan, vaikka joutui hyppäämään 40cm :) Eikä oltu ehditty menemään kuin kolmet kisat viime syyskuun jälkeen.

Kisojen jälkeen lähdettiin samantien ajamaan, jotta ehtisimme Pariisista ma 11.20 lähtevälle lennolle. Matka rajalle asti meni ihan ongelmitta :) Oltiin varattu liput 23.15 lähtevään lauttaan, mutta saimmekin liput 22.15 lähtevään lauttaan, vaikka meidän lipputyyppiä ei olisi pitänyt voida vaihtaa :) Satamassa jouduimme poliisien tarkastukseen, he halusivat tutkia auton alusenkin :-0 Kukaan ei kyllä ollut kiinostunut koirista tai edes niiden papereista. Yritimme päästää koirat johonkin pissalle ja kun kävelimme keskellä satama-aluetta, alkoi kuulua hirveät kuulutukset, että pitää kävellä suojateitä pitkin :D Lauttaankin yritimme tietenkin ajaa väärään kerrokseen, mutta ei se oo niin justiinsa. Lautta oli tosi hieno, paljonpaljon hienompi kuin se jolla ensin tulimme. Ehdimme nukkua matkalla vajaa tunnin, ennen kuin lähdimme taas ajamaan. Oltiin joskus neljän aikaa Pariisissa ja yritettiin päästä johonkin hotelliin hetkeksi nukkumaan, mutta mikään ei tietenkään ollut auki. Vuokra-auto piti palauttaa tankki täynnä, mutta mikään huoltoasema ei olltu siihen aikaan auki, eikä mihinkään voinut maksaa kortilla, tosi outoa :-0 Tässä kohtaa alkoi taas huumorintaju loppua, kun oltiin herätty sunnuntaina kuudelta ja nyt kello oli 5 maanantaina ja oltiin tosiaan nukuttu vain lauttamatkalla. Kuudelta varmaan bensa-asema avasi ovet, tankattiin auto ja mentiin lentoterminaaliin nukkumaan pariksi tunniksi. Luovutettiin auto kasin jälkeen ja mentiin sisälle terminaaliin.

Kun Helsinki 11.20 lennon kohdalla luki "Cancelled" alkoi jo ihan oikeasti itkettää. Oltiin oltu valveilla siinä kohtaa 27h ja nukuttu vajaa 3h.. Mentiin Swissportin tiskille ja siinä virkailija sanoi, että joudumme itse soittamaan Suomeen Blue1:lle, koska koirien vahvistaminen täytyy tehdä 24-48h ennen lennon lähtöä. Soitan Blue1:lle ja siellä naisvirkailija tietenkin alkaa selittää, ettei mun kuulu sinne soittaa, vaan hoitaa asia kentällä. Pienen raivarin jälkeen hänkin ymmärsi, että se tosiaan on hänen hommansa ja lupasi soittaa takaisin. Jonosta kaikki muut suomalaiset pääsivät Finnairin 12.20 lennolle ja kuulimme, että Blue1 iltapäivälento oli jo täynnä, joten seuraava mahdollinen suora lento olisi ollut tiistai-iltana.. Blue1:lta soitettiin takaisin ja tarjottiin viideltä lähtevää lentoa, joka menisi Saksan kautta ja olisi puolenyön jälkeen Suomessa. Elina soitti samaan aikaan Finnairille ja kysyi koirista, Finnairilta sanottiin, että he saavat koirat aamupäivälennolle, jos joku Blue1:lta heille soittaa. Soitin taas Blue1:lle ja nainen puhelimessa alkoi selittää, ettei päästä lennolle, kun Finnair ei ole heidän yhteistyökumppani, taas piti saada raivari, että nainen sai yhdistettyä jollekin miehelle, joka lopulta suostui soittamaan Finnairille, koska ei kai keksinyt syytä, että miksi kaikki muut suomalaiset pääsevät Finnairilla paitsi me.. Hetken päästä nainen soitti, että meillä on lennot 12.20 lennolle, kannattaisi kuulemma jo mennä, kun check-in on jo alkanut.. Finnairiin voi aina luottaa!

Finnairin lento lähti tietysti aivan toisesta päästä Pariisin jättiläissuurta lentokenttää. Oli melko mielenkiintoista raahata kaikki tavarat ja koirat ilman kärryjä metron kyydissä sinne :D Päästiin terminaaliin, check-innissä oli hirveä jono ja lennon lähtöön tunti. Virkailijat tiskillä huomasivat koirat ja sitten alkoi hirveä sähläys. Jostain syystä koiria ei kaikesta huolimatta oltu laitettu lennolle. Onneksi osui 2 todella ystävällistä ja ammattitaitoista naisvirkailijaa kohdalle, ilman heitä olisimme varmaan vieläkin kentällä! Pääsimme jonon ohi, Elina jäi odottamaan koirien kanssa ja mä menin maksamaan niitä toiselle puolelle. Maksutiskillä oli todella erikoinen nainen. En todellakaan tiedä miten voi olla mahdollista, että rahojen ottamiseen ja kuittien tulostamiseen voi mennä yli 15min! Lopulta koneesta tuli 4 kuittia, joista nainen antoi mulle 2. Kysyin enkö tarvitse muita ja hän sanoi etten. Menee pari minuuttia, ehdin tiskille ja seuraavaksi se sama nainen juoksee mun perään, että olin "unohtanut" ne liput, joita hän sanoi, etten tarvitse.. Lennon lähtöön oli 8min, kun juoksimme bisnesluokan turvatarkastukseen. Lähtöportilla oli kauhea jono ja lento pääsikin lähtemään 20min myöhässä. Lento meni hyvin ja vähän ennen yhdeksää olin illalla kotona, vihdoinkin kotona! :)

Tiistai-illalla, kun pääsin töistä, oli Ranskasta soitettu 3 kertaa. Soitin numeroon takaisin ja sieltä vastasi nainen, joka ei puhunut englantia, joten laitoin puhelun poikki. Menin kotiin ja mun sähköpostiin oli tullut viesti siltä tosi erikoiselta naiselta (sen omasta yahoon mailista), jolle maksettiin koirat. Olin kuulemma maksanut 260e, kun mun olisi pitänty maksaa 360e koirista (hän laski rahat ainakin 3 kertaa)! Olin kuulemma antanut viisi 50e seteliä ja yhden 10e setelin. Fakta on, etten antanut yhtään kympin seteliä, vaan viiskymppisiä ja kakskymppisiä. Hän oli kuulemma yrittänyt juosta meidän perään, mutta lento oli jo lähtenyt (jonotimme 20min, olisi ehtinyt) ja meitä oli kuulemma kuulutettu Helsinki-Vantaalla (emme todellakaan olisi saanut koiria turvalukkojen takaa, ellemme olisi maksaneet). Lopussa hän pyytää, että rahat pitää laittaa kirjekuoreen ja lähettää hänen nimellään varustettuna Pariisiin!! Voi elämä, sen lisäksi että ihan kaikki meni matkalla muutenkin pieleen, jouduimme vielä jonkun huijarivirkailijan kohteeksi! :D Soitin Finnairille ja siellä puheelimeen vastannut nainen oli aivan ihmeissään. Emme siis joudu maksamaan mitään lisää. Kuiteissa meillä lukee, että olemme maksaneet 360e, joten ei meiltä silloin voi mitään vaatia, ainakaan kirjekuoressa! :D Melkosta meininkiä.

Summasummarum, adjektiivit ikimuistoinen ja ainutlaatuinen kuvaavat tapahtumarikasta reissua enemmän kuin hyvin :D Kiitos Elinalle huipusta matkaseurasta! Vaikka lähestulkoon kaikki menikin pieleen, niin oli meillä silti ihan kiva reissu, jota ei ihan heti unohda! Enkkuihin ei kyllä lähdetä enää, ellei ole ihan pakko :-P Kuvia ei valitettavasti ole (kamera oli mukana, mutten muistanut ottaa mitään kuvia), ja videotkin radoista tulee joskus myöhemmin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti